Friday, September 30, 2016

Avo YKKÖNEN ja KAKKONEN! Ja metsästystarina lopussa..

Olin jo varma, ettei päästä enään starttaamaan tänä vuonna...

Olin kaikesta huolimatta treenannut Luckya vesilinjoihin paljon yksin. Nekun on tökkiny (haluaa palauttaa rantoja pitkin ja pudottaa, ravistaa jne) . Erään kerran kun saatiin kaveri mukaan oman labukkansa kanssa, sain Luckyn yliuitettua nätisti ja vielä vastarannalta kiellettyä palauttaa maita pitkin!!! Se vasta oli voitto se! Lucky oli jo ottanut muutaman askeleen dami suussa maita pitkin kun karjahdin heti niin kunnolla, ettei se uskaltanut jatkaa =D JA pysähtyi ja otti kontaktin ja tuli kutsusta VETTÄ pitkin takaisin, Lucky <3 Kehuin maasta taivaaseen! Siis jo siellä kun aloitti tulla vettä pitkin...



Yhdistyksen nome treeneis käytiin yhtä lukuunottamatta kaikissa. Vain siksi, että saatais tuo  ns. 'kisatunnelma'. Ei niissä niin kauheesti ehditä yksilötreenata, eli niiden varaan ei voi jättää.
Treenattu ollaan myös koko kesä eri paikoissa (Juhannuksena keskisuomessa huippu kouluttajien kanssa kuten Heli Siitarin Tuoija Hukkasen) , vaikken ole tänne päiväkirjaan kirjoitellu. Markkeerauksia vain pallonheittimellä. Niitä tarttis treenata enemmän, mutta tarvitaan avustaja.



Saatiin ilmoittautua Merenkurkun Noutajien kokeisiin ilmoitusajan ulkopuolella, huippua! Kokeissa oli vajetta osallistujista, joten siksi.
Avo luokka oli kaksipäiväinen, ja ilmoitin sitten molempiin =)

Ilmoittautumisen jälkeen tein suunnitelman pähkäiltyäni mikä on ollut Luckyn heikkous kokeissa.
Totesin sen kiihtyvän aina riistoista. Ja laukauksista. Ja koetilanteesta. Ja lähdöstä kokeisiin kotona.
Päätin tehdä kaiken aivan toisin kuin aikaisemmin. 

Eli: päätin treenata joka päivä viikko ennen koetta.
Eli aina ennen on ollut tapana lopettaa treenaaminen viikkoa ennen koetta...

-Linjoja, pysäytyksiä ja niistä backia, enimmäkseen linjoja ilman pysäytyksiä .
Ensin dameilla, ja ihan viimeisenä päivänä ennen koetta, riistoilla. Sulatin kanin, 2 varista, 2 lokkia ja yhden tukkatöyssyn (Kepon lintukirjassa =D, tietänette mikä lintu on kyseessä? ;) ).  Tein excakt saman treenin riistoilla kuin dameilla perjantaina ennen lauantain koetta. Lisäsin vielä haun kaikilla riistoilla, niin että  lähetys oli avopellolta pikku metsäsaarekkeeseen (halk  max noin 30m). Niin, haluatteko tietää minkämoiset treenit tein? Selostan jos joku haluaa YV:nä, nyt en jaksa =D

-Ai niin, seuraamista tietenkin treenattiin jokaikinen päivä. Eli vapaata juoksua joka päivä mettäs tai pelloilla ja aina lopuksi tiukkaa seuraamista vapaana. (treenit oli todella tiiviitä, mutta lyhkäsiä)

-Haulikkolaukauksia saatiin treenata metsästyspäivinä (linnuttoman metsästyspäivän päätteeksi).
-Passitreenejä kokonaisia päiviä (kun ei ollut lintuja mailla halmein) metsästyksissä, tiukasti kieltoja jos päästi ääntä (aivan parasta).
-Koetilanteita (hmmm) yhdistyksen treeneissä. Okei, viime vuonna ajettiin kokeisiin mukaan vaikkei startattu. Tehtiin samoja juttuja ku muutenkin ennen starttia, oltiin jopa 'ODOTA TÄSSÄ'-kyltin vieressä seisoskelemassa ja tärisemässä (Lucky tärisi ;) ).

