Monday, December 29, 2014

Ja Paskat...kohti Uutta Vuotta 2015!!!


Harvoin kiroilen, mutta nyt voin sanoa, että Paskojako millään on väliä vaan NYT kohti Uutta Vuotta! Olen aina ollut varovainen tavoitteiteni kanssa, vaikka sisimmässäni  on ollut aina luokka per vuosi, vaan näin ei ole mennyt....

Vuoden 2014 olen osallistunut seuraavien huippukouluttajien koulutuksiin:
Tomi Sarkkinen x2
Esa Valkonen x2
Piki Silvennoinen x2
Janne Lähteenaro x1
Stef Bollen x1
Antti Honkarinta x1
Miso Sipola x1

Lisäksi :
Yhdistyksen wt-koulutuskurssiin  jonka veti vanha kaverini ja todellakin osaava Barbro Fagerholm.


Teen siis  vielä katsauksen koko vuodesta 2014  ja mihin tähtään tulevana  vuotena!


                                               NYT KOHTI UUTTA VUOTTA 2015 !!!






Sunday, November 23, 2014

'Ei tämä ole aina Ruusuilla tanssimista'- Esa Valkonen

Olipa lohduttavaa kuunneltavaa...Esa avas mun 'solmun' tähän hommaan.  Onhan tässä mennyt
melkein 2kk tähän murjottamiseen. Vaikka viimeksi kirjoitinkin, että kyllä se siitä...ei se vaan niin menny mun kohdalla.  Oon ollu niiiiiiin pettyny tuohon koiraan, että en oo jaksanu tehdä yhtään mitään..en...en yhtään mitään. Ja loppujen lopuksi ihan hyvä niin, sillä jos olisin lähteny tekemään jotain, niin olisin ollu aivan liian kiukkuinen, ja silloinhan EI pidä treenata. Ollaan pelkästään lenkkeilty ja sen yhteydessä vaadittu tottelevaisuutta hihnassa ja vapaana. Kuntoa ollaan pidetty vain yllä, ei mitään nostatuksia eikä löysäilyäkään.

Olin tähdänny tähän  Esan koulutukseen kuukauden verran. Tiesin, että saan häneltä apua.
Esalla on ihanan ystävällinen, mutta ah niin tiukka suhtautuminen koiran kuuliaisuuteen =)
Ja tämän luonteenpiirteen olen huomannu muillakin huippukisaajilla olevan: ystävällinen, rauhallinen, ei hässäköidä (tarkoitan, että kaikki turhat liikkeet on poissa),  mutta tajuttoman nopea räjähdys jos koira tekee virheen (tarkoitan tottelemattomuus virheen) ja vaativa oikealla tavalla.

Hankin  Back on track  koiranloimen tätä viikonloppua varten. Kerron siitä kokemuksia sitten jossain vaiheessa enemmän. Loimi oli nyt ekaa kertaa päällä. Aika monet nomea harrastavat käyttävät tätä loimea ennalta ehkäisemään lihasvaurioita, kun koira joutuu olemaan paikoillaan kylmissä olosuhteissa. Olen ollu aika skeptinen loimen suhteen, mutta kyselin muilta kisaavilta ja yhdeltä innokkaalta metsästäjältä kokemuksia. Ostin sen nyt sitten.


NONIIN, itse Esan koulutuspäivään:
Harmikseni en sitten ehtinyt näkemään aloittelijoiden ryhmän treenejä =( Siellä kun oli mukana Luckyn tytär Adakin.

Esa Valkonen, Euroopan Mestari! 


Meitä oli 7 meidän ryhmässä.
Esa aloitti siten, että otti jokaisen erikseen testattavaksi. Meidän vuoro oli 5.s. Lucky odottaessa onnistui löytämään tyttöpissun ja leuat vaan väpätti ja kuola valui....Ja muuttui fleguksi, ja alkoi vaan lytätä nenää maahan. Tiesin jo siinä vaihees, ettei Lucky lähde töitä niinvaan tekemään, vaan tulee 'metsästämään' narttuja...mulla alkoi jo kiehuttaa =(
Sitten olikin meidän vuoro. Sanoin Esalle heti alkuun, että tästä ei nyt tuu mitään sillä Luckylla ei ole metsästysmoodi päällä vaan nartut on mielessä. Ja näkihän Esa sen toki ite heti. Käski mun jättää
Lucky istumaan ja me siirryttiin n. 2m siitä sen eteen. HETI kun Luckylla meni pää edes sivuille (niin nenä vaan nuuskutti ilmaa) niin siihen puututtiin ja todella kovaa ja nopeasti! Eli Esa sanoi, että NYT tehdään sille selväksi, että tänne on tultu töitä tekemään!  Heti kun Lucky katsoi mua, niin kehuttiin selkeesti. Siinä meni tovi. Lucky kun yritti jatkuvasti laskea nenä maahan tai katsella sivuille.
Sain kytkeä sen, ja siirryttiin lähetyspaikalle aidan eteen.
Tuli ykkösmarkkeeraus, ja tarkoitus oli että Lucky hyppää aidan yli ja noutaa ja myös palauttaa aidan yli. Noniin...ekan lähetyksen jälkeen meinas yrittää kiertää. Sain pysäytettyä ja Lucky takas sivulle.
Uusi lähetys. Siirryin pikkusen lähemmäksi sitä aitaa. Lähetin ja niin se hyppäs yli ja samalla sanoin sille 'hyppy'. Ja  joooooo...menihän se sinne damille, mutta alkoi haistella maata...ja jopa MERKKAS sielä!!! Molemmat sekä minä, että Esa huudettiin...ei auttanu. Juoksin sinne ja kytkin ikävästi Luckyn ja näytin sille sen damin. Juostiin yli aidan hypäten takas lähetyspaikalle.
UUSI lähetys. Ja menihän se =) Teki töitä kun keran näytettiin sille että töitä oli tehtävä!!!
Sain sen palauttamaan yli aidan ite 'ohjailemalla' sitä itse liikkuen.

'Niin, missä ne tytöt on?'


Seuraavaksi oli jokaiselle erikseen tälläinen tehtävä:
katsottiin kuinka 'metsästäjät' liikkuivat pienen saarekkeen kohdalle ja ampuivat siihen. Damit oli
jo laitettu sokkona siihen. Sitten 'metsästäjät' siirtyivät poispäin ja ampuivat launcherilla ykkösen.
Lähetettiin koira sille markille. Ja sitten kun se oli suoritettu, niin ohjattiin sille 'ammutulle'.





