Tuesday, June 25, 2013

Nome Juhannus Laukaalla =)

Jännitys oli valtava kun pakattiin Muumitaloa Laukaalle hyvien Ystävien Juhannuksen viettoon =)
Mietin siinä tavaroita kuskatessa Muumitaloon, että ei mahtuis kaikki jos vaan tuohon Volvoon pitäis kaikki pakata. Onneksi tuo KEPO aikoinaan tämän vaunun kekkas!

Niin rikottiin 16v traditio: olemme viettäneet Juhannusta aina medän puutarhassa Hyvien Ystävien kanssa, juhannusloitsuineen, -saunoineen, -syömisineen ja juomisineen.  Aina on nuo Juhannukset
ollu tosi tosi ihania, mutta nyt Kepo keksi että viettäisimme Juhannuksen toisella tavalla: treenaten
huippujen kanssa ja viettäen höpötys aikaa samaa lajia harrastavien kanssa.

'I'm watching you' 
Muumitalon vartija matkalla kohti Nome Juhannusta =)

Pääsimme perille siinä klo 14 aikaan, ja heti reenikamppeet päälle ja menox. Mentiin kävelymatkan
päähän kesantopellolle. Meitä oli iso porukka siinä tavallaan kahdessa ryhmässä. Olin tyytyväinen Luckyyn: ei inahdustakaan, pysyi paikalla rauhallisesti vaikka rivistä lähti toinen noutamaan.
Viereinen Karma-tyttö siinä vähän kiinnosti, mutta teki töitä kunnolla. Yhden ja viimeisen mokasin itse: kouluttaja antoi minun päättää lähetänkö koiran markkeeraukselle (jota Lucky ei nähnyt kunnolla), ja minä hölmönä sen sitten lähetin, eikä koiralla tietenkään ollut muistikuvaa, eikä siis löytänyt damia. Sain siitä sitten tiukkaa palautetta, ja aiheesta. Eli taas opin jotain =) Tarkoittaa sitä, etten olisi saanut lähettää...Mutta eka markkeeraus meni huippu upeesti! Ja sitten toinen ohjaus meni huipusti, ja olin oikeesti niiiiiiiiin tyytyväinen kun Lucky pysähtyi pillistä istumaan, ja sain siitä ohjattua damille oikealle =) Tuntui ihanalta kun kouluttaja kehui Luckya!


Sää oli kaikkina kolmena päivänä todella suotuisa: puolipilvistä, ja pikkusen tuulikin. Hyttysiä ei laisinkaan, mutta toisena päivänä oli sit paarmoja, jotka kiusas Luckya. Vieressä istui vaalea labukka, eikä sen kimpussa ollut yhden ainoatakaan paarmaa...? 



Toisena päivänä oltiin sitten toisella, niitetetyllä, pellolla. Harmittaa kun ei ollut kukaan filmaamassa Luckyn ohjausta pellolta pikkulammen yli maihin, jossa oli dami. Matkaa n. 40m. Lucky toimi esimerkillisesti <3 Suoraviivaisesti yli veden ja ylös maihin, ja pysähtyi paikallistamis pillistä etsimään. JA mikä oli tosi upeeta, oli sen palautus SUORAviivaisesti takaisin mulle =) Että tuntui hyvältä, kun kouluttaja kehui KEPOLLE Luckyn suoritusta loistavaksi! Itsekin siinä sydän pakahtuen onnesta!

Tässä sitten kolmas päivä.Mentiin todella 'kumpareiseen'maastoon näin Pohojalaaselle =)
Ihan oikeesti sai kavuta ylös ja alas. Kuten yksi osallistuja Pohjanmaalta sanoi: jos tämä olisi meilläpäin, niin tässä olisi varoituskyltti ja aidattu ja mahdollisesti vielä köysi apuna,että pääsis kapuamaan ylös ja 
alas ;) Oli motivoituja ohjauksia, markkeerauksia. Ja kuten tässä kuvassa, niin markkeeraus tuli todella jyrkkään ylämäkeen ja lähetys tapahtui toiselta ylämäeltä. Eli koira kun lähti, niin sen piti ensin laskeutua alas, ja sieltä nousta ylös ja vielä muistaa mihin dami oli tippunu. Lisäksi maasto oli todella tiivistä uutta pikkupuuta täynnä.  Tästä Lucky tykkäs =)
Tuossa kuvassa on avustaja pienenä punaisena pilkkuna vasemmalla ylhäällä. Lähetyspaikka oli myös vasemmalla. Tämä missä osallistujat on, oli odotuspaikka. 