 JA VAIN ONNISTUNEITA TREENEJÄ= HELPPOJA LUCKYN SUHTEEN, ei mitään vääntöjä tai kovia haasteita. Sillä koirahan pitää saada tuntea ennen koetta, että on hyvä.
Mutta ehdottoman tiukkoja tottelevaisuuksia!


Muuten pidettiin kotona hauskaa ja ihan oikeesti vähän (ai vähän =D....Lucky <3 ) lällyteltiinkin <3 ..mun ehdoilla <3 Suurimmaks osaks Lucky ei saanu mitään erityistä huomiota, sillä meillä oli hoidossa jokatoinen päivä 2viikon ajan meidän pikku lapsenlapsi ja heidän Ilo-kultsu 9v. ja nämä kaikki vei mun huomion sopivasti ;) Ainiin: JA KEPO EI OLE OLLUT KOTONA VIEMÄS LUCKYN HUOMIOTA =D =D =D Vaan VAIN MINÄ! Kepo kun saa koiran kun koiran ihantumaan häneen... <3

Ja vielä: viikko ennen koetta ajettiin Lucky kyytissä samaan paikkakuntaan (etsittiin meille majoitus paikkaa tuleviin metsästysreissuihin)  n. 100km. Eli automatkakin tehtiin. Ja perillä pelkkä tylsä hihnalenkki =D Peruslenkkejä ei koskaan tehty kotimaisemissa, vaan ajettiin jokaikinen päivä aina jonnekkin muualle jokaikinen päivä, tarkoitan peltoja, metsiä ja rantoja. Ja aina vapaata juoksua ja seuraamista.

Meinas mennä koko homma pieleen, kun treenattiin kerran viikko ennen koetta 'vanhan' kultsukaverin kans, kun huomattiin, että Luckya vaivas korva. Joka kerta kun palautti, niin pudotti maihin ja ravisteli. Ensin luulin sen olevan vaan sen ärsyttävä tapa, kunnes lähettäessä huomasin sen pitävän päätä kenossa ja läpsyttelevän korviaan jo mennessä noutamaan..Soitin sitten heti seuraavana päivänä (viikko ennen koetta) eläinklinikalle, ja sieltä sanottiin et kaikki korvalääkkeet on dopingia. Että tänään vielä saat antaa Luckylle kipulääkkeet ja korvalääkkeet, mutta et enään tämän jälkeen. Ja JOS korvat ei parane, niin joudut perumaan kokeen ja hoitamaan Luckyn korvat kuntoon. Jooh, tein näin. Ja panin kaikki ristiin mitä oli mahdollista...Voi että...aina näitä, jos ei kynnet halkee niin anturat halkee tai korvat jne. Niin monet kokeet oon joutunu peruuttaan kaikkien näiden takia.

Tällä kertaa ajoin kokeisiin yksin (tai noh ekana päivänä oli yks koiraton tuttu joka istui kyydissä ja höpötteli koko matkan kaikkea muutakuin minun harrastuksestani =D ), siis ilman Lucky Teamia (The Kummitätiä, ja Kepoa) kokeisiin. Luckysta huomasin, että se oli aivan rauhallinen. En kertonut tälle koirattomalle kaverilleni, että minun penkkini takana oli riistapussi mukana (edellä mainitut riistat ), vain siksi että Luckyn nenässä olisi ne riistat koko ajan, eikä sitten kiihtyisi niistä kokeen aikana.

Koepaikalla vastaan tuli tuttu vanha harrastaja, ja sanoi: 'Tämä on nyt teidän koe! Lucky suorittaa sen satavarmasti hyvin!' Oiiiiii...mutta pakotin olemaan itseni aivan rauhassa.  Tuomarina oli  Antti Nurmi.
Kävin katsomassa pari suoritusta. Joo, ei paha ei. Markkeeraukset ennen ohjausta pienen uoman molemmin puolin. Ohjaus siitä oikealle saarekkeen päähän. Olihan siinä nyt sitten taas se riski, että Lucky nousee vasemmalle rantaan jossa ne markit oli ollu....Tein suunnitelman valmiiksi ohjaukseen mielessäni: ohjaan Luckyn edessä olevalle pienelle saarekkeelle, pysäytys pillillä, ja siitä sinne rantaan jossa se toinen markki oli. Pysäytys ja siitä ohjaus oikealle...
Lähdin  sitten autolle ja otin Luckyn ulos, käytiin pikku lenkillä ja vaadin loppumatkan vain seuraamista. Ei heittoja ei mitään muuta. Lucky takas autoon. Fiilis oli oikein hyvä, sekä mulla että Luckylla.