Jep, Lucky nouti mallikkaasti ja ihan metsästi nätisti sen markkidamin. Sitten ohjasin sen sille ammutulle, ja vislasin pysähdyksen ja samantein paikallistamisvihellyksen. Niin...niin sen tarkoitin ja niin Lucky teki. Eli ei pysähtyny ja ottanut muhun kontaktia kuten tietenkin olis katsojien ja Esankin mielestä olis pitänyt tehdä. En sitä heti tajunnutkaan...No koska Lucky ei pysähtynyt silloin, niin Esa päätti tehdä Luckylle pysäytystreenin heittämällä sille yhden damin n. 5m päähän oikealle. Sanoi, että samantein kun olet lähettänyt niin pysäytä. No niin Lucky teki. Kutsuin luokse ja tuli toinen heitto vasemmalle. Sen sai sitten noutaa. Ja heti perään sen kielletyn damin. Mutta Luckypa ei uskaltanut heti lähetä sitä noutamaan, sillä se oli just ollu kielletty. No nouti sitten kun Esa sen heitti uudestaan.
Ja kun sitten juteltiin Esan kans tehtävän jälkeen, tajusin että MINÄHÄN olen opettanut ihan ITSE Luckyn tekemään omassa pihassa niin, että olen lähetettyäni Luckyn ohjaukselle ja oikeassa kohdassa pysällysviheltäny sille merkiksi että SIINÄ, enkä ole sitä sitten vaatinut ottamaan muhun katsekontaktia, VAAN samantein paikallistamisviheltäny sille. JUST!!!! MINÄ IHAN ITTE!!!
No siis tekihän Lucky sen sitten OIKEIN, kuten olin opettanu sen! HÖH....siinä mulla nyt on taas tekemistä...Ja tää nyt olis pitäny olla mullekin jo tähän mennessä itsestään selvää, mutta kato ei niin ei. Voi mua...ISO PEILI MULLE NYT JA HETI!

Odotusta tehtävien välissä...Lucky istuu tuolla yksin.




Nojaa...

                                                Sitten tuli kolmelle koiralle yhteistreeni.
Minä ja Lucky tuossa taempana.


Luckylle heitettiin muistidami yhden kuusen kohdalle. Ja käännyttiin siitä pois. Ja lähetin sokko ohjaukselle toiseen suuntaan ojan yli. Siinä näki, että Lucky taas metsästi kunnolla. Palattiin siihen kohtaan josta nähtiin muistidami pudotus. Lähetin, ja Lucky lähti löyyyyysästi sinne. Oli tekevinään töitä, kunnes näin ettei nyt muuten tee TÖITÄ vaan etsii narttua!!!! Juoksin Luckyn kiinni ja hihnaan ja napakasti takas lähetyspaikalle ja sain lähettää uudestaan ETEEN-käskyllä. Ja niin meni ja vauhdilla! Voihan ny!!!!!! On se  semmonenkin!!!

Sokko-ohjaus


Muistidami lähetyspaikalle siirtyminen.


Seuraavaksi sitten kaikki riviin. Kuunteluoppilaatkin joka väliin. Ja lähdettiin Walk Uppia tekemään.
Kerran siinä Lucky KARKAS takakautta UROKSEN luo!!!! Sain sen kiinni korvista! Loppumatkan seuraskin ihan ok, ei täydellisesti. Edisti...taas pitää tämäkin palauttaa sen mieleen MITEN SEURATAAN Walk upissa! Hienosti kyllä suoritti oman noutonsa. Luckylla on kiva markkeeraustapa tuossa =)



Lopuksi sai porukat kysellä kaikkea Esalta. Ja siinä se lohduttava lause sitten tulikin:
'EI TÄMÄ OLE AINA RUUSUILLA TANSSIMISTA' , että jokaisella jopa huippukisaajillakin
on kaikenmoisia vaikeuksia, joita sitten vain treenataan pois. Kiitin Esaa näistä sanoista <3




                    Juu..ei ole ruusuilla tanssimista, vaan välillä jopa lumessa rämpimistä =D


Niin..... =)

Monday, October 13, 2014

Viikko epäonnistumisen jälkeen...


Elämä jatkuu...kaikesta huolimatta ja talvi on tulossa =)

Kovin  olen analysoinut tuota Pomarkun starttia ja tullut siihen tulokseen (kuten aiemminkin),
että peilistä näkee sen syyn.

 Koiralla (ainakin Luckylla) on yleensä joku vietti korkeimmalla, ja kun Luckylle tulee se metsästysvietti päälle, on sen hallinta oltava vielä tiukempaa. Lucky vaatii kovan ohjaajan. Siinä ei mitkään 'pikkupyytelyt' riitä.
Ja en tarkoita fyysistä väkivaltaa, vaan tiukkaa käskytystä ja vaatimista että kuuntelee. Niin...
ja niin olen tehnyt  aina ennen muita koestartteja. Nyt en niin tehnyt...muutaman neuvon mukaan.
Mutta ihan turhaa tässä on muutamia neuvoja syytellä: minunhan pitää koirani tuntea!  Mutta tulipa kokeiltua =) Ei sovi Luckylle =)


Meillä ei ole suinkaan Luckyn kuumuminen johtunut kyyhkyjahdeista. Ei, sillä en usko kahden kyyhkyn noutamisen tai passissa kertaa kaksi kolmetuntista aiheuttavan sille mitään ongelmaa kokeeseen. JOS oltais oltu useammin, niin olisin ehkä nyt syytelly sitä, mutta ei tässä tapauksessa.
Kuumunu Lucky on tässä puolen vuoden aikana useinkin...tahtoo niin heti heti ja ihan heti tehdä töitä!
Joko se on sitä, että olen treenannut paljon, tai sitten olis pitäny treenata vieläkin enemmän?




Puheluita, ja kirjoittelua minulle suoraan aiheesta on tullut paljon tämän viikon aikana. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että Lucky tarvitsee vahvan johtamisen eikä yhtään mitään muuta. 

Jännää vaan, että olen Facebookista viikon aikana lukenut useamman kuin parin kokeneen kokeita ja metsästystä harrastavan kirjoitelleen, että heidän koiransa eivät käyttäydy kokeessa  kokeen vaatimalla tavalla kun metsästyskautta on takana...Ja useimmat näistä tyypeistä ovat harrastaneet pitkään voi-luokan kokeissa ja  monella koiralla. Eräskin sanoi minulle, että seuraavan koiran hankkii vain koekoiraksi ja pitää nuo muut sitten metsästyksessä, sillä on niin kyllästynyt tähän toistuvaan ongelmaan. Ja sanottiinhan meille siellä Pomarkussakin, jo ennen VOI koetta jossa toimin sihteerinä, että koe tulee menemään nopeeta, sillä metsästyskauden jo ollessa käynnissä moni koira saa nollan tai joudutaan keskeyttämään. Ja näin siellä sitten kävi...oliko sitten syy se vai joku muu.
Minulla ei ole tuollaisesta vielä kokemusta. Toivottavasti ei tulekaan...



