Nome-Juhannus Laukaa 2014

Saimme osallistua Nome-Juhannukseen jo toista kertaa....
Tavallaan on ollut ristiriitaista, sillä meillä Kvarnhällissä on vietetty perinteistä Juhannusta 16v saman porukan kanssa ja kun viime vuonna kun saimme kutsun Nome-Juhannukseen, niin piti hetki miettiä. Mutta siis hetki.
Sillä Kepo halusi jotain muuta =)

Tänä vuonna Nome-Juhannus oli järjestetty Laukaalle, Kuusan Tupasvillaan
 http://www.tupaswilla.fi/saunat ja osallistujia oli n.70 ihmistä ja ainakin samanverran koiria, jos ei enemmänkin.

Tämä on maailman suurimman savusaunan katettu terassi.

Tähän kohtaan on kirjoitettava siitä , että miten vieläkin on olemassa ihmisiä, jotka VAPAAEHTOISESTI järjestävät muille huipputapahtuman! Tapahtuman 'isä' kertoi meille Juhannus iltana historiaa tälle tapahtumalle. Tarkoitus oli järjestää nome-harrastajille, ja itselleenkin mukavaa yhdessäoloa ja koirien treenausta. Ja siinähän ovat onnistuneet ihan täydellisesti! Huipputiimi heillä <3
Siitä vielä tämänkin kautta ISO KIITOS!

Päästiin perille n. klo 14 aikaan ja het meidät otettiin halausten kera vastaan ja neuvottiin parkkaamaan nopsaan vaunu ja osallistumaan treeneihin.  Kepo heti hoputtikin mua vaihtamaan vaatteet ja reenaamaan =) Ite jäi laittaan vaunua paikalleen.
Ekat treenit veti Janne Lähteenaro.

1. treenipäivä Juhannusaatto:
Koirakot  (6kpl) rivissä hiekkatiellä, ja tehtiin ykkösmarkkeeraukset kaikille vuorotellen jyrkästi nousevaan rinteeseen.
Sit siirryttiin taaksepäin  'matalakasvuiseen ryteikkö saarekkeeseen' halkaisijaltaan n. 20m. Lähetys vuorotellen sieltä ykkösmarkkeeraukseen, joka tuli sille hiekkatielle jossa oltiin äsken seisty. Nyt oli koiran ylitettävä se hiekkatie ja välissä oleva oja. Seuraavaksi sama lähetyspaikka, mutta heitto tulikin sinne rinteeseen. Eli koiran piti ylittää se hiekkatie jolle just oli heitetty. Luckylle se ei tuottanut ongelmaa vaan suoritti hienosti =)
Seuraavaksi siirryttiin 'ryteiköstä' ojan yli taas taaksepäin. Eli nyt väliin jäi se tie, oja, 'ryteikkö' ja uusi syvempi oja. Eli koiran tuli ylittää vanhat heittopaikat. Hienosti meni =) Lucky meni rytisten =)

Sitten olikin iltapalan aika ja naisten savusauna ekaksi. Mieletön kokemus se sauna! Paikan isäntä kertoi meille iltapalan aikana että kiukaassa oli 5000 kiloa kiviä ja että saunassa on kerran saunonut yhtäaikaa 150 henkeä. Pehmeät löylyt oli....jännä fiilis kun istuttiin niinkuin kirkon lehterillä ja penkeillä, mutta sittenkin saunassa. Mahti fiilis Mahtisaunassa!

Mahtisaunan kiuas

Ilta jatkui sitten tietenkin iloisten naurunhörähdysten saattelemana ja keskusteluina koirista, 