Kun vuorossa oli edeltävä koirakko, otin Luckyn autosta. Ihan ekaa kertaa kokeissa se ei riuhtonu vauhkosti!!! Fiilis vain parani <3  Mun ei tarvinnu suuttua Luckylle, ja se on parasta!

Sitten huudettiin SEURAAVA! Ja yleensä siinä vaiheessa Lucky on jo ihan atomeina ja vauhkona, mutta nyt vain vähän kiihtyi. JES!

Koe alkoi meidän osalta passi työskentelynä siten, että edellinen koira suoritti kaksoismarkkeerauksen laukauksineen. Tuomari oli ennen sitä pyytänyt hihnan pois Luckylta ja meidän piti istua katsomassa ed koiran koko suoritus rauhassa. Kyyyyllä se aika hyvin meni, välillä Luckyn teki mieli ruveta haistelemaan maata josssa niin moni narttu oli jo istunut =/ huuuuuuuh, mienasin hermostua. Mutta onneks nosti sitten aina pään kun tapahtui jotain! Tuomari tarkkaili sekä meitä, että sitä toista koirakkoa. Kun edellisellä oli tehtävä valmis, pyydettiin meidät. Ohjaus oli noin 35m päässä. Ja tein juuri kuten olin suunnitellu. Lucky pysähtyikin hienosti =) ja otti ohjausta.
Pysähtyi jopa sinne markki hajuiseen rantaan ja otti ohjausta oikealle =) Sen jälkeen sanoin vain kerran "Eteen". Ja sinne meni =) Yritti palauttaa maita pitkin, vaikka pillitin heti =/ Lähti etsimään reittiä, mutta kuinka ollakkaan: sieltä ei ollut reittiä maita pitkin =D JOUTUI palauttamaan vettä pitkin!! Ihanaa, kehuin kovaa!! Sitten siirryttiin hakuun. Lucky toi kaikki 5 riistaa, ja kaikki suoraan käteen.  Sitten oli se kakkosmarkkeeraus. Tosi hienosti suoritti, tosin  Lucky olis halunnu seurata pyssymiestä sinne lähetyspaikalle =D Siinä oli pikkasen jännitystä!

Kuvassa ohjaus.
 Vasemmassa reunassa näkyy ohjaaja tummana hahmona, 
ja koirasta lähtee veteen pienet aallot..Ohjausriista on
oikeassa reunassa saaren kärjessä.

Tuli tuomarin kritiikin aika, silloin alkoi sydän sykyttää...Jotenkin siihen asti en ollut edes huomannut yleisöä tai tuomaria! Mä/me oltiin jonkinmoisessa 'kuplassa' Luckyn kans ja nautin siitä tunteesta täysin = Minä <3 Lucky! Ja sainkin sitten kuulla kuinka minä olin pitänyt liikaa iloista kiittelyä ja käsien taputtelua palautuksissa =D =D =D Tuomari moitti sitä, ja sanoi, et muuten hyvä suoritus, ja näki ettei tuolla mun taputtelulla ollu minkäänmoista vaikutusta Luckyn suoritukseen =D No NIIMPÄ! Ei todellakaan =D Minä vaan olin niin innoissani! Ja sitten kritisoi tuota Luckyn ohjauksessa tapahtunutta liiallista itsenäisyyttä loppuvaiheessa...hmmm...ajattelin...sillä en yleensä uudestaan huuda ETEEN, jos koira jo menee eteen yhden käskyn jälkeen, ja näinhän Lucky teki. No, ei se mitään =)