SEN uskon, että moni joka starttailee kokeissa, antaa eri vapauksia sitten metsästystilanteissa. Sanotaan nyt esimerkiksi jos tuo Pomarkun pieleen menny ohjausyritys olisikin ollut oikea metsästystilanne, niin mitä väliä sillä nyt olis ollu miten se riista olis sieltä tullu, kunhan olis riista saatu talteen! Aivan sama miten olis siellä kaislikossa hyppiny! Ja semmoisissa tilanteissa koira kun  on saanut itse päättää, niin ohjaappa sitten tiukasti määrätyssä kokeessa, eikä koira saakkaan toteuttaa omaa vahvaa viettiänsä, joka monen metsästäjän mielestä on hienoa katseltavaa...vaan ei kokeessa. Koska kokeessa nimenomaan testataan sitä tottelevaisuutta, ja nimenomaan ohjaustehtävässä. Haussa sitten onkin jo upeeta katsella sitä hirmu innolla ja itsenäisesti työskentelevää koiraa.
Sanoipa minulle aikoinaan eräs monen käyttövalion tehnyt metsästäjä/koekisaava ennen minun ihka ensimmäistä oikeata metsästystä että 'Muista nyt sitten siellä metsästyksessä, että toimit aivan samallalailla kuin olisit kokeessa, ettet anna erivapauksia koiralles, sillä muuten saat kyllä ongelmia kokeissa!'.
'Kyllä mä vielä sulle pokaalin annan =)' 


Eräs analyysi oli meidän epäonnistumisesta, että olisin ollut liian varma helposta kokeesta, että siksi käyttäydyin eri tavalla (henkseleitä paukuttaen) kuin muissa kokeissa. Että pikkujännitys on vaan hyvästä. Sillä ihan totta puhuen, katsoin tuon kokeen olevaan niiiiiin helppo, et olin aika varma nappisuorituksesta. 
NO mistä sen tietää...

Nyt kerronkin miten tämä Luckyn viikko meni...jotenkin tajusi kyllä, että jotain on pielessä. Sillä se on hakenut mun hyväksyntää kaikella tavalla. On ollut erityisen kuuliainen. Ja siis jotenkinhan se tietenkin näkee, että olen ollut ärtyny ja pettyny. Ja tietenkin siksikin yrittää miellyttää. Ei se nyt juuri SITÄ koetta siihen liitä, sitä en tarkoita. Ei koira niin toimi ja ajattele.  Ja tämä nyt Tarkoittaa SITÄ, että näin mun pitäis toimia sen kanssa ENNEN koetta! Ja AINA! Hemputti sentään!!!



Onneksi tämä on vain harrastus, ja se pitäisi olla kivaa, ja onkin =) Ja miten pieni osa tuo koe onkaan koko hommasta =D Paljon kivoja kokemuksia, paljon kivoja ihmisiä, paljon ihania metsälenkkejä, paljon parasta lenkkiseuraa ja paljon onnistumisia ja uuden opettelua ja oppimista jo 22v ajan <3


Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa <3 Kuten saada olla elämänsä ekaa kertaa MUMMI <3


Ja pian on  Kvarnhällissä taas  uusi kevät ja alkaa taas uudet kokeet =)



Monday, October 6, 2014

VIIVA = ohjaaja keskeyttänyt kokeen, Pomarkussa

Niin...viiva. Että näin kävi nyt meillekkin. En meinaa uskoa todeksi, vieläkään. En. Tää on paha uni, ja pian herätään uuteen koeaamuun jossa kaikki menee niinkuin ennenkin.



Käyn tässä itselleni nyt läpi asioita jotka on tapahtunut parin viikon sisällä tiivistäen ihan tuohon koeaamuun saakka. Ihan pakko selvittää itselle mitä on tapahtunu, ja oppia 'virheistä', koska seuraava startti tulee olemaan ens vuonna, ja siellä ei käy enään näin. PISTE.
( tulee taas paljon tekstiä...aika vaikeeta kirjoittaa nyt kun fiilis on nolla, mutta pakko purkaa ajatukset)

Tähän sopii myös sanonta: Ylpeys käy lankeamuksen edellä, sillä olen ollut ylpeä siitä, ettei Luckylla ole tähän saakka tullut nollia tai viivoja, mutta nyt se sitten tuli...viiiiiiiiva. Ja tulee se nollakin sieltä vielä joskus: Pessimisti ei pety, on toinen hyvä sanonta.

Lucky ekassa tämän vuoden kyyhkypassissa.


14.syyskuuta pääsimme ekan kerran kyyhkyjahtiin tänä vuonna. Lucky oli kyllä jo ollut sorsastuksen aloituksessa 20.8 Kummitätinsä ja -setänsä kanssa muutaman päivän, tosin ei ollut päässyt hommiin, joka sinänsä Luckyn kannalta on ollut hyvä= saanut istua passissa monta päivää tekemättä mitään. Sitäkun niin harvoin tulee tehtyä. Samoin kävi tuona 14. päivänäkin. Kolmantena tuntina passissa alkoi Lucky läähättää, vasta, ja yksi pieni inahdus tuli. Muuten meni hyvin, meni jopa maate välillä.
19.9 päästiin uudestaan kyyhkyjahtiin. Istui kyllä rauhassa, mutta tikkana. Pääsi noutamaan kaksi kyyhkyä, ja toisesta (haavakko) oli tiukka ote, josta huolestuin. Läähätys alkoi taas kolmantena tuntina...
 
Passi selfie =D

                                
Luckyn ohjausta kyyhkylle. Lucky kuvassa käden 'alla'. 

Lucky ja kaverina kiva labukkatypykkä kyyhkypassissa
ojan pohjalla.



Olen treenannut paljon linjaa viime aikoina, sillä yhtäkkiä tajusin, että linja joka on ollut vahva Luckylla aina ennen, olikin yhtäkkiä kokeissa (sekä keväällä, että syksyllä) osoittautunut ongelmaksi.
Ongelma ilmentyi vesiohjauksissa jotka oli n.60m ja n.100m. Lucky teki kokeissa täsmälleen samallalailla: eteni aluksi  2/3 osoittamaan suuntaa, kunnes päätti rantautua (mun kielloista huolimatta) ja suorittaa tehtävän itsenäisesti. Syksyn kokeessa sain Luckyn jopa pysähtymään ja istumaan rannalla (jonne siis itsepäisesti oli uinut), mutta lähti siitä sitten itsepäisesti, saatuaan vainun tuulesta, noutamaan linnun. Toisessa kokeessa oli pikkasen parannusta siinä mielessä, että palautti vettä pitkin. Mutta tuo ohjauksen loppupätkän itsenäinen suoritus pudotti palkintosijaa AVO 2. Tuomariakin harmitti, sillä tykkäsi Luckyn muista osasuorituksista paljon. Eli ykkönen olisi tullut muuten...
Lyhyessä päiväkirjassa onkin sitten selostuksia tuon ongelman ratkaisemiseksi tehtyjä treenejä.

