Monday, September 30, 2013

Lucky hoidossa...

Tulipa mieleen kirjoittaa tästä kun juuri eilen palasimme Norjan Tromsön reissulta, ilman koiraa.

Lucky aamulla hoitopaikassa:
'Mamma Mamma, miksi jätit mut tänne? Ota mut kotiin, otathan?'


On todella tärkeää, että on paikka minne voi luottavaisin mielin koiransa viedä loma- tai työmatkansa ajaksi hoitoon.  Varsinkin koira, joka koulutetaan johonkin tiettyyn lajiin. Nimittäin ei tarvita paljoa kun jo opetetut asiat menee pieleen mikäli hoitopaikassa ei kunnioiteta näitä periaatteita.

Opin tämän asian jo vuosia sitten, kun eräs tuttu koirankasvattaja ja koekisaaja kertoi heille tulleen kivan hoitotytön hoitamaan koiria matkan ajaksi.
Matkan jälkeen ilmeni kummallisia vaikeuksia koiralle aiemmin opetetuissa asioissa. Yksi tällainen oli koiran lähteminen paukkuun, eli lähti noutamaan ilman lupaa. Kävi ilmi, että tyttö joka oli ajatellut viihdyttää hoitokoiriaan viskeli keppejä  ja muuta kivaa, ja koirat sai noutaa ne nuan vaan ilman lupaa.
Meni pitkään ennenkuin tämäkin virhe saatiin korjattua...Nimittäin usein on niin, että ne ei toivotut asiat koira oppii todella nopsaan. Ja monesti ne on meistä ihmisistä todellla viattomia ja typeriltäkin tuntuvia asioita. Kaikenlisäksi koira, joka on nopea oppimaan, oppii ne väärät tavat toimia helposti, ja niiden kitkeminen on taas vaikeaa.
Moni kilpailu/käyttökoiran omistaja ei voi kuvitellakaan lähtevänsä lomalle noin vaan!

Kerron tässä ne asiat joita EN toivo oman koirani hoitajan tekevän:

-lelujen/tavaroiden/keppien  heittelyä, ilman että osataan vaatia koiralta ne oikealla tavalla palauttamaan  ja  luovuttamaan. Mieluummin ja oikeastaan ei OLLENKAAN yhtään heittelyä...vain minun  läsnäollessa, jolloin voin itse valvoa miten ja mitä heitetään...
-koiraani ei saa pitää vapaana, ilman että tajuaa miten käsitellä pysäyttämistä ja luoksetuloa ja oikealla  tavalla vaatia niiden loppuun asti suorittamista (pitää osata tietyt pilliäänet joille Lucky on opetettu)
-lenkillä en missään nimessä halua, että koirani kanssa pysähdytään vastaan tulevien koirien kanssa  'seurustelemaan', vaan on mentävä päättäväisesti ohi, kuten minäkin teen jokaikisen vastaantulevan  koiran kanssa
-koiraani tulisi lenkkeilyttää ainakin kerran päivässä tunnin verran reippaasti, jos asuu omakotitalossa,  ja pystyy päästämään Luckyn asioille muutaman kerran päivässä, muussa tapauksessa 3 kertaa päivässä
-jatkuvien namipalojen antaminen (ei oikeesti tarvi antaa yhtään namipalaa)
-hoitopaikassa en myöskään halua, että vieraat ihmiset pääsevät lääppimään koiraani, saatikka  muutakaan kontaktin ottamista koiraani. Tätä noudatan itse aika tiukasti omassa kodissani. Lucky on  työkoira, ja tarkoitus on, että se olis yhden ihmisen koira...
-en halua koirani saavan erityishuomiota, vaan että annettais Luckyn olla mahdollisimman omissa  oloissaan..noh...tämä nyt on vaikeeta =) ja ymmärrän toki, että jos koirasta tykkää, niin .... ;)
-Luckylle ei anneta ylen ruokaa, vaan sovittu määrä minun määräämääni ruokaa. Se, että koirani  ruokintatapa on varsin erilainen moneen verrattuna, ei ole ehdotonta kunhan saa oikean määrän  ruokaa.
-toivon, ettei Luckyn anneta vetää hihnassa...ja ettei Luckyn kanssa pysähdytä pissa/merkkauskohdille,  nimittäin itse kävelen koko matkan lenkillä yhteenmenoon ja Lucky on oppinut siihen, että se kyllä  merkkaa vauhdista..tosin osaan lukea koiraani kun sillä on se isompi tarve...silloin pysähdyn.
-toivon, että koirani hoitaja pitää kiinni omista periaatteistaan omassa kodissaan, eikä hampaat irvessä  anna Luckyn olla ja tehdä niinkuin haluaa..esim, jos ei halua päästää koiraa sohvalle, niin tottavieköön  se on kiellettävissä! Lucky on nopea oppimaan myös muiden paikkojen sääntöjä =) Järjen käyttö on
todella suositeltavaa, ja toivottavaa, sillä onhan tuo Lucky KOIRA, eikä mikään ihmislapsi !