Sitten tuli palkintojen jako hetki.
(Minä olin ennen sitä maannut sohvalla keskuspaikalla tämä kasvain painaa sen verran, etten pysty kuin sen 4h olemaan ylhäällä ilman jo kovaa painetta ja kipua).
Kun papereita alkoi olla vähemmän ja vähemmän, niin pala nousi kurkkuun ja aloin nieleskellä...lopuksi niitä olikin enään kolme, eikä vieläkään Luckya oltu mainittu.
Kuulin kuinka noutajakaverimme iloisesti höpisivät jotain meistä =)
Ja sitten toiseksi viimeinen paperi tuli : ' Koira numero 8 Vasegaard Thunderbird Lucky, erittäin vauhdikas ja kestävä koira joka noutaa kokeen kaikkiriistat. Ohjauksen loppuvaiheen omatoiminen suoritus ei vaikuta tänään palkintosijaan ja saa YKKÖSEN! Ja älä nyt enään taputtele niitä käsiä =D' ITKU PÄÄSI!!!! Voi sitä halaajien määrää!!! Varmasti monen mielessä kävi, että VIHDOINKIN =D
Lucky and Me <3



Otettiin siinä sitten kuvia ja lähdettiin Luckyn kans ajelemaan kotiin, haettiin matkalla sama aamuinen kaveri Närpiön keskustasta, ja taas sain jalat maahan, sillä kotimatkalla ei sitten puhuttukaan enään koepäivästä =D



Seuraavana aamuna sitten ajeltiin kaksistaan Luckyn kans samaan koepaikkaan.
Tuomarina oli Jyry Tuominen. Koe vaikutti helpohkolta.

Tosin ohjaus kakkosmarkkeerauksien jälkeen niiden keskeltä vastarannalle oli haastava, halus mennä niille saarekkeille jotka jo oli noudettu. Joooooo, ja Lucky meinas karata sinne hakuriista-alueelle, kunnes ihan VIIME tipassa sain sen pysähtymään pillillä ja käännettyä ohjausriistalle!!! Oli niinku  NIIIIIIN hilkulla, ettei lähtenyt hakualueelle noutamaan, sehän olis katkaissu koko kokeen.
Kokeessa ei ollut passiosuutta ollenkaan, ja aika pieni siirtymä oli hakualueen jaon vuoksi, eli 3 riistaa toiselta puolelta, ja 2 riistaa sitten jatkona siirtymisen jälkeen toiselta puolelta.  Ai niin...siinä markkeerauksessa tapahtui semmonen mäntti juttu: Lucky ei palauttanut toista riistaa suoraviivaisesti, ja nousi rantaan n. 4m minusta ja PUDOTTI linnun ravistaakseen!!! Hitto kun säikähdin!
Tiesin, ettei ykkönen ollut nyt tulossa, sen verran raskas se ohjaus oli lisäksi tuo pudonnut markkilintu... Mutta saatiin OIKEIN HYVÄ KAKKONEN, sillä kokeessa ei tullut yhtään ykköstä  ja vain 2 kpl kakkosia tuli ja nekin Luckyn tyttärelle Adalle (jihuu, Ada sai myös ed päivänä kakkosen!!! Hyvä Ada ja Sveni!)  ja Luckylle <3



Mikä viikonloppu!!! Kun vien suorituksen jälkeen Luckyn autoon, ja lähdin katsomaan VOI luokkaa, niin sielä porukat innosti mut (ja The Kummitäti sielä oli töissä saarella, ja laittoi mulle viestin, että heti HETI nyt ilmotat) ilmoittautumaan Pomarkun kokeeseen ens viikon lauantaihin. Soitin heti koesihteerille, ja saatiin ku saatiinkin starttipaikka!!! Voi että tätä elämän jännittävyyttä =D

Kotiin tullessa sain kuulla, että Luckyn tytär Nelli oli saanut pohjoisessa AVO 1 !!! Juhuu!!! Eli vitsit mikä viikonloppu Luckyn ympärillä <3 Nelli siirtyy nyt sitten VOI luokkaan kun sillä on jo kaksi AVO ykkös tulosta!!! Meillä on nyt se  toinen vielä saatava....hrrrrr...on tää jänskää!
Ilmoitin myös Tanskan kasvattajellemme Luckyn tuloksista ja sieltä tuli heti oikein mahtavat 'hyllaamiset' =D Kehui meitä sitkeiksi ;) No, niin kait voi sanoa, sillä on tässä ollu sitä sun tätä matkan varrella, mutta periksi ei anneta!

Tulipa pitkästi!!! Olis niin paljon kerrottavaa tänne, mutta kaikki muu elämä on vienyt nyt tän kirjoittamisen, ettei ole pystynyt...
Huomenna sitten startataan Pomarkussa, ajan sinnekkin yksin Luckyn kanssa <3 Pitäkäähän peukkuja!!!!