Luckyn riistaluovutus 'ohjauksen' jälkeen 
Närpiössä syksyn kokeessa.

Niin...olin ajatellut tekeväni niinkuin monet muutkin tekevät ennen koetta: viikko ennen koetta ei treenejä muuten kuin tottelevaisuutta. Lucky alkoi torstaina olla levoton ja tein sille 4.llä pallolla haun omaan pihaan pilkkopimeään. Ajattelin, etten heittele yhtään. Sai siinä käyttää tosissaan nenäänsä. Se oli kaikki mitä tein viikolla ennen koetta. Sillä 'kenraali' harjoituksissa riistoilla viikko sitten sunnuntaina Lucky oli kuin unelma! Olin onnellinen!!! Ajattelin, että nyt on kaikki niiiin hyvin kuin vaan olla ja voi! Ei muutaku kohti Pomarkun koetta jonne pääsimme vain sillä edellytyksellä, että olimme siellä talkoohommissa. Ilmoittautuneita oli 30 ja kokeeseen otetaan vain 15. 

Lucky tapansa mukaan kun aloitimme vaunun pakkaamisen alkoi täpistä ja yritti hypätä autoon, eikä poistunut vaunusta, päästessään sinne livahtamaan, kun pakolla. Niin täpinöissä kun tajusi mitä on tapahtumassa...

Oltiin perillä Pomarkussa joskus yhdeksän mais. Kepo jäi laittaan vaunun kuntoon ja me Luckyn kans lenkille pimeeseen. Käyttäytyi todella rauhallisesti. Ajattelin edelleen, että tästä tulee hyvä.
Kepolla väsy, kun oli ajellu ristiin rastiin Suomessa työn puolesta, eikä jaksanu edes saunomaan. Minä vain piipahdin saunas ja sit nukkumaan. Yö meni hyvin...siis eka yö...Vieressä kohiseva koski  oli kuin tuutulaulua =)

Lauantaina aikainen herätys ja Kepo kävi aamulenkin Luckyn kans. Minä varustauduin VOI luokan sihteeriksi. Ihan mahtava homma pitkästä aikaa saada sihteröidä VOI luokassa. Koepaikka oli n.20km päässä keskuspaikasta ja paikalla piti toimitsijoiden olla klo 7.30.Lucky jäi vaunuun ja Kepo lähti ALO luokkaan venemieheksi. Voi luokassa tuomarina oli sama joka tuomaroisi Luckyn Avossa seuraavana päivänä. Voi luokka meni todella nopsaan, sillä vain 2/13 sai palkinnon, muut valitettavasti 
saivat joko nollan tai viivan. 
Voi luokan ohjaus. Riista oli tuossa missä oli kaksi koivua lähellä toisiaan ja koira on pikkasen siitä vasemmalla. Häiriömarkki oli n. 30m ohjausriistasta.

Koe ei ollut minusta erityisen vaikea, mutta yliohjauksessa häiriömarkkeerauksen kanssa teetti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Juu...näin siinä samalla mitä tulee tehdä kun treenaa. Koira josta tuli yhdistyksensä piirimestari Voi 2 palkinnolla suoritti ohjauksen huippu hienosti! Ja ohjauskin tapahtui hillitysti. Koira oli rauhallinen liikkeissään ja teki tasaisen varmasti hommat rauhallisen ohjaajan kanssa hyvässä yhteistyössä.
Koe oli ohi jo klo 13! 
Pääsin siis vaunulle Luckyn luo hyvissä ajoin, ja tehtiin lenkki tutustuen kauniisiin maastoihin päivänvalossa ilman mitään treeniä. Päikkärit yhdessä...Toinen lenkki sit klo 17 jolloin mukana oli damit. Ihan snadit, ja lyhyillä matkoilla , 'kello'-treeni. Ja Lucky toimi rauhallisen varmasti hyvin kuunnellen ohjauksiani. Vitsit ku oli hyvä fiilis! Olin varma, että ykkönen napsahtaa <3
Alo luokka loppui klo 17 aikoihin. 

Alkoi valmistautuminen Illallisiin, joista olin kuullut jo  vuosien ajan. Kaikki jotka olivat tuolla olleet Illallisilla olivat kehuneet Pomarkkua =) Saunottiin nopsaan. Pöydät oli koristeltu kauniisti pöytäliinoin ja luonnonkoristein. Alkuun tarjottiin heti snapsit ja laulettiin Raumalainen juomalaulu yhdessä =) Kerrassaan mukavaa! Maineensa veroinen Illallinen! Hirven ja peuran käristystä muussin kera joka huudeltiin puna- ja valkoviinillä. Onneksemme osasimme  kerrankin lähteä ajoissa nukkumaan, jo klo 23. Pikkulenkki Luckyn kans, eikä mitään hermoilua vieläkään...

Yö oli tosi levoton! Lucky herätteli klo 3 aikaan kaikin tavoin...Ihmettelin  jo silloin...Olin tuonut lokin auton katolle aamua varten, olisko se sitten vaivannu Luckya, joka oli kuunnellut ampumisia vaunusta päivän ajan? Koska mitään muuta hätää ei sillä ollut...
Väsyksisssä herättiin taas aikaisin. Kepo teki aamulenkin, eikä ollut huomannut Luckysta mitään hermoilua. 
Ilmoittautumisen ja aamupalan jälkeen lähdin Luckyn ja Lokin (heh) kans lenkille rantaan. Lucky teutaroi hihnas... Kävi kuumana. Lokki oli jännittävä. Vesinoudot meni oikein loistavasti ja palautukset suoraan käteen 5m rannasta, vaikka aavistelin sen pudottavan rantaviivaan ravistellakseen kylmää vettä turkistaan. Vaan ei ollu kiire ravisteluun =) Sensijaan kuumana kävi kun sai noutaa maasta. En heittänyt kertaakaan, vaan vietiin yhdessä rauhassa, kuten aina ennenkin ennen koetta oltiin tehty. Mutta mietin, olisko pitäny tehdä noutoja enemmän kuin nuo 4kertaa maasta? Hmmm...itse ajattelin silloin, että oli hyvä lopettaa, että virtaa jäisi kokeeseen kivasti. Pelkäsin kuumentavani Luckya...
Kun tulimme autolla Lucky hyppäs auton kalteria vasten täysillä! Ikinä ennen se ei ole tehnyt tuollaista! Näki, että otti kipeetä kuonoon...mutta kiire kiire  oli autoon!