Tästä listasta saattaa nyt jopa unohtua jotakin...mutta nyt ymmärrätte, ettei ole ihan helppoa antaa työkoiraa hoitoon ihan kenelle vaan. Tuossa listassa on nome koiraharrastajalle ihan normi juttuja, mutta monelle muulle ei.

Juttu on vaan niin, että jos koiralla on luotettava osaava ja koiran koulutusta arvostava hoitopaikka, on lomasi varmasti onnistunut,  ja voit rentoutua =)

 Hyvä koiranhoitopaikka on KULLAN ARVOINEN !

Monday, September 16, 2013

Tähän on hyvä lopettaa tämä kausi: ALOKAS luokan YKKÖNEN Pietarsaaressa 15.9.2013

Juu-u näin sen pähkäilin, eli senkin että päätin startata vielä ALO-luokassa, vaikka AVO luokkaan
olimme jo oikeutettu yhden ykkösen saaneena. Ja en suinkaan pähkäilly tätä ihan yksin, vaan kyselin minua viisaammilta pitkäaikaisilta harrastajilta ja parilta tutulta tuomariltakin.

Olenhan oikeesti aloittelija tässä kilpailupuolessa! Ei koirassa ole vikaa vaan minussa... =)
Tarvitsen starttikokemusta...ja erästä harrastajaa lainaten 'ota kaikki irti mitä voit nyt startatessa, kun voit oikeasti kaikessa rauhassa keskittyä siihen mitä teet, eikä ole painetta enään saada ykköstä'. Aivan,
juuri näin. Ja mihinkäs tässä on kiirettä! Eräs sanoi, että 'starttaat AVOssa mikäli olet sitä mieltä, että koirasi saisi ykkösen AVOssa'. Ja niin totta tämäkin! Miksi startata kokeillakseen, kun ei ole varma toimiiko kaikki 100% hyvin. Kasvattajakin sanoi jo aikoinaan, että parempi startata vaikka vaan ne muutamat kerrat, KUN on mahdollisuus siihen Ykköseen.

Voin suoraan sanoa, että muutama startti on ollut aivan turha! Kun meidän yhteistyö ei ole ollut hyvä! Johtajuus ongelma! Se on ainut ja suurin syy kaikkeen...Olen joutunut tekemään kovaa työtä itseni kanssa, että olen tajunnut tuon pojan olevan kovempi kuin luulinkaan. Koira, tai siis ainakin moni uros, on sellainen, että testaa aina paikkansa laumassa. Ja pikkusenkin annat joskus periksi, niin hetken päästä sen jo saat tuntea 'nahoissasi'.  Keponi on niin usein sanonut minulle, että mitäs otit uroksen =)

Sain soiton perjantaina, että pääsimme varasija paikalle, että starttaatko---hetken jopa mietin, että en sittenkään, kunnes kuulin ääneni sanoavan 'Mikäs siinä!'.
Lähdettiin Pietarsaareen iltaa ennen. Saatiin majoittua muksuni asuntoon. Mukavaa aamulla ottaa iisisti, vaikka toisaalta sekin olis pitäny nyt rauhas 'harjoitella', eli ajaminen suoraan koepaikalle.

Tämä on kontakti paikka, koepaikka on tuolla päässä.

