Ai että olen odottanut että pääsisin/pystyisin treenaamaan Luckyn kanssa ihan niinku oikeesti jalan katkeamisen jälkeen! Kertakaikkisen onnellinen!
Ensimmäinen kerta oli kun olin työmatkalla Dusseldorffiin (höh), mutta toisella kerralla pääsin mukaan. Ja vaikka se kerta ei mennyt kyllä ihan nappiin, niin siltikin olin ihan tohkeissaani päästessäni vihdoinkin tosi toimiin, eli yhteistreeneihin muiden koirakoiden kanssa.
Toki tiedostaen, etten pysty juoksemaan (jos olis tarve palauttaa Lucky esim jos juoksee pillistä läpi pysäyttäessä) ja silloinhan ei pitäisi treenata. Tiedän. Mutta, mutta...
Meidän ekalla kurssi kerralla oli kakkosmarkkeerauksia ja ne meni oikein hyvin. Olin kyllä huomannut Luckyn olevan liika tärinässä (ja se ei ole kivaa), mutta pysyi kuiteski paikoillaan, ja teki rytinällä tehtävät. Mutta siis sillai, et 'äkkiä nyt heti heti heti ja seuraava tehtävä heti'- tunnelmissa.
No hei, ei oikein muuta voinu odottaakkaan kun en ollut pystynyt treenaamaan yhtään 3.4 jälkeen!
Markkeerauspaikka.
Sitten siirryimme seuraavaan rastiin jossa oli häirintä markkeerauksella 'maustettu' motivoitu linja.
Häiriö dami nostettiin pois, joten palkkaa ei siitä saanut. Mutta niin vain meni sinne häiriölle!!!
Ja kahteen kertaan!!! En meinannu uskoa todeksi! Siis LUCKY! Höh! No, ei muuta voinu odottaakaan...eihän sen ole oikein tarvinnu olla koira, vaan best-kainalo-friend =/ koko kesän.
Luckyn tytär Ada mukana kurssilla.
The Kummitädin sylissä ihana Viski-poika.
No, sitä sitten treenattiin pari viikkoa välis, siis kovennetuilla otteilla, johtajuutta. Lucky oli mm. mukana pitämässäni pentukurssilla ja joutui pelkästään odottamaan joko autossa (ja luukku avoinna) tai sitten ulkona vapaana, kun tehtiin muiden kanssa juttuja. Ja tietysti lenkeillä ja pikku vaatimuksilla kotona. Alkoi syntyä tulosta...
Lauantaina 17.10 oltiin sitten toisella kurssikerralla. Lucky toimi tosi hyvin. Kouluttajakin kysyi, et tuntuuko siltä että voin luottaa Luckyyn kun oli linjamarkkeerauksessa tullut häiriöheitto palauttaessa. Vastasin että "tuntuu". Osasinkohan minä kerrankin olla itte rauhallinen ja päättävä johtaja? Josko se johtuukin sitten minusta? No tottahan ny toki =) Suuresti ainakin. Ja Luckylla sattui olemaan oma motivaatio sopivalla (niin juuri!) tasolla. Ei rytisten, eikä laiskasti, vaan just niin ku pitääkin! Nooo...pitäähän mun nyt jotain huonoakin kertoa: haukotteli pariin kertaan tylsistyneenä.
Lucky vuoroa odottamassa.
Keskustelin kouluttajan kans tuosta haukottelusta, et kuinka se vaikuttaa wt kokeessa. Sain vastauksen, että haukotus ei ole virhe, mut sekin on vähän siinä ja siinä, sillä yksikin vinkaus kokeessa ja koe loppuu siihen!!! Siis vinkaisu.
Kouluttaja kysyi meiltä, että olemmeko ilmoittautuneet Pohjanmaan Cuppiin, niin sanoin etten voi ottaa riskiä tän jalan kanssa, jolloin hän tarjoutui Luckyn ohjaajaksi sinne =) Annoin sitten Luckyn hänelle ohjattavaksi pariin tehtävään ja hyvinhän se meni! Jos Luckysta on Pohjanmaan Cuppiin MKN:n vahvistuksiin, niin ilomielin saa startata siellä =) Minä katsojana...
Lucky kouluttajan kanssa
Onneksi oli the Kummitäti mukana kurssilla, niin sain hänestä ottaa tukea kun drivessa nousimme pikku hiekkakumpareita ylös ja alas. Sais jo loppua tää jalan kans touhaaminen =( Mutta ei se nyt auta, vuoden se luiden kovettuminen vie. Hyvä, että edes näin pääsen jo mukaan =) Mutta nyt ei saa tapahtua mitään ton jalan kanssa, sillä jos jotain sattuu niin se ei luudu enään ikinä...Koko loppupäivän oli kyllä ihan finito tuo jalka.
Mutta siitä huolimatta ja varsinkin siksi: TOSI ONNELLINEN =)