Koepaikalle oli n.3km. Jätin Luckyn autoon ja lähdettiin katsomaan kolmea ekaa starttia.  Meillä oli starttinumero 17 ja eka starttaaja oli nro 14. Väliin tuli vielä yksi, joten aikaa oli hyvin. Koe oli oikein helppo ja mukava mielestäni! Tosin hakualue oli ihan kiinni ykkösmarkkeeraus linjaan ja yksi koira nouti 5m päästä kanin ensiksi ennenkuin lähti markeeraukselle. Seuraavaksi siirryttiin ohjauspaikalle n.15m päähän. Laukaus tuli siirryttäessä ja noin 4m päästä rannasta. Ohjauslokki oli kauimmaisessa löysähkössä kaislatuppaassa. Molemmin puolin linjaa oli tiiviimmät kaislikot. Seuraavaksi oli kakkosmarkkeeraukset linjassa siten, että kauimmainen heitettiin eka tuppaan taakse, ja toinen tuli avoveteen kahden tuppaan väliin vesiohjauksen viereen. Riistoina markkeerauksissa oli tavi ja lokki. Sitten siirryttiin 4m ja oli hakualue lähetyspaikka. Riistoina haussa oli kani, fasaani, koskelo, 2lokkia. 
Vesilinnut oli vedessä kaislikossa n. 25m päässä. Ja fasaani ja kani oli maissa. Kaikki riistat oli tuttuja Luckylle.
Koe alkaa...


Hain Luckyn autosta. Ihan kuumana oli jo sielä! Kävelin eestaas tiellä ensin ennenku mentiin maastoon. Oli pakko ottaa siinä Luckya hanskaan, mutta ei tuntunu auttavan...Koepaikalle oli n. 400m. 
Matka odotuskyltille oli järkyttävää takkuamista! Lucky syöksyi eteenpäin ja minä nappasin hihnasta ja käskin seurata, vaan ei...ihan järjetön kuumuus oli vieny Luckyn järjen! Odotuspaikalla jopa vingahteli silloin tällöin kun kuuli laukauksia. Silloin jo olis pitäny tajuta olla starttaamatta! Vaan en tajunnut! 
Kun tuli huuto 'SEURAAVA' oli Lucky jo ihan atomeissa... Siirtymä koepaikalle oli ihan hirveetä vetämistä!  

Tuomarin käskystä kun otin hihnan pois Luckylta, se oikein teutaroi itsensä siitä irti! Kepo oli videoinu alun...Olin varma, että Lucky karkais jo tuossa vaiheessa. Vaan pysyi paikalla. 
Tuomari sanoi, ettei anna erityistä lupaa lähettää vaan sai ite päättää koska lähetti. Pikkusen pidätin lähetystä, sillä ajattelin sillä näyttäväni tuomarille ettei paikalla pysymisen kanssa ole ongelmia. Eikä ole ollutkaan kuin pentuna viimeks. Lucky lähti ku mylvästi kohti varista, vaan eipä löytäny ja lähti paikalta kauemmas!Tuuli tuli hakualueen suunnalta... Siinä vaiheessa jo tiesin sen lähteneen hakualueelle. Ja niin vaan toi fasaanin mulle kauniisti ja tyytyväisen oloisena käteen. Eli ykkönen paloi jo siinä vaihees...

Siirryttiin ohajuspaikalle. JÄRRRKYTTÄVÄÄ edistämistä koko ajan! Oli kovan työn takana, että se edes jotenkuten pysyi hanskassa! Siis MITÄ!!! Luckylla kun seuraaminen on ollut nyt niin upeeta ja varmaa viime aikoina! Mun sydän meinas räjähtää!!! Teki jo siinä vaihees mieli keskeyttää, vaan päätin katsoa ohjauksen ja jos se olis menny hyvin, olisin jatkanut, vaikka tiesin jo olleeni vain kolmosessa kiinni. 
Lucky kuumana tuli sivulleni...Lähettäessä näin hillittömän palon sen silmissä! Yritin taktikoida liikaa...lähetin sen tarkoituksenani ohjata se kaislikkoreunaa pitkin ulospäin. Vaan Luckyhan alkoi pomppia ku hullu kaislikossa!!! Tuomari pyysi mua ottamaan Lucky hallintaani ja sain uudelleen lähetysluvan, mutta Lucky EI EDES TULLUT KUTSUSTA POIS !!!! Ei HEMPUTIN HEMPUTTI!!! SIIS MITÄ??? Ei tullut luoksekutsu pillistä luokse???? Ja sekun ei todellakaan ole ollut KOSKAAN ongelma!!! Ei KOSKAAN!!! Aikani siinä hemmetisti pillittäen se sitten alkoi valua luokseni!!! Lähetin uudestaan...vaan EI!!!! Se päätti rynnätä vasemmalla puolella olevan kaislatuppaalle!!! Ja hyppi ku hullu sielllä! Kutsuin pois, ja nyt se jopa kuunteli, ja KÄTTELIN TUOMARIN, että 'kiitos, tämä oli tässä!' Sanoin kaikille ääneen, että en misssään nimessä voinut antaa Luckylle mahdollisuutta palkintoon=riistaan.  Niin APINA SE OLI!!!! 
Tää oli kyllä pohjanoteerauksista pohjimmainen!!!! 

Kun olin kytkenyt Luckyn, se tuijotti mua aivan IHMEISSÄÄN:  Miksi, MIKSI Mamma  en saanut noutaa enään!!! Oikein näki kuinka ymmällään se oli! Tuomari oli kanssani samaa mieltä, että koe ei olisi voinut jatkua enään, ja että tein oikein kun keskeytin sen itse. Todennäköisesti sadaosasekuntia ennen häntä...VOI MIKÄ JÄRKKY TAPAUS!!!!!!Sanoin siinä myös, että NYT todellakin tiedän sen kirkkaan tunteen kun ohjaaja päättää itse keskeyttää kokeen! Ennen tätä olin aina ihmetellyt, että miten ja miksi muut ohjaajat osaavat keskeyttää kokeen. Ei ollut mitään epäselvää...ei...ei niin mitään.
Tuomaria nauratti kun jäin odottamaan koeselostusta. Hän kun ajatteli etten sitä misssään nimessä haluaisi muistokseni. Vaan KYLLÄ. Haluan sen muistutukseksi tästäkin kamalasta kokemuksesta, että NYT tämmöinen homma EI vetele enään! 