Kun lopetimme, teki Lucky kaikkensa, että saisi hypätä autoon =) Oli se senverran väsyny Juhannuksesta =) Mahtava, kerrassaan mahtava Juhannus!!! Ihania kannustavia harrastajia ympärillä <3
Tuli paljon uusia tuttavuuksia! Tästä on hyvä jatkaa <3

Thursday, June 20, 2013

Haulikko....?

Niin...ei  se sen pidempää otsikkoa tarvi.

Olen nyt kokeillut hyvän aktiivisen metsästys Ystävän avulla 3 haulikkoa.




Tein 270 psykologisen  kysymyksen käsittävän testin,  jonka lisäksi olin poliisipäällikön keskustelussa/haastattelussa, ja tiukoissa kysymysten tulvassa.  Ihan helpolla ei aseenkantolupa  heru nykyään! Ja se on todella hyvä. Nimittäin kaikki nämä muutaman vuoden aikana tapahtuneet hirveät ampumis tapahtumat ovat tarkentaneet aseenkantolupien myöntämisiä.
Noista kysymyksistä ei niin vaan selviä helpolla ;)

5 päivää ja lupa puoliautomaattiin oli postilaatikossa. Samantein ilmoitin metsästys  Ystävällleni uutisesta. Sovittiin sopiva tapaaminen paikalliseen eräliikkeeseen. Saatiin erittäin hyvää palvelua, ja sain kokeiltavaksi (kiitos metsästys Ystäväni luvin) Italialaisen kauniin puoliautomaatin, jossa puuta ja kauniiita kuvioita metalliosassa, päällekkäispiipuisen puu ja kauniisti kuvioidun metalliosan.

Kävimme kokeilemassa ampumaradalla noita ja myöskin sain kokeilla Ystäväni Benelli M2.
Pelkäsin ja jännitin ihan hirveesti tuota kokeilua...siksi että oikea olkapääni on leikattu 2vuotta sitten, ja
sitä kokemusta en enään halua uusia.
Ystäväni oli jo aiemmin opettanut minua oikeaan ampuma asentoon, siten että kroppa joustaa ammuttaessa, eikä potkun pitäisi siten tuntua niin pahalta.
Mutta siltikin...kävin mielessäni monen monituista kertaa ennen ensimmäistä ampumista, että jaa-a näin hullu sitä ihminen on ja pilaa ihan itte ittensä. Ettei sitten passaa valitella jälkeenpäin!



Laitettiin 3 savikiekkoa maahan nojaamaan kiviin...
Ja sitten...itsestään selvästi Ystäväni antoi ensimmäisen haulikon käteeni, sanoi että:
No nyt siitä vaan =) ....uuuhhhh...Nostin, tähtäsin...eiku laskin takas alas! Oli pakko hengittää..
ja sitten nostin uudestaan, tähtäsin ja AMMUIN =) Ja mikä HÄMMÄSTYS! Eihän se potkaissu ollenkaan NIIIIN kovaa kuin kuvittelin! Mikä voiton tunne!!! Mä tein sen !!!