Koepaikka oli aivan uusi sanoi järjestäjät. Ja kiva paikka!
Sain numeron 7, joka oli meille (mulle) hyvä. Sain rauhassa katsella muiden startteja, ja mennä lokin ja damin kanssa ottamaan Luckyyn kontaktia. Ja apinahan se taas oli!!! No tottahan tuo tajus mitä on tapahtumassa! Oli oikein otettava Luckyn naama 'lähikeskusteluun', ja sit alkoi poika toimia ;D

Tässä odotetaan vuoroa =)

Ossi oli tuomarina, Ossi joka tuomitsi Luckyn ihan ensimmäisen alokasluokan kokeen =)
Lähetyspaikka oli kalliolta markkeerauksille. Eka markkeeraus maihin heinikkoon, toinen avoveteen laukauksien siivittäminä.
Lucky lähti tyypillisellä tavalla : räjähtävällä vauhdilla. Se lintu sitten pläjähti kallioon...just. Hermot meinas mulla siinä mennä, mut totesin itsekseni, et nyt vaan tästä eteenpäin..
Toisen markkeerauksen sit lähti maita pitkin! Huuuuhhhhh...siinä iski pelko, että Lucky lähteekin hakualueelle, joka oli aivan kiinni siinä markkeerauksessa!!! Meinas hieman laajentaa tuota...huuuh...
Mutta niin sillä vaan oli selvä kuva putoamispaikasta =) Ja rytinällä luovuttaan =)
Samantein ohjauslaukaus meidän taakse. Kalliolta yli ohjaus veden yli maihin. Kestiköhän 10sek!!!
Ja siittä sit hakualuuelle. Ossille riitti nähdä Luckyn tuovan vauhdilla ekaks yhden pupun, 2 varista ja yhden lokin.  Ja se oli siinä! 8 minuuttia!!! Jännitin, että päästääkö Ossi jäljelle...PÄÄSTI =)

Lucky käytti Ossin mielestä todella hyvin nenäänsä, vaikka vauhti oli todella kova. Ja niin muuten käyttikin! Lähti jäljelle siten, että ensiks näytti se vain tekevään hakua, kunnes yhtäkkiä nappas jäljen ja aivan suoraviivaisesti jäljesti nenä maassa ja hirvittävällä vauhdilla =)
Ja pupu suoraan syliin! Aivan kuin Lucky olis sanonu, että 'KATO mitä LÖYSIN tuolta!'

Annoin pytyn Kepolle =) Ison työn taaskin tehny meidän eteen =)

NYT sit ens vuotta kohti...AVOOOON =)...apua...

Wednesday, September 4, 2013

Koulutus reissu Pieksämäelle 16-18.8.2013

PERJANTAI 16.8  iltapäivällä päästiin starttaamaan Teamimme Muumivaunulla kohti Pieksämäkeä Biamin pentukoulutus,

ja meidän koulutustapahtumaan.
Pakkaaminen on ja muodostunu rutiiniksi, eikä siinä nokka kauaa tuhissu, kun
kaikki oli jo valmista.

Matkan varrelle on muodostunu vakio paussipaikka Paavon Sähkö (tämä nimi mulle on jääny mieleen, vaikka tuo itse kahvipaussipaikan nimi on jotain muuta...) Saarijärvellä.  Siellä on nimittäin oikein kiva mettäpolku kuljettavaksi koiran kanssa =) Se on se tärkein asia kun koiran kans matkustaa!
Lisäksi siellä on parkkipaikka semmonen, että saadaan sekä auto että vaunu aina varjoon.
Heh...ja nyt tuo kahvilayrittäjäkin jo tietää mitä tilaamme sanoen : kebabit ranskalaisilla =D

Perillä olikin Muumivaunun asetteleminen pihan perälle hyvällä opastuksella. HUH sanon minä mitä tiukkia mutkia z-mallisesti. Ei sentään talon nurkkia pyöristetty, vaik senttien päästä piti ohitella. Mutta talon Isännän huipulla ammattitaitoisella opastuksella sai Kepo sen paikoilleen.

Illanviettoa saatiin viettää mukavassa seurassa saunoen höpötellen =)

LAUANTAI 17.8

Aamulla kimpassa valmistettiin kenttälounas mukaan ja eiku treenipaikalle!