                                                            mistäpä muusta =D

2. treenipäivä Juhannuspäivänä:
Aamupala päärakennuksessa ja treeniryhmien jako klo 9. Päästiin Belgiasta tulleen Stef Bollenin  AVO ryhmään (10 koirakkoa), ja lähdettiin ensin lammen suoreunaan ja tehtiin parityönä linjakakkosmarkkkeraukset.Stef osoitti minkä damin piti koirallaan noudattaa. Yleensähän koira haluaisi aina noutaa sen viimeksi heitetyn, vaan nyt pitikin Luckyn noutaa se eka heitetty joka tuli meitä lähemmäksi. Lucky olis halunnu noutaa tietenkin sen viimeksi heitetyn! Mutta sain kuin sainkin Luckyn tottelemaan, mutta aika muusisti...dami tuli talteen, mut selkeesti hitaasti palauttaen, sillä olin joutunu vääntämään ja ohjaamaan...Stef sanoikin,että minulla oli liikaa käskyjä  ja olisi antanut nollan meille kokeessa.
Tämän jälkeen Stef halusi vaihtaa paikkaa julmettoman isoille hiekkakuopille. HUH miten kauas sieltä näki!  Huikeat näkymät! Ja niin oli huikeeta kiivetä altamurtuvassa  hiekkarinteissä. Näin Pohjalaisellehan nuo oli VUORIA! Hiki lensi ja sydän jyskytti =D Jaettiin porukka naisryhmäksi ja miesryhmäksi, eli 5 ja 5. Naiset ekaks. Vietiin koirat katsomaan yhdessä kun Stef heitti 5 damia matalemman rinteen taakse ja sit siirryttiin 20m  vasemmalle ja vietiin seuraavat 5 damia. (Luckya kiinnosti tytöt ja mä ajattelin et nyt se ei kyllä katsonu YHTÄÄN minne damit heitettiin....)
Siirryttiin riviin. Koirat ilman hihnoja. Ja sit heitettiin dami alas starttipistoolin säestämänä hiekkamonttuun. Eli me oltiin kaikista dameista n.40m päässä. Stef jakoi noudot siten, että jokainen sai vuorollaan hakea jokaisesta kohdasta yhden. Me aloitettiin Luckyn kans. Eli kauimmaisesta oikeasta reunasta...(Nyt mua sitten jännittikin, että jäikö sille mitään mielikuvaa koko hommasta...)Ja niin se vaan meni taas rytisten ja hiekka pöllyten ja nouti kovalla vauhdilla damin =) Hyvä Lucky!!! Kyllä se vaan muisti =D
Seuraava koira nouti sit sen keskimmäisen ja kolmas taas sen hiekkakuoppaan heitetyn. Seuraava nouto meille tuli sitten se keskimmäinen...(Ja taas jännitin että muistaakohan...) NO MUISTI TIETENKI =D
Upeeta =) Ja sit taas meidän vuorolla tuli se hiekkamonttuun heitetty...ja tottahan se meni ja millä vauhdilla =D Oikeesti kaikki ryhmän koirat suoritti hienosti nuo tehtävät, niin hienosti ettei tullut mitään palautetta.
Sit siirryttiin sivuun ja miesten ryhmä teki saman.

Seuraavaksi sitten tulikin se hirrrrrrrvee kiipeäminen ja laskeutuminen mega isoon hiekkamonttuun...uuuuh ja puuuuh. Pelkäsin ihan oikeesti että tulee joku hiekkavyörymä ja hautaudutaan hiekkaan...

Kuvasta näkee huonosti korkeuserot, mutta edessä keskellä on se syvin kohta, ja ensin laskeuduttiin alas alta pakenevan hiekkarinnettä pitkin (ei näy kuvassa, jää noiden kahden kuvan väliin)ja sitten kiivettiin kuvassa näkyvälle vasemmalle metsänreunalle noustiin viemään 5 damia. Tuo iso kivi tuossa puolessavälissä rinnettä on n. kaks kertaa ihmisen korkuinen. Avustajaa ei tuosta kuvasta edes näe, niin kaukana se oli...

Ilmateitse porukat arveli matkaa dameille olevan n.80m, eli pari sataa metriä oli sitten noutomatka suurinpiirtein...Niin ja tehtävä alkoi siten, että ensin koiralle heitettiin (tuosta missä tuo tyttö istuu) alas monttuun ykkösmarkkeeraus JA ammuttiin tuolla kaukana rinteessä metsän reunassa. Koiran piti noutaa se ykkönen ekaks. Sitten lähetettiin uudestaan ja YLI se äskeisen markkeerauskohdan ohjattuna tuonne ylös rinteeseen. Hienosti meni =) Vaikka mua siinäkin jännitti, ja olen haljeta ylpeydestä kun MUN koira suoritti sen niiiiiin hienosti <3 Mikä tunne! Tämä tehtävä ei ollu nimittäin ihan helppo kaikille...

Niin vahvasti se  ekaks heitetty ykkösmarkkeeraus veti...Treenit loppui klo 13 kun oli lounaan vuoro.

Lounaalla sain hyviä neuvoja kahdelta huippukouluttajalta Luckyn nenän maahan poistamiseen...tölkkiä, tölkkiä. Ja sitten sisällä istumista ja vaatia koira olemaan tarkkana vaikka tv:n katselun ajan. Aluksi tietysti lyhyitä aikoja ja makupalat tuohon käyttöön---nimittäin tuon nenän maahan laitto on just sitä, että ei huvittais keskittyä siihen tarkkaavaiseen työntekoon. Johtajuutta tähänkin kohtaan...