No siitä sitten ammuin kaikilla kolmella, ja totesin, että se Benelli M2 oli kuiteski hmmm...miten sen nyt sanois...kuin jatke itsestäni, ei liian raskas mistään päästä, ei tuntunut liian pitkälle, asettui olkapäähän luontevasti.
Päällekkäispiippuinenkaan ei nyt niin paljon kovempaa potkaissu, mutta hmmm...ainakaan juuri tuo haulikko ei tuntunut omalta. Ihme juttu, sillä nimittäin juuri tuo päällekkäispiippuinen tuntui 'kotisovituksessa' peilin edessä  hyvältä.
Ja se kaunein, eli ensimmäinen, ei tuntunut ollenkaan omalta!
Niin...se kaunein...Sillä olinhan sanonut Ystävälleni, että kun ja jos ostan itselleni haulikon, niin haluan sen olevan KAUNIS =) Nopeesti se kauneus ajatus vaan kariutui ;D

Nyt on ollut 'pakollista' hiljaiseloa tuon haulikon hankinnan suhteen, sillä elämässä on muuta suurempaa asiaa tekeillä joka vie ihan kaiken ajan ja ajatuksen.
Mutta eiköhän se oma haulikko siellä jossain odottele minua =) Ja hurjan paljon harjoittelua!!!





Fixodida vaihtui tuttuun ja turvalliseen Bayvanticiin

Ollaan nyt käytetty Fixodida zx  http://www.mustijamirri.fi/tuote/fixodida-zx-punkkisuoja-tabletti-120-tabl/028865/ tabletteja melkein purkillinen. Laskin jääneet pillerit ja niitä olisi ollut vielä viikoksi...

Kokeilu alkoi 27.4 ja loppui 19.6.2013.

En enään halunnut jatkaa, sillä uskoni noihin tabletteihin loppui oikeastaan jo viikko sitten kun poimin Luckyn kyljestä punkin...taas.
Tuon Fixodidan aikana olen poiminut 4 punkkia, noin viikon välein.
Viikko sitten löytyi Luckyn kyljestä (ihme paikka, sillä yleensä ovat olleet jossain taipeissa, kuten korvien takana ja nivusissa) lihavaksi päässy punkki.
Olen ollut todella tarkka joka päiväisessä annostelussa, joten siitä ei ainakaan ole kysymys.

Ollaan vietetty tässä 1,5 kk aikana aikaa Vaasan saaristossa, jossa on kaislaa ja muuta tiivistä aluskasvillisuutta. Lisäksi kesantopellolla olimme treenaamassa pari viikkoa sitten. Eli sanoisin, että normi kaupunkilaiskoiraa enemmän semmoisissa paikoissa joissa punkkeja taatusti on.

Laitoin eilen Bayvanticin Luckylle.  http://bayvantic.fi/
Ainoa huono homma Bayvanticissa on se, että koiraan ei saa koskea ennenkuin annostus on täysin kuivunut, ja ei saa uittaa 48h.  Lucky ei ole koskaan reagoinut Bayvanticiin millään lailla. Olemme käyttänyt sitä ihan pennusta saakka joka kesä....

Olemme lähdössä Juhannukseksi Nome koulutukseen, enkä halua ottaa sitä riskiä, että saan poimia Luckysta lisää punkkeja. Enkä sitäkään, että Luckyn mukana kantautuu punkkeja meihin.









Friday, June 14, 2013

Auvoista harrastusta...Ja niin todentotta =)

Sorry pitkästä paussista...olen kuullu paussista  soraääniä monelta suunnalta.

MUTTA....kuten olen alusta asti kertonu, niin tämä blogi on vain meidän harrastusta varten kirjoitettu =)

Kerron tuntojani:

Oikeesti tämän kevään aikana  on tullut semmoinen tunne, että Uros vie ja HALUAA viedä.
Oli ja on oikeesti otettava ohjat käsiin. Mun pitää jatkuvasti muistettava omistavani UROS joka haluaa kaikintavoin tarkistaa asemansa. Ja nämä olis ollu helpompia JOS olis pennusta asti OSANNU rakentaa. Hemmetti!!!!
VALTAVA MOOTTORIN OMAAVA UROS, hyvissä osaavissa käsissä olis jo vaikka jotain.......

Mutta...olen oikeutetusti kesän vapaana, ja...aion ottaa tuota MOOTTORISTA kiinni =)

Opiskelen ja luen tuota koiraa....
Enkä anna periksi ;)