Pakattiin auto ja Muumivaunu ja startattiin kotia kohti....Matkalla pysähtyessämme annoin Luckylle vettä ja se heittäytyi selälleen häkissä, vaikka minkäänmoista kiukkua tuon kokeen jälkeen en sille osoittanu..olin vaan ihan kuin se olisi ollut täysin ilmaa! Niin inhotti koko otus! Ja olin pettynyt suuuuuresti! Tiesi kyllä miten oli mut saanut pettyneeksi, ei se tyhmä oo...
Kotiin tullessamme, ei meinannut tulla ulos autosta, ei milllään. Piti mun se hihnan kanssa hakea ja lähti heti kellariin kyyristellen ja häntää roikottaen, enkä silloinkaan ollut vihainen. Vaan päättäväinen mutta rauhallinen. Se ei edes syönyt illalla...Nukkui kuin tukki...
(kuvia ei sattuneesta syystä enään tullut otettua tähän loppuun...)

TÄSTÄ TAAS JATKETAAN!  Periksi ei anneta sanoo PohjalaisAkka! Mutta harmittaa vietävästi, että näin kävi, sillä starttaan vain jos on mahdollisuus saada YKKÖNEN! 

Tänä vuonna siis vain kolme starttia, ekasta hyvä 3, ja toisesta erittäin hyvä 2....ja nyt VIIVA!

Närpiön syksyn kokeesta...



Saturday, September 13, 2014

Bravecto punkkitorjunta kokemuksia 4,5kk ajalta

Tässäpä pieni kirjoitus testaamastamme punkki'lääkkeestä' (kuten joissakin jutuissa kirjoitetaan).

Aloitimme Bravecton 1.5.2014. Helppo päivä muistaa.
Annos on yksi ruskea pallero joka meni Luckylla hotkaisten herkkupalana.
Toisen palleron annoimme 1.8. 2014  eläinlääkärin tarkasti painottamana ettei yhtään päivää aiemmin
kuin 12 viikkoa välissä.

Luckyn painon mukaan sopi tuo jossa on Schaeferin kuva.
Paketissa on vain yksi pallero. Tuossa kuvassa on erehdyttävästi 2 palleroa...

Nyt on 13.9.2014 ja yhden yhtäkään punkkia ei ole löytynyt Luckysta, eikä mistään kotoakaan.
Eli 4,5 kk on ollut vaikutusaika yhteensä.
Pieni pelkohan oli, että kun punkki pääsee kuitenkin puremaan Luckya, että se tuo ne sisälle, vaan ei, ei yhden yhtäkään. Ja tietenkin olen tarkkaillut paikkoja tarkemmin juuri tämän takia. 
Mitään sivuvaikutuksia ei tullut heti palleron annon jälkeen, eikä senkään jälkeen. Eli ei yhtään mitään huonoa ( heh eikä mitään hyvääkään) sivuvaikutusta missään vaiheessa. 

Syy miksi tähän aineeseen päädyin on sen helppous. Palleron annon jälkeen ei ole mitään varoaikaa
päästää koira uimaan (liuoksilla on pari vuorokautta ettei koiraa saa päästää vesistöön, sillä liuos on todella vaarallinen myrkky vesieliöstölle), eikä tarvi varoa koiraa koskettamasta. Lapsiperheelle varsinkin todella hyvä asia! Eli koiraa saa rapsutella samantein.
Lisäksi saa laittaa Scalibor-pannan jos haluaa, sillä tuo panta toimii punkkien karkoitteena. Vaikuttavat eri tavoin, molemmat ovat samalta lääkefirmalta (MSD) ja yhteiskäyttö on mainittu. (Fiskarssin eläinlääkärin kirjoittama neuvo). Itse en halua käyttää mitään pantoja, sillä Luckyn kanssa liikumme pääsääntöisesti metsissä, ja vauhti on senverran kova etten haluasi Luckyn tarttuvan mihinkään kiinni. JA saattaisi sen jopa kadottaa vauhdissaan ;)

Senverran vielä kokemuksista, että tuon ensimmäisen palleron jälkeen lähdimme Kuopioon koko Vapun ajaksi Kulteen kennelin järjestämään 4 päivän koulutustapahtumaan. Jännitin, että jos Lucky olisi jotenkin voinut huonosti ja ei olisi jaksanut osallistua täyspainoisesti treeneihin, vaan ei yhtään mitään heikkoutta näkynyt!

Hinnaltaan myös edullista, sillä yksi pallero maksoi muistaakseni 27,-. Jokatapauksessa alle 30,- kpl.

Nyt on myös vertailukohde ollut tyttäreni kultainen noutaja Ilo, jolla on käytetty liuos Expot. Tämä koira on liikkunut aikalailla samoissa paikoissa kuin me (paitsi nome-treeneissä ja kokeissa, joissa on kaislikkoa) ja koirasta on poistettu vaikka kuinka monta punkkia tähän asti.

Aion jatkossakin käyttää Bravectoa!


(Muokkaus lisäys 11.3.2015:)

Fluralaneeri koiralle

Bravecto 112,5 mg, 250 mg, 500 mg, 1 000 mg ja 1 400 mg purutabletit, Intervet Oy
Bravecto on koiralle tarkoitettu reseptilääke kirppu- ja puutiaistartuntojen hoitoon. Sen vaikuttava aine on fluralaneeri. Ulkoloisten täytyy kiinnittyä koiraan ja aloittaa veren imeminen, jotta ne altistuvat vaikuttavalle aineelle.
Kesäaikaan koiranomistajia huolestuttavat erityisesti puutiaistartunnat, koska ne ovat kiusallisia ja lisäksi niiden välityksellä koira voi sairastua hankalasti diagnosoitavaan ja hoidettavaan borrelioosiin. Koiran ulkoloistartuntojen ennaltaehkäisyyn ja ulkoloisten häätöön on lukuisia eläinlääkevalmisteita. Tavallisin lääkemuoto on paikallisvaleluliuos, ja myös pantoja on saatavilla. Osa näistä on reseptilääkkeitä, osa ilman reseptiä saatavia itsehoitovalmisteita.

Fluralaneerivalmiste poikkeaa aiemmista siten, että se on lääkemuodoltaan purutabletti ja sen vaikutus on siten systeeminen. Purutabletteja on saatavana viidellä eri vahvuudella eripainoisille koirille.