Iltapäiväksi mentiin katsojiksi uuteen lajiin: Mock Trial. Kisamuoto on yhdistetty A-koe ja WT. Mukailtiin oikeaa fasaanimetsästystä dameilla. Kaikki koirakot liikkui pellon päästä päähän ja takas. 2 koirakkoa suoritti reunoilla ja kun olivat valmiit, niin siirtyivät keskelle. Jokaiselle koirakolle tuli sen 4h aikana 7 noutoa. Illaksi oli vielä finaali leiripaikan järvellä, jonka voitti Tuija Hukkanen Taralla. 

Emme ollu katsomassa finaalia . 

Tässä ovat just aloittaneet Mock Trial leikkimielisen kisan.Tuomareina Heli Siitari ja Stef Bollen.

Tämän jälkeen olikin sitten mega-nyyttärit =) Ihan hirmu määrä syötävää! Kun 70 henkeä tuo ruokaa, niin onhan sitä =D 

Ja sitten miesten sauna ekaks ja naiset sitten seuraavaks.  Vaikka sää olikin kylmä ja jotkut jopa joutui syömään hanskat käsissä, niin sitä lämmintä naurun herskytystä riitti lämpimiksi! Ja taas, miten ollakaan, iltapuheet oli koirista, koirista ja koirista =) Paikalle tuli käväisemään Jämpti kasvattaja kahden pennun kanssa...miten suloisia! Pari jämpti harrastajaa oli meidän porukassa =)

Muumivaunussa yritin tarjota Jämptijengille Muumimamman juomaa, mutta hampaat irvessä kieltäytyivät kohteliaasti =D Mansikka-Vanilja-likköri maidolla, ei ollut ihan heidän mieleen =D

Kepo ei mahtunu Muumivaunuun kun Jämpti-porukat oli 'vallannu' vaunun =D

"Tuu tänne vaan!"

3. treenipäivä ja kouluttajana Piki Silvennoinen

Klo 9 taas aamupalan jälkeen jaettiin ryhmät ja me päästiin sekaryhmään, jossa oli VOI , AVO ja ALO tasoisia koiria.Taidettiin olla sekä minä, että Lucky aika väsyksissä sillä keskittyminen ei ollu todellakaan parasta A-luokkaa. Mutta meni silti suht hyvin treenit. Saatiin silti kyllä ihan suoraa noottia kun aloin höpöttää ja hössöttää Luckyn kans  puoles välis treenejä kun ei ollu meidän treenivuoro...Yritin sillälailla nostattaa Luckyn terävyyttä ja iloisuutta, mutta niin ei saa tehdä, sillä tottahan se on, että jos koira saa rapsutusta ja huomiota passipaikalla, niin eihän sitä HUVITA sitten miellyttää kun pitää työskennellä!

  Oltiin samassa paikassa kuin ekana päivänä. Kierrettiin sitä 'ryteikköä' rinteeseen kiiveten ja alas lähettäen n. 100m linjoja ja n. 80m markkeerauksia. Kepo oli tänään meidän avustajana =)

JA Luckyn kaksi lasta Junnu ja Mila treenasivat meidän kanssa <3 Mila varsinkin oli tavoiltaan JUURI kuin Lucky: minä, minä, MINÄ osaan ja meen ja teen NYT. Oli siinä ohjaajalla sitte tempomista välillä. Juteltiin Milan omistajan kans, ja todellakin se tyttö tarvii aika kovia otteita ottaakseen ohjausta ohjaajaltaan. Kouluttajakin kysyi, että olemmeko treenanneet yhdessä ja nauroi päälle! Niin oli samanlainen! Junnu on hyvin hanskassa ohjaajallaan ja nuoresta iästä huolimatta suoritti vaativia tehtävuä hyvin. Milakin suorittti, mutta olisi halunnut päättää ite =D 

Vaihdettiin paikkaa rinteestä alas tielle.

Luckylle muodostui vaikeaksi mennä yli tien, ryteikön, ojan ja taas toisentien suoraan metsikköön...Piti avustaa, eli käveltiin lähemmäksi. Ja onnistui! 

Mutta yksi hieno huomio: Lucky pysähtyy nykyään hienosti pillillä ja katsoo mua!!! Ja ottaa ohjausta !!! Ja 100m päässäkin!  Kouluttaja halusikin kertoa kaikille, kuinka oltiin muututtu paljon siitä miten oltiin 2v sitten kun ensikerran tavattiin SNJ leirillä. Tarkoitti sitä, että kyllä saa koiran paremmaksi kun vain tekee kovasti töitä! Oli kiva kuulla kehujakin =) Kerroin kaikille siinä, että olisittepa nähny miten kaameeta se olikaan 2v sitten ;) Kertoi varmasti Milan ohjaajallekkin, että kun vaan tekee säntillisesti aisioita oikein, niin kyllä ne siitä kehittyy ja alkaa kuunteleen.