Selostusta tuohon ihan ensimmäiseen lauseeseen viitaten:
Tuli leikkauskutsu itselle täysin yllättäen. Olin jo sairaalassa 6.9, sovittuna leikkauspäivänä, rauhoitettuna ja leikkausvaatteissa ja takissa johon puhallettiin lämmintä ilmaa. Sillä kellonlyömällä jolloin leikkaus oli tarkoitus aloittaa tultiin se peruuttamaan (oli ollut vaikeita leikkauksia ennen minua). Olin oikeesti tooooosi helpottunu =) Sairaanhoitajia ihmetytti mun helpotus =)

Samantein järjesti meidän metsästäjä kaveri minulle kausikortin vesilintuihin kun kuuli, että leikkaus siirtyi!!! Uskomatonta!!! Siis MINULLA ON ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN METSÄSTYS KAUSIKORTTI!!!
Käytiin sitten yhtenä päivänä aamulennolla ja kiertelemäs pellon syvällä ojalla. Aamulennolla ei nähty linnun lintua ja tehtiin Luckylle sit treenit ampumisineen ja kuvineen.




 Oli oikeesti hyödyllinen treeni. Sillä Luckyhan on kokeissa tahtonu vähän kiihtyä noista laukauksista (sii, noh todella vähän, mutta kuiteski). Olihan siinä mahtava passiharjoittelua kerrakseen kans kera sorsapillityksen. Ja sekin on kova juttu Luckylle! Kun se on oppinut, että sorsapillitys saattaa tietää laukausta jonka johdosta on nouto. Metsästäjä kaverimme ei varmaankaan voi kuvitella miten tärkeitä nämä tämmöiset meille on..


 Mentiinhän me sitten mega suurelle ojalle, jonka ylitys on ihmiselle jos ei mahdoton, niin ainakin todella haastava, jopa koiralle.



 Jätin oman haulikkoni autoon, ja kaverimme meni passiin ojan reunalle tiheään kasvustoon. Siinä hetki sorsapillillä ränkytti, sillä kuultiin kyllä sorsien ääniä. Kesti jonkiaikaa, niin kysyin et kokeiltais Luckya ylösnostavana..Kaveri sanoi, että mikä ettei.






 Päästin Luckyn irti sanoen: ETSI! Ja niin lähti Lucky ojien reunoja fiksusti pärvötteleen! Olin oikein innoissani, sillä noin hienosti se ei ole ikinä ennen tehnyt!! Oikein katseli mua välillä, ja sanoin ETSI =) Ei siltä puolen löytynyt...Kunnes kaveri kutsui Luckyn viereensä istumaan ja alkoi ränkättää toiselle puolelle. Hetken päästä pyysin Luckyn mun luo, että sorsan noustessa se näkisi meidät ja siten lentäisi metsästäjän yli.  Ja kävi juuri niinkuin suunnittelin!
Pudotus! Ja juuri sen julmettoman syvä ojan toiselle puolelle!  Lähetin Luckyn sinne, se näki itse pudotuksen... Ei päässy ylös toisella rannalla!!! Se oikein huusi kun ei päässy! Lucky jolla kyllä on voimaa päästä paikasta mistä hyvänsä! Pyysin sen takas luoksi ja etsittiin 'parempaa' kohtaa. Lähetys uudestaan ja samalla kun Lucky lähti näin jäniksen loikkivan sielä toisella puolella!!! Ja ajettelin, että voi hemputti sentään,  lähde ny sieltä! Ja JUST kun Lucky pääsi sinne ylös,  niin se katos...huokaus. Mutta haistoihan Lucky toki sen, ja lähti ensin sitä hajua kohti, kunnes pillitin pysäytyksen ja ohjasin vasemmalle, ja niin vain totteli ja sen päälle paikallistamis vihelsin, ja niin se vain löysi sorsan =)
Lähti sitä tuomaan ja pelkäsin että kuinka leuat pysyis rentona kun niin vaikea nousu oli ylös! Kun koira voi kovassa ylösponnistelussa purra leuat yhteen... Oli se lintu vaan ehjä, kun Lucky sen niin YLPEÄSTI nouti mulle suoraan käteen  <3 Ihana Lucky <3



Päivä päättyi hyvin =)