Farmakologia

Isoksatsoliinien ryhmään kuuluvalla vaikuttavalla aineella on voimakas teho puutiaisiin ja kirppuihin, kun ne altistuvat sille veriaterian kautta. Kirppujen ja puutiaisten täytyy siis kiinnittyä koiraan ja aloittaa imeminen, jotta ne altistuvat vaikuttavalle aineelle. Vaikutus alkaa 8 tunnin kuluttua kirppujen kiinnittymisestä ja 12 tunnin kuluttua puutiaisten kiinnittymisestä.

Fluralaneeri tappaa koiran verta nielleitä kirppuja ja puutiaisia vaikuttamalla niiden hermostoon. Se vaikuttaa niveljalkaisten hermostojärjestelmään estämällä kloridi-ionikanavien (GABA- ja glutamaattireseptori) toimintaa. Tämä johtaa kirppujen sekä puutiaisten halvaantumiseen ja kuolemaan.

Teho

Purutabletti annetaan koiralle ruokinnan yhteydessä, koska ruoka tehostaa vaikuttavan aineen imeytymistä. Tablettia ei saa murtaa tai jakaa. Lääkkeen vaikutus kestää 12 viikkoa kirppuja vastaan ja 8–12 viikkoa puutiaisia vastaan. Hoito on toistettava 12 viikon välein kirppujen optimaalisen häädön ja torjunnan varmistamiseksi. Puutiaisten optimaalisen häädön ja torjunnan varmistamiseksi hoito on toistettava 8–12 viikon välein sen mukaan, mistä puutiaislajista on kyse. Fluralaneeri tappaa kirput ennen kuin ne ennättävät tuottaa elinkelpoisia munia. Tämä auttaa vähentämään koirien elinympäristön kontaminoitumista.

Turvallisuus

Valmistetta ei pidä käyttää useammin kuin 8 viikon välein, koska tiheämmän annosvälin turvallisuutta ei ole tutkittu. Valmistetta voidaan käyttää siitoseläimille sekä tiineille ja imettäville koirille. Koska tutkimustietoja ei ole saatavilla, valmistetta ei pidä käyttää alle 8 viikon ikäisille koiranpennuille eikä alle 2 kg painaville koirille.

Haittavaikutuksina voi yleisesti ilmetä lievää ja lyhytkestoista ripulia, oksentelua, ruokahaluttomuutta ja kuolaamista. Koska puutiaisten ja kirppujen täytyy fluralaneerille altistuakseen kiinnittyä koiraan ja aloittaa imeminen, niiden kantamien tautien tartuntariskiä ei voida sulkea kokonaan pois.

Käyttöön liittyvät varotoimet

Valmiste on pidettävä alkuperäispakkauksessa käyttöön saakka, jotta lapset eivät pääse käsiksi lääkkeeseen. Lääkettä käsittelevät henkilöt eivät saa tupakoida, syödä tai juoda lääkkeen antamisen yhteydessä, ja heidän tulee pestä kädet huolellisesti saippualla ja vedellä valmisteen annon jälkeen.

Pohdinta

Bravecto on isoksatsoliiniryhmään kuuluvaa vaikuttavaa ainetta sisältävistä valmisteista toinen, joka on saanut myyntiluvan. Vaikuttava aine on uusi ja lääkemuoto (purutabletti) on erilainen kuin muilla puutiaisia vastaan suunnatuilla valmisteilla, jotka ovat pantoja tai paikallisvaleluliuoksia. Kokemuksia valmisteen käytöstä ei ole vielä kertynyt, mutta teho on osoitettu myös kenttätutkimuksessa ja tunnetut haittavaikutukset ovat lieviä ruoansulatuskanavan oireita. Koska puutiaisten täytyy fluralaneerille altistuakseen kiinnittyä koiraan ja aloittaa imeminen, niiden kantamien tautien tartuntariskiä ei voida sulkea kokonaan pois. Päivittäinen puutiaistarkastus ja kiinnittyneiden puutiaisten poistaminen on siten tärkeää mahdollisten tartuntojen ehkäisemiseksi lääkityksen ohella.
Martti Nevalainen
ELL
Eläinlääkäri, Fimea

Artikkeli on julkaistu Sic!-verkkolehdessä 19.5.2014.
- See more at: http://sic.fimea.fi/1_2014/fluralaneeri_koiralle#sthash.Mxqqz1TX.dpuf


Monday, August 18, 2014

AVO luokassa pikkuhiljaa edeten

Tässä vierähtikin pari viikkoa etten päivittänyt tätä päiväkirjaa. Tämä onkin nyt pitkä kirjoitus taas vaihteeksi. Älä lue jos ei kiinnosta =D Tämä on kuitenkin minun ja Luckyn päiväkirja ;)

Kaikenmoista on tullut tehtyä Luckyn kanssa, mm. startattiin Närpiössä nome B kokeessa AVO luokassa eilen, sunnuntaina 17.8.2014.

Jokunen viikko ennen koetta saatiin kunnia treenata tuomari/kasvattaja Miso Sipolan opastamana. Olin ikionnellinen saadessani sellaisia neuvoja joita olisin tarvinnut jo Luckyn ollessa vuoden ikäinen. Hän osasi todellakin lukea Luckya! Ja kuin myös minua ohjaajana! Oli kiva saada pikkusen  kehu-palautettakin =)..siis koiralle ;)

Sää oli ihan järjetön helle! Onneksi isäntäpari joidenka luona  pellolla saatiin treenata, oli järjestänyt kunnon vesipisteen ja froteepyyhkeitä joita saimme käyttää koirien vilvoittamiseen. Yksi tärkeiden oppien joukosta oli, että IKINÄ ei saa lähettää koiraa markkeeraukselle, jos ei ITSE tiedä tarkalleen pudotuspaikkaa! Hän opetti meitä todellakin MARKKEERAAMAAN =) Toinen: treenatessa EI SAA näyttää koiralle markkeerausta ohjaten. WT kokeessa tilanne on sitten toinen, koska dami on saatava nopeasti talteen. JOS ohjaten laittaa koiran markkeeraukselle, oppii koira siihen ettei itse tarvitse markkeerata ja kyky heikkenee...Hän opetti myös WT kokeen kulkua finaaliin. Mutta tärkeistä tärkeintä minulle ja Luckylle oli saada opetusta kuinka ihan oikeesti pitää seurata (ilman että Lucky kaikenaikaa edistää) ja miten siihen puutun. Onneksi sain lainata treenikaverin nahkahanskat ;)



Lisäksi saattiin treenata Amerikkaan muuttaneen nome harrastaja Ystäväni kanssa hänen piipahtaessaan pikavisiitillä meillä. Olin suunnitellut mukamas hyvän treenikaavion oikein paperille, mutta heivattiin suunnitelma ja keskityttiin olennaiseen , eli treenattiin Luckyn yli uittoja ja palautuksia vettä pitkin.
Yrittihän Lucky kerran palauttaa rantoja pitkin, mutta Ystävä nousikin maissa ylös ja niin vain Lucky päätteli olevan parasta palauttaa dami vettä pitkin. Oli ukkossää ja vettäkin tuli =) Niin ja sain hyviä neuvoja ja kertomuksia miten nämä hommat siellä rapakon takana tehdään. Pikkuisen on eroja kokeiden suhteen, mutta treeni menetelmät on ihan samoja kuin meillä täällä.