Vaihdettiin taas paikkaa ja saman 'ryteikön' ympärillä. Lähetys oli hiekkatieltä 'ryteikön' yli, uuden hiekkatien yli korkealle rinteeseen jonne oli kunnolla piilotettu damit. Siinä jokainen koira tekeen kovasti töitä löytääkseen damin tai tennispallon. Lucky tykkäs kun sai kunnon haastetta. Sen oikein näki kuinka sen kroppa oli täpinäs. Ja löytyihän se! 

Siirryttiin n.10 m. sivullepäin. Ja lähetettiin ohjauksella ensimmäiseen markkeerauspaikkaan sokkona.

Sit taas siirryttiin...Heitettiin viistosti jyrkkään rinteeseen markkeeraukset ja hiekkatieltä lähetys. Monille teki tuskaa...monesti koirat juoksi heittokohdan yli, eli liian kauas. Niin siis heitto oli n. 100m päässä. Luckykin jopa suurensi aluetta. Mutta löysi sit =)

Sit olikin 'ryteikössä' n. 10 päässä piilotetut damit. Hienosti meni. 

Viimeiseksi siirryttiin lammelle(tai pikkujärvelle) ja parityönä työskenneltiin. Ykkösheitto ja kun koira palautti heitettiin toinen. Luckylle heitettiin ihan sen nenän eteen =D Hyvä Lucky <3 Nautti kun pääsi uimaan <3 Jännästi se reagoi kun sain lähettää sen veteen samalla kun toinen, narttu, nousi dami suussa vedestä. Se Pysähtyi! Mutta painoin sen ETEEN ja niin meni. Muuten ekalla kerralla ravisteli ja pudotti damin...grrrr... Mutta toinen tulikin jo suoraan vettä valuvana ravistamatta mulle. 

Siihen loppui treenit klo 13. 

Päärakennuksessa syötiin makaronilaatikkoa ja halattiin järjestäjät <3 

Loppukaneetiksi tämä:

Tässä on upea 'yhdistelmä': 5 koiraa vapaana vasemmalla puolella kulkee kauniisti sivulla ja vielä lastenvaunutkin yhdellä ihmisellä =) Tällaisesta pitäisi monen ottaa itselleen mallia miten hallita koirat lenkillä.

Upeeta katseltavaa!

                                       Muumivaunun pakkaus ja keula kohti Vaasaa ...

                                       Haikea kotiinlähtö Ihana Nome-Juhannus 2014 !!!

ps. mistähän löytäis nyt täällä tuollaisia rinteitä treenipaikaksi ;) aakeeta laakeeta kun on täällä Pohjanmaalla =)

Ylpeänä Luckyn jälkeläisistä =)

Olipa upea viikko takana,  Luckyn jälkeläisten ansiosta <3

Luckyn edesmennyt äiti  mor Piper <3

Lucky ja flunssaisen Mamman kans treenaas huhtikuussa  =)

Vaikka oikeesti mitään kiirettä ei kenelläkään ole, vaan omalla tahdilla jokainen menee, niin olihan kiva lukea FB:stä noita  monia taippari suorituksia just samana viikonloppuna =) Peräti 4 Luckyn ja Taran pentusta suoritti taipparit hyväksytysti viikonloppuna <3 <3 <3 <3

Tämähän on monen asian summa:
-eli hyvä narttu ja varsinkin nartun taustat
-iskä Lucky on huippu ilman tätä opetettavaa ohjaajaa ( hahhahaa )  ja Luckyn taustat huippu isineen  ja  äiteineen (ja huippu kasvattaja <3 )
-pennut on myyty hyville ohjaajille
-kasvattaja on alusta asti järjestänyt preppauskoulutuksia (oispa itelläkin ollu sama mahdollisuus, vaan  kun kasvattaja asuu Tanskassa) ja tapaamisia

Luckyn Pappa =) On niinkuin kaksoisolento ;) Kuulema työskentelytavoiltaankin...

Tässä Luckyn emän tausta kenneli:

http://www.luckylab.dk/

Käykääpä katsomassa =)

Mutta ennenkaikkea olen ylpeä jokaisesta Luckyn pennusta, oli ne sitten taipparit läpäisseet tai ei, sillä
tiedän, että niillä jokaisella joko metsästetään tai metsästetään JA kilpaillaan. Ja mikä tärkeintä: kaikilla on hyvä koti <3 Toivon jokaiselle pennulle rakkautta ja hyvää tulevaisuutta <3

Luckyn jälkeläiset osiosta voi katsella ketkä ovat taipparin suorittanut ja mitä koe suorituksia on tullut =)     http://kvarnhallinlucky.blogspot.fi/p/luckyn-jalkelaiset.html


Lisäksi tiedot tulevat  pikkuhiljaa kennelliiton jalostustietokantaan:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI19541/11&R=122

Nämä pennut tulevat ohittamaan Luckyn alta aikayksikön !!! Ja siitä olen ylpeä ja vielä toivonkin niin tapahtuvan <3

Nome kokeen peruuntuminen...syy: eturauhas vaivat =(

   Tuossa se nyt nukkuu...rauhallisesti...

Oikeastaan tuosta sen nyt oikein konkreettisesti näkeekin, että ei ole nukkunut noin rauhallisesti ennen lääkekuurien aloittamista. Vaan on heräilly vähän väliä, ja putsaillu 'pistooliaan'...

Tässä tämän parin viikon aikana ihmeteltiin, että pissaamiset oli pikkupikku liruja ja isomman asian hoitaminenkin oli vaivalloista. Ja lopuksi vahva epäily alkoi kun Lucky oli pari kertaa livahtanut meidän sänkyyn nukkumaan ja alta löytyi pissalätäkkö... pikkunen, mutta kuitenkin. Ja pari kertaa 

tiputteli kävellessään pissaa sisälläkin. 

Luin netistä ihmisen  ja koiran eturauhasvaivoista ja päätin tilata ajan eläinklinikalle, sillä kuulin 

klinikan sulkevan vastaanoton pariksi viikoksi. En voinu/halunnu enään siirtää tutkimusta...

Kevät on muutenkin ollut Luckylle vaikea narttuhajujen suhteen, ja varsinkin Närpiön nomekoe viikonlopun jälkeen nuo vaivat vaan paheni. Samaten viime maanantain kahden söpön labukkatytön vierailu meidän puutarhassa pisti Luckyn pään sekaisin taas muutamaksi päiväksi, eikä pissaamisesta meinannu tulla mitään omassa pihassakaan. Raukka! Ei oo helppoo olla poika!

http://www.koirakissaklinikka.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=67:eturauhasvaivat&catid=14&Itemid=127

Saatiin säkällä peruutusaika torstai iltapäivään. Sitten alkoikin pissan 'metsästys' löylykauhan avulla =D

Eli Lucky lyhyeen hihnaan ja kauha toiseen käteen lähdettiin kiertään puutarhaa...onneksi olen opettanut Luckyn pissaamaan käskystä, sillä ihan helppoo ei tuon kauhan kanssa ollu =D 

Mutta joo siinäkin tuli vain paksua keltaista ja todella pikkupikkuliruja. Sain sentään purkkiin laitettua 1 senttilitran verran. Lucky hölmisteli touhujani =D 

Lääkäri ei ollut meidän 'oma' luottolääkäri, mutta olin todella tyytyväinen että saatiin heti samalle päivälle aika. Lääkäri tutki peräaukon kautta ja silmät laajeni kun sanoi:  'Todella valtava eturauhanen, ette todellakaan tullut tänne turhaan!'  Saatiin sitten odotella jonkun aikaa kun hän kävi katsomassa virtsanäytettä ...

<3 Lucky <3

Lääkäri tuli takaisin ja sanoi ettei viljelyä tehdä sillä klinikka sulkeutuu jo klo 13 seuraavana päivänä, 

mutta bakteereita ei selvästi ollut...

Kirjoitti antibiootit 2x päivässä 7päivän ajan, ja http://www.biofarm.fi/tuote/ypozane/  eturauhasen liikakasvun hoitoon 1 tabl kerran päiväs ja sitten isoja kipuläääkkeitä Rimadyl 100mg 1 tabl kerran päivässä. Kertoi kyllä kattavasti tästä vaivasta ja puhui myös kastroinnista mikäli tämä kroonistuu...ja lohdutti, ettei koiran metsästysvietit miksikään muutu kastroinnin jälkeen...No, sen päätin että se on sitten ihan vihoviimeinen teko mitä tehtäis, sillä meillä on ollut yksi kastroitu uros aiemmin, ja kyllä se poika vaan siitä muuttui. Mutta, mikäli mikään muu ei auta, niin pakko se kait sitten on....Lääkäri sanoi, että varoaika näille lääkkeille on 2viikkoa, että kokeisiin ei ole sinä aikana asiaa.  Sanoi senkin, että ei varmaankaan Lucky ollut ihan huipputerässä kokeessa (kerroin hänelle olleemme nome kokeessa pari viikkoa sit)...siihen vastasin että mistään ei huomannut, että olis ollu minkäänlaista vaivaa, Lucky rakastaa yli kaiken työntekoa ja silloin kaikki muu katoaa =) Niin nartut kuin muutkin vaivat =)

Ihmetteli kovasti =D 

Tässä ihmisen eturauhasvaivasta:

http://www.mehilainen.fi/eturauhastulehdus-piinaava-ja-pitk%C3%A4aikainen-vaiva

Lappajärven kokeen sitten peruutin samantein kun tultiin kotiin =( Tuleehan noita kokeita vielä...Lucky pitää nyt parantua ensin!

Heti ekan lääkitysvuorokauden jälkeen alkoi pissaaminen helpottaa =) Ja isommankin asian hoitaminen =) Nyt vaan peukut pystyyn, ettei tämä kroonistu!

Nome B AVO luokan avaus

Uskaltauduin sittenkin ilmoittamaan Luckyn alkukesän nome kokeeseen...Tähän minua kannusti huipputason kouluttajat, joidenka koulutuksissa olen kevään aikana käynyt. Niin ja tietysti The Kummitäti <3

Minun uskaltautuminen oli siitä kiinni, että tässä edellisinä (kuten tänäkin) keväinä Lucky on ollut päästään sekaisin narttujen suhteen. Nyt se täytyy ihan ääneen todeta, sillä tämmöstä nokkaa maahan hamuamista on just alkukeväästä alkukesään.  Toooooodella ärsyttävää!!! Mutta onneksi se on laantunu kesien kuluessa  aiemminkin =)

Lucky ja 'naiset'... =D 

Tämä siis tarkoittaa myös sitä, että yhteistyön kanssa olen saanu tehdä kovempaa hommaa keväisin eli kuuntelu on ollu niin ja näin. Mutta onneksi Lucky on nyt jo 4v ja nämäkin asiat on miedontuneet...

AVO koe oli sitten sunnuntaina 25.5.2014.  Olimme olleet toimitsijoina kokeissa lauantai päivän, ja itse koepaikalle olimme saapuneet jo perjantai illalla. Muumivaunun kera tietenkin =)
Meille kävi säkä kun saimme starttinumero 6. Silloin ehdin itse nähdä muutaman ekan startin ja ehdin vielä ottaa Luckyn 'hanskaankin'.
Yhtään en ollut jännittynyt aamulla. Sain variksen ja lokin hanskaanottoa varten. Leiripaikalla sain vielä harrastaja ystävän avuksi vesimarkkeeraukseen. Ja JUST...vaikka olin kastattanut Luckyn damilla pari ekaa uintireissua, niin silti se pudotti lokin n.3m päähän minusta...Meinasin pakahtua kiukkuun!!! Yhtäkkiä muistinkin sen viime vuoden Närpiö startin...sehän oli JUST samanlainen Apena aamulla! Ja saatiinhan silloin ykkönen =) Ei muutaku tiukat otteet kehiin! Tiukka katsekontakti ja käsky tomerasti : TÄNNE! Ja niin se sitten päättikin toimia niinku Mamma halus, eikä niinku se itse =D Tai siis: MINÄ päätin =D

Koira autoon ja menoks koepaikalle, linnut joukossa.
Koira autosta ja edellisen vuoden neuvosta vanhalta nomeharrastajalta tein juuri niinkuin hän oli neuvonut:
yhdessä vietiin Luckyn kans lintu 3m päähän rauhallisesti maahan laskien...Napakka lähetys: NOUDA!
Ja  niin lokki tuli käteen. Pidennettiin matkaa, ja sama homma n 3 kertaa jokakerta matkaa pidentäen...Lokki pois ja Lucky autoon.

Edellinen starttaaja tuli aika nopsaan pois (ja on ollu aina tosi hyvä koirakko!) ja kertoi et koe keskeytyi  riistan vaihtamisen takia...uuhh...mulle iski jonkunmoinen paniikki siitä. Itseasiassa Luckylla (Luojan kiitos) ei ole ollut vaihtamis ongelmaa, sillä sillä on aina ollu ollut julmeton kiire palauttaa riista mulle ja päästä ÄKKIÄ noutamaan vaikka polun varrella näkemäänsä riistaa =D
Mutta...se teki minuun vaikutuksen jota jäin ennen starttia jännäämään, ja päätin heti siinä pillittäväni joka kerta kun riista tulee sen lähimmän riistan ohi...hölmö minä!

Jouduttiin siinä sit odottamaan starttivuoroa...piiiiitkääään, sillä porukat pitivät lounastauon. Se tauko oli itseasiassa ihan hyvä! Saatiin rauhoittua ja olla ihan hiljaa mettäs =) No Lucky siinä tärisi kyllä, kun tietenkin tiesi pääsevänsä noutamaan =D Mutta minä rauhoituin...

Lucky 8 viikkoisena...ikkunaan lentäneen pikkulinnun löysi ja suoraan minulle syliin toi <3

KOESELOSTUS :
Huuto SEURAAVA, on aina ihan kauhee!!! Sekä mulle että Luckylle!
Mutta otin Luckyyn siinä koepaikalle kävellessä tiukan psyykkisen otteen...tsadaaaa!!! Et muuten vedä mua koepaikalle, MINÄ määrään NYT! Ja SINÄ teet töitä MULLE!

Tuomari kätteli, ja kertoi kokeen kulun. Oikeesti, eihän siinä ihan tarkkaan tämmönen kokematon ohjaaja pysty tarkasti kuuntelemaan... Nyökkäsin että asia selvä (haha). Hihna pois ja koe alkaa siitä...

Meidät ohjattiin rantaan, jossa kun kerroin olevani valmis ammuttiin laukaus. Tuomarin luvalla lähetys ykkösmarkkeeraukselle joka tuli oikealle meistä ja kiven taakse, niin että pudotus näytti tulevan mantereelle...Lucky lähti maita pitkin noutamaan ja myös palautti maitse. Tämä lintu oli kuulema ollut tiukahkossa otteessa.

Seuraavaksi ohjaus. Siirryttiin toiseen lähetyspaikkaan. Ohjauslintu oli vastakkaisella rannalla muutaminen ohitettavien kivien takana. Tein lähetys/ohjaus suunnitelman jo ollessani katsomassa ed koesuorituksia: lähetin ulapalle ja tarkoitus oli kääntää koira sitten vasemmalle rantaan. No menihän Lucky ohjattuna  kuin veturi sinne pikkuisen pinnalla näkyvien kivien luokse...todella pikainen toteamus ettei ollu lintu ja kääntyi kyllä ihan itsenäisesti kohti rantaa (muokkaus! katsoin videon jonka Kummitäti oli kuvannut, ja siinähän Lucky selkeesti pillistä pysähtyi ja otti suunnan sinne minne näytin, näin sitä vaan unohtaa...)....
Kun Lucky nousi rantaan tuomari sanoi, että edelleenkin saan ohjata tai olisi jopa suotavaa =) Ja ohjasin: ensin pysäytyspillitys, ja sitten OIKEE...Sinne meni ja löysi linnun JA aloitti palauttamisen RANTOJA PITKIN =/ grrrrr...mä kiehuin ja yritin saada sen tulemaan vettä pitkin...Hermostui ja pillitin ihan liikaa ja huusin jopa nimellä!!! En olisi muistanu tuota kohtaa, jos ei Kummitäti olisi filmannu koko suoritusta. NOOO...tulihan Lucky rymisten mun luo ja kaunis luovutus, ja ilmeellä viestitti, että 'mä tiedän, tiedän, matkan varrella on Mamma lisää lintuja!'. Niin...sitähän olin juurikin
pelännyt, että kun palauttaa rantoja pitkin, niin voisi (ei ole  koskaan näin tehnyt) vaihtaa hakualueen riistaan.

Saatiin siirtyä seuraavaan lähetyspaikkaan. Tässä täytyy sanoa, että siinä ei jännittänyt enään, ettäkö Lucky karkais viereltä vaan pystyin ihan rauhassa omassa tahdissa kävelemään, sillä luotin Luckyyn et pysyy vierellä.
Ja hausta haetutettiin yksi riista . Näpsäkästi toi rymisten taas =) Selkeesti Lucky nauttii tän tyyppisistä tehtävistä, että on vaihtelua...Pupu tuli suoraan käteen. Jännä nähdä, että Lucky ihan tarkasti halusi luovuttaa mulle, sydän sykki molemmin puolin <3