Sarkkisen Tomi opasti Taran ja Luckyn pentusia ammattitaitoisesti kannustaen. Pennut oli sekä meidän, että myös Tomin mielestä todella hyviä! Miten ylpeitä noista ohjaajista pentuineen olemmekaan!!!
Paikalle oli tullut myös Hennin ja Luckyn tytär Martta <3 Martta tyttö teki myös erittäin tehokasta ja hyvällä yhteistyöllä erilaisia tehtäviä. Mahtavuutta on kyllä se, että nuo pentuset on huipuilla ohjaajilla, ja varmasti tulevat olemaan polvi polvesta parempia...innolla odottelen heidän saavutuksiaan =)
Saimme myös nähdä Taran työskentelyä lopuksi...mieletön ohjus!!! Ja miten upeasti Tara toimi
T.Hukkasen kanssa!!!


Illalla olimme aika tööttejä =) Vain minä jaksoin saunaan asti =) Jännittävä päivä maastossa ihanien ihmisten kanssa =)

SUNNUNTAI 18.8

Sunnuntai aamulla pakkailtiin taas kenttälounaat mukaan. Tänään onkin Luckyn vuoro saada
opastusta...eihei vaan MINUN vuoro oppia miten tuosta tehopakkauksesta saisin paremmin yhteistyötoimivuutta!

Eli kaikilta koirakoilta (oli paikalla muitakin oppilaita) kysyttiin mitä haluaisimme oppia, tai millaisia
ongelmia meillä on. Kerroin suoraan, että haluan oppia hallittavuutta, sillä koira kyllä osaa ja minä en =)

Jokainen koirakko ensiksi yksitellen, jotta Tomi saisi nähdä miten toimitaan. Tomi kehaisi Luckya, että sillä on isänsä tyyli työskennellä, ja että tuollaisen koiran hän haluaisi metsälle. Nimittäin Luckyn tapa on juosta suoraan rytisten heittopaikkaan ja siksakata tiukasti maasto löytääkseen noudettavan. Ja samalla rytinällä takaisin, että mitä seuraavaksi saisi noutaa =)
Tomi kertoi nähneensä Luckyn isän muutaman kerran samoissa kansainvälisissä kisoissa, ja kertoi Charlie-iskän olevan kova koira, ja että ohjaajakin on kova.

Markkeeraus...

Minun onnekseni Lucky näytti kaikki nuo 'temppunsa' treenien aikana! Eli juuri ongelmatilanteet. Oliskin ollu turha keikka, jos ei nuo olis tullu siellä eteen. Tomi sai antaa tiukat korjausohjeet, ja tein juuri niinkuin hän sanoi. Huomasin Luckyn olevan hämmästyny...'ai eikö mua heti ojennetakkaan, mikset hakenu mua pois joesta'-ilmeellä.  Tomi antoi mulle tiukat ohjeet kuinka kurittaa Luckya tiukasti, kun esim ei tullut kutsusta (sekin vielä...ihan siis keskaria näytti mulle tuo koirapoika!!).


Sain kuulla jälkeenpäin Kepolta, että Tomi oli kaikille osallistujille kertonut (minun viedessä Luckyn kanssa motivoitu ohjausdami) jouduttuani Luckyn huonosta seuraamisesta Luckya hihnalla veivaamaan,
että 'katsokaa nyt miten kova koira tuo on, vaikka ohjaaja noinkin kovaa kuritti, niin koiralla on vieläkin häntä pystyssä korkealla ja sillä ilmeellä, että ai tuut säkin mukana lähetyspaikalle'.

Linja. keskelle heinikkoa yhdessä vietynä.


Treenin lopussa Tomi antoi jokaiselle palautteen. Lucky ja minä oltiin siinä viimeisinä.
Tomi sanoi, että hyvä koira, mutta vaatii todella tiukkaa ohjaajaa. Kysyin siinä vielä häneltä, että onko tämä koira nyt sellainen pehmoinen käyttölinjainen labradoori, niin hän nauroi ja sanoi, että 'ai TUOKO, tuo on todella kova koira' =D Kiitin häntä rehellisestä vastauksesta, sillä vaikka tuon tiesinkin, niin halusin kuulla sen vielä häneltäkin.

Ohjaus, pellolta ojan yli hakkuualueelle.

Walk up...


Näimme vielä Luckyn ensirakkauden Hennin treenausta, ja lähdimme sitten köröttelemään kohti Vaasaa...

Todella tyytyväisiä keskusteluja kävimme kotimatkalla...taas, jälleen kerran, saimme hyvää palautetta
ohjetta tälle yhteiselle 'matkalle' =)