Kirkastui kun oltiin valmiiksi treenattu =)


Mökille sulatin Tukkatöyssyn (Kepon lintukirjan mukaan), lokin, fasaanin ja 3 varista keskiviikkona ennen koetta.Torstai aamulla kävin yksin saaren metsässä treenaas, tehden häiriöitä (häiriöt oli n.5m linjasta) molemmin puolin linjaa. Linja ei ollut pitkä, sillä halusin vain nähdä totteleeko ohjausta molemmilta puolilta linjaa tulevista hajuista huolimatta. Ja tottahan ny toki =) Sai kyllä sitten hakuna hakea ne häiriköt pois.
Illalla tehtiin sitten 'iso-treeni' Kepon avustamana. Tehtiin se ihan motivoituna, sillä halusin treenin onnistuvan varmasti. Eli me jäimme Luckyn kanssa rantaan katsomaan kun Kepo souti vastarannalle n. 60m vettä välissä. Pyysin Kepoa vetämään linnut hakuun narussa, sillä tajusin yhtäkkiä ettei olla koskaan treenattu hakua yli veden ja että riistat on todellakin siellä metsässä eikä rannalla. Motivoituna siksikin, sillä niin paljon markkeerauksia ja ohjauksia on vuosien varrella tullut tehtyä tuohon keskelle veteen...


Lähetin ekalle...ja meni täydellisesti. Toisen lähetyksen aikana Lucky tulikin epäröiväksi, että onko varmasti lisää noudettavaa saaressa =) Sain tukea pariin otteeseen. Ja toimi se =)
Kolmannella lähetyksellä sama epäröinti... Neljännellä olikin jo sitten helppoa. Minua jännitti se, että lähteekö Lucky siitä rantaviivasta etenemään mettään päin. Mutta lähtihän se! Uskon, että ne laahaukset auttoivat. Kaksi viimeistä haettiin pois itse, sillä nuo 4 oli jo minusta hyvä, ja että Lucky todellakin alkoi tajuta ohittaa tuon 'markkeearaus-ohjaus' alueen edeten seuraavaan saareen.

NOME B KOE NÄRPIÖSSÄ 17.8.2014 Tuomarina Ossi Kähärä

Saatiin kerrankin starttinumero 3 (jostain syystä meillä on aina ollut numero 7-9). Ennen sitä sain mahdollisuuden käydä katsomassa kokeemme arvostelleen tuomarin VOI luokan startin. Se oli mukava koe. Tuomari palkittiin ykkösellä kuten myös parina toiminut koirakin.


Sitten tuomarimme teki meille AVO luokan osallistujille ns. nollakoira startin. Eli saimme nähdä kokeen kulun hänen koiran sen suorittaessa, toki ei joka osa aluetta.

Ennen koetta otin Luckyn taas ns. hanskaan. Minulla oli sekä lokki että varis tuohon.
Lucky sai noutaa lokin vedestä pari kertaa. Sitten maasta n. 10m päästä molemmilla linnuilla pari kertaa. Eli kävellen yhdessä rauhassa vietiin lintu kerrallaan ja rauhassa lähetys.


'Odota tässä'-kyltin kohdalla seistiin ihan rauhassa ja välillä kävelin ihan rauhassa edestakas...

Nyt täytyy sanoa, etten jännittänyt starttia ollenkaan...Olin jotenkin ajatellut, että nyt Lucky tekee sen minkä olen treenannut ja päätin luottaa koiraan. Noh...tulihan sitä sitten kuitenkin semmonen pikkukutina siinä kun saavuimme itse koepaikalle =)

Koe meni näin:
Alkoi kakkosmarkkeerauksella. Ensimmäinen heitto veneestä vastarannan rantaviivaan, ja toinen heitettiin maista tiiviin kaislikon taakse. Etäisyys n. 30-40m (? olikohan näin?). Lähetys oli rannassa olevan kiven päältä.
Hassua, mutta Lucky tajus jo ennen mua, että sen kiven päälle piti nousta, ja niin se pontevasti nousi ennen mua kivelle =D Täpinäs istui mun edessä (tätä hieman jännitin, sillä koetilanne on aina koetilanne...jos se kuitenkin karkaa ammuttaessa ja heittettäessä..vaan pysyi) =D Ja niin ammuttiin kaksi laukausta ja linnut lensi.
Nouti molemmat rytisten =D Nouti ensimmäisenä heitetyn ja palautti vettä pitkin suoraan.
Toista etsi jonkin aikaan ja palautti nätisti. Molemmat suoraan käteen.







Samalta kiveltä lähetettiin sitten toiseen suuntaan hausta yksi lintu. Ja sepä tuli mallikkaasti.

Sitten siirryttiin n. 4m sivuun ja siitä vielä n. 4m rantaviivasta taaksepäin. Laukaus tuli siirryttäessä. Eli ohjaus yliuittona n. 100m (?olikohan?). Lucky lähti ensiksi vasemmalle, mutta pillitin sen heti samantein takas. Uusi lähetys. Ja niin lähti suoraan eteenpäin. Ei pystyny lähettää sillai niinku viistosti oikealle, sillä edessä oli puita/pusikkoa. Sain siirtyä rantaan ohjaamaan kun Lucky oli vedessä.
Eteni aluksi semmoset 40-50m jonka jälkeen Lucky itse päätti pontevasti uida rantaan...tuulihan tuli sieltä suunnalta missä lintu oli...Yritn pysäyttää ja kääntää, ja kerran jopa kääntyikin kunnes alkoi uida enstistä pontevammin rantaan. Rantaan päästessään vihelsin pysäytyksen ja pysähtyihän sen =) Päätin pitää sitä hetki paikallaan, mutta se hetki olikin liikaa Luckylle ja se päätti itse lähteä vainun perässä noutamaan...just...Löysi linnun ja palautti sen hienosti (huh edes se) vettä pitkin suoraan käteen.

Tämä on ohjaus luovutus 
Tuolta kiveltä oli lähetys markkeerauksille ja yhdelle haulle

Tästä sitten siirryttiin n.10m toiseen paikkaan, josta oli sitten lähetys hakuun. Lucky seurasi hyvin <3 
Liikuin kyllä itsekin reippