on menossa kasvattiensa kanssa Labrador Derbyyn ja tarvitsi lisäporukkaa, että saisi aikaiseksi kunnon treenit. Oli luvattu ukkosilmaa ja sadetta. Meillekin siis vihdoinkin oli sellaiset treenit, ettei vaan ole kaunis sää =) Treenipaikkakin sopivan 50km ajomatkan päässä Kvarnhällistä. Tulossa siis ihan aidon kokeen tuntuiset treenit...
Aloitettiin Fresitalla skoolaten uusille pienille noutajavauveleille, jotka olivat näkyneet ultrassa =)
Iloista höpöttelyä tulevasta =)
Tuolta talolta lähdettiin. Pellon pituus on noin 400m pitkä, eli hyvä mahdollisuus testata pidempiä ohjauksia, niitä kun ei niin vaan ole meidän lähitreenipaikoissa.
Eli meitä koirakkoja oli sitten 4. Yksi avustaja/heittäjä ja sitten kasvattaja toimi kouluttajana. Alkuun oli sää vain painostava, ja alkoikin pikkuhiljaa pimentyä massiivisten muistien pilvien lähestyessä uhkaavasti....
Aloitettiin walk upilla siten, että kaksi kerrallaan oli edellä ja kaksi takana. Kun kasvattaja ampui vasemmalta pysähdyttiin ja kaksi damia lensi oikealta.Kasvattaja päätti aina kuka milloinkin sai noutaa.
Eli sellainen joka pysähtyi kunnolla ja oli nähnyt pudotuksen. Todella upeesti nuo kasvatit (2 kpl) seurasi ja pysähtyi ja tekivät töitä! Kun ajattelee kuinka nuoria ovat...vain 1v 4kk! Ja kyllä vain huomaa kun on metsästyslinjaisia, niin niiden työskentely oli luontevaa ja tuli selkärangasta =)
Tässä nämä nuoret =)
Lucky oli alusta asti lyöny nenäänsä maahan ja huomasin sen yhteistyön olevan ihan hakusessa...
Metsästysvietti sillä ei todellakaan ollut päällimmäisenä. Toki se teki töitäkin, mutta keskittyminen ja vauhti oli huonompaa kuin normaalisti. Onneksi en antanut sen juosta ennen treenejä muiden kanssa vapaana, sillä silloin olis kyllä meidän 'peli' ollu loppu. Tein kyllä itekin ISON virheen: en ottanut sitä 'työhanskaan' ennen treenejä! Mikä kumma mun on kun en meinaa muistaa PERUSasioita!
Pyysin kesken meidän etulinja vuoroa saada siirtyä sivuun, sillä ei meinannu mikään onnistua...seuraaminenkin oli kaikenaikaa melkein koiran verran edellä....grrrr....Ja pysähtyihän se toki laukauksesta, MUTTA koiranverran mun edelle!!! Kerran jopa KARKAS! Ei saamari sentään! Mulla paloi kertakaikkiaan hihat!!! Eli vein Luckyn sivuun pienelle 'keskustelulle'....
Ja sit alkoi jyristä ja salamat iski meidän ympärillä tosi tiuhaan...laskin, että ne oli parin kilsan pääs vaan, sillä väläyksen jälkeen tuli melko nopsaan pamaus. Ja alkoi sataa...Siinä vaihees mulla oli vielä sadetakki päällä, mutta vesi valui takkia pitkin housuille ja sisälle saappaisiin. Jossain vaiheessa kasvattaja kysyi meidän mielipidettä, että siirrytäänkö sisätiloihin vai jatketaanko, sillä ukkonen oli todella massiivinen. Päätettiin kuiteski uhmata kohtaloa ja treenattiin. Oli mahtava nähdä, ettei yksikään koira piitannu tuosta ukkosesta mitenkään =) Niin ne vaan teki töitä =)
Tehtiin muistina ohjauspaikat. Eli vietiin yhdessä damit kahteen paikkaa. Yksi paikka oli ojakasvuston loppumis kohtaan, toinen vastakkaisella puolella ojan yli heitettyinä.
Pidettiin paussi...ja näytti kirkastuvan...Jatkettiin pellolle. Ja minä jätin sadetakin autoon...Ja just: uusi sade kahta kovempaa! Ja mulla vielä puiset silmälasikehykset päässä...niin, niitähän ei saanu missään nimes käyttää sateella. 'Fiksuna' laitoin ne mun puseron sisään, sillä aattelin ettei ny niin kovaa tuu vettä. Ja sitähän tuli! Kaatamalla! No en olis ne päässäkään nähny mitään kun olivat ihan höyrys ja märät. Jep jep! Oltiin koko porukka läpimärkiä, tai minä ainakin =D
Sain ohjeeksi siirtyä ensimmäisestä daminjättöpaikasta noin 300m päähän ojan vierustaan. Lähetin...Lucky lähti aika hitaasti ja hölmistellen, että mitä... Kehoitin ETEEN, ja menihän se, mutta n. 100m ennen dameja sille tuli ojasta joku vainu. Sain lopuksi kuulla, että sorsapoikue oli siinä kohtaa.
Pyysin sen luokse ja lähetin uudestaan lähempää. Matkaksi jäi joku 250m. Suoritti se sen, ja opiksi sain, että mun pillitysääni ei kuulunu sinne saakka, sillä minusta noin 40m päässä ollut kehoitti mua paikallistamis viheltään, ja sen olin tehnyt jo, eli ei kuulunu sinnekkään saakka. Ei kuulunu kyllä motivointi laukauksetkaan dami paikalta meille. Näköjään tuo paussi (ja jotkut ihanat hajut) sekoitti sen pään, eikä muistanut heti tuota damipaikkaa. Olipa hyvä kokemus! Ikinä ennen ei olla noin pitkää linjaa saatu tehdä =) Pyysin saada toistaa tuon muiden jälkeen. Vain siksi, että saisin vahvaksi tuon alkuperäisen 300m. Muut suoritti lyhyemmiltä matkoilta. Tiesin, että seuraava kerta onnistuu muitta mutkitta, ja niin kävikin =) Ohjaus toiseen paikkaan, eli sinne ojan toiselle puolelle meni vihdoinkin Luckymaisen rytinällä =) Kasvattajakin sanoi, että vihdoinkin Lucky on se mitä sen pitäis olla.
Lopuksi treenattiin vielä bumberboylla. Eli sellainen damiampujalaite, jota ohjataan kauko-ohjauksella.
Siihen menee muistaakseni 4 damia...tai 6 =D
Tässä kohtaa alkoi yhdellä nuorella koiralla tehdä tiukkaa paikalla pysymisen kanssa. Onhan se nyt jännää kun toi laite sanoo ensiksi 'kvaak-kvaak' ja sit lentää tosi kiva dami vielä =) Sain pari kertaa tehdä Luckyn kans linja-markkeerauksen, kun joku toinen ei löytänyt. Minä vaan en pystyny puolisokeena oikein markkeeraamaan (rillit edelleenkin puseron sisällä) =D Ja se taas aiheutti Luckylle epävarmuutta...Eli pillitin väärässä kohtaa. Hienosti se ohjautui muuten =) Lucky kun on muuten tosi hyvä markkeeraaja, niin nyt ei mennykkään niinku Strömsöössä. Meillä oli nyt yhdessä huono yhdistelmä...No...suorittahan se, muttei niinkuin pitäis.
Treenit oli kestäny 3h ja oli hyvä lopettaa, sillä nuorten ja pikkasen vanhempienkin koirien pääkoppa oli jo aika täys.
Itelle jäi paha mieli meidän työskentelystä...pohdin sitä pitkään, että mikä meni pieleen ja jälleen kerran saan katsella itseäni peilistä! Tiesin, että nyt menee hetki, ettei meidän yhteistyö ole niinku pitäis...olin menettäny malttini ja hermostunu. Olis pitäny viedä koira autoon...Noh, se on mennyttä aikaa nyt ja eteenpäin mennään =)
LAUANTAI 19.7
Oltiin sovittu, että mennään treenaan (siis Kepon kans ja yksin Luckyn kans)lauantaina klo 16.
Niin...ja mentiin, vaikka alkoi sataa. Naurettiin, että sitä on mentävä sillä kokeetkaan ei aina ole auringonpaisteessa. Sain treeni idean Facebookista, yhden meidän kouluttajan lataaman videon omista treeneistään.
Mentiin Degerille. Päätettiin parkkeerata auto ennen tavanomaista paikkaa, ja mentiin Degerin järvelle toista kautta. Semmoista reittiä pitkin joka on täynnä uutta tiheetä koivikkoa...märkää, erittäin märkää sellaista. Jo ennen järveä olin jo likomärkä. Pitäiskö hankkia se sukelluspuku =D
Tehtiin niin, että järvenrantapolulle jätettiin Luckyn nähden 3 damia ja jatkettiin matkaa polkua pitkin.
Etsittiin hyvä rantalähetyspaikka. Kepo heitti damin järveen joka jätettiin ja minä lähetin Luckyn sinne muistipaikkaan, joka oli noin 80m päässä. Lucky meinas aluksi ihan vakavasti, että dami on vedestä haettava =D Juoksi ensin polkua pitkin n. 40m ja yhtäkkiä näin sen jo menemäs vedessä =D Pillitys TAKASIN! Tulihan se, vaikka oli damista vain muutaman metrin päässä...huh ehdin ehdin =)
Lähetin Luckyn sitten n. 40m päästä, ja tajushan se =D Sekunti ja se oli taas damin kans mun luona <3
Palattiin siihen heittopaikkaan. Linjana lähetin Luckyn...Hyvä paikka kun oli paljon lumpeitakin ja dami oli vihreä. Bingo =) Ja dami vauhdilla mulle!
Ja käännyttiin polun suuntaisesti...Lähetys ETSI ! Ja jo vain lähti...Samassa Kepo heitti veteen damin, kun Lucky oli tarpeeksi kaukana. Ja taas dami mulla <3 Ja luovutuksen jälkeen sokkolinja lähetys veteen...Meni meni, luottavaisesti. Ja taas mettään, ja taas veteen....<3 <3 <3 Hyvä LUCKY <3
Likomärkinä lähdettiin autolle, mutta niiiiiiiiiin onnellisina <3 Lucky hihnassa koko matka, ja seurasi kuin unelma <3
Märkiä vaatteita lattiallinen damit saappaiden takana piilos =)
Hyvä mieli taas <3 ja kuivat vaatteet ;)
No comments:
Post a Comment