Siirryttiin takas ohjauslähetyspaikalle. Kakkosmarkkeeraukset ja laukaukset. Tuomarin luvan saatuani sain lähettää Luckyn. Nouti vimmatulla vauhdilla...ja käteen riista vettä valuvana =) (Huh..ollaan saatu sitä kyllä koko kevät treenata). Ja rauhoitus sivulle, ja katsoin Luckyn katsetta muistaako toisenkin tiputuksen joka tuli maihin. Ja muistihan nyt toki =) Luckylla on hyvä markkeerausmuisti..
Ja niin lähti poika taas uimaan kohti seuraavaa riistaa. MUTTA PALAUTTI RANTOJA PITKIN TAAS!!! Grrrrr...ja tätä ongelmaa kun EI ole ollut koko keväänä! Olin ihan treenissä sen varmistanut, että oliko varmasti koko viime kesän opettaminen jääny mieleen...Juupa juu...Lucky halus palauttaa NOPEINTA reittiä pitkin, mikä sinänsä on viisasta koiralta, mutta kokeessa se ei ole suotavaa, vaan mieluusti samaa reittiä pitkin takas kuin mitä oli mennytkin, eli vettä pitkin. Tässä kohtaa osasin pitää suuni kiinni..luotin Luckyyn ettei vaihda matkan varrella.
 Vielä tiedoksi siitä, miksi koiran pitäisi palauttaa suoraviivaisesti, on se että se saattaa palauttaa hakualueen läpi/läheltä ja sehän EI saa ottaa sieltä riistaa, silloin koe on ohi ja saa nollan.



Lopuksi hakualueen tyhjäys...sehän meni mallikkaasti ja tehokkaasti. Itse vaihdoin lähetyspaikkaa joka riistalla. Eli tuomari alussa kertoi alueen jolla sai liikkua.  Hakualue oli osittain rannassa olevassa peitteisessä maastossa ja osittain metsässä. Syvyyttä oli kans aika paljon...nyt en osaa sanoa kuinka paljon. Sieltä ne kaikki loputkin tuli ja viimeinen oli varis jonka ohi Lucky oli jo juossut koko kokeen ajan =) Siinä kohtaa tuomari ei pitänyt siitä, että lähetin aikalailla suoraan siitä edestä, mutta olin todellakin ihan luvallisessa kohdassa. Jos toimin metsästyksessä, niin näinhän sitä yhteistyötäkin tehdään.

Tuomari antoi sanallisen selostuksen, ja silloin vasta tajusin kuinka jännittyny olinkaan...hengitys salpautui ja meinasin pyörtyä =D Lucky oli kokeessa siihen mennessä nopein...palautusta tuli minulle, kokemattomalle ohjaajalle, että vähemmän pillitystä olisi parempi. Todellakin...tiedän tiedän ja ihan turhaa se on oikeesti Luckyn kans, sillä ei se hidastele koskaan palautuksissa kun tietää saavansa taas jatkaa noutamista. Mutta pelkäsin Luckylle käyvän samoin kuin edelliselle koiralle, että pysähtyisi kaukaan tullessaan lähellä olevalle riistalle. Hölmö minä...oikein HÖ! En ole muutenkaan tarvinnut luoksetulopillitystä viljelllä palautuksissa!

Vein Luckyn autoon, ja palasin koepaikalle katsomaan muiden suorituksia...Jossain vaiheessa tuomari kääntyi minua kohti ja sanoi, että yhden koiran kohdalla hän vielä epäröi palkintoa ja sanoi sitten suoraan, että meidän palkinto vielä mietitytti. Tuntui ihan mielettömän jännältä ajatella, että oltais kakkosessessa kiinni =D Ykkönenhän ei siitä meidän suorituksesta millään olisi kuulunut tulla, sen on selvää.

Olen mielettömän onnellinen, että meidät palkittiin ekassa AVO startissa! Niin monta nollaa oli siinä luokassa tullut ja vain 2 ykköstulostakin! Ja näin nämä molemmat ykköstuloksien suoritukset, ja ne oli todellakin virheettömiä ja kaunista katseltavaa!

Parasta kokeessa on se, että saa tuomarilta puolueettoman arvostelun, ja sen perusteella sitten tietää todellakin mitä treenata ja parantaa.

Pukeutumisesta senverran, että ensimmäistä kertaa olin pukeutunut valkoiseen pitkähihaiseen ohkaiseen fleeceen ja vihreä liivi päällä. Lisäksi oikein vaalea vaaleanpunainen lippis. Näin oli moni muukin kisaaja varustautunut. Tämä vaaleus varmistaa, että koira näkee missä ohjaaja on ja ohjauksetkin näkyvät sinne kauas. Nyt pitää hankkia vielä oikein ohkainen valkoinen pitkähihainen t-paita...


                                              AVO 3 saatiin =) Tästä on hyvä jatkaa!

Ja muiden rohkaisemana ilmoitin meidät jo Lappäjärven kokeeseen 14.6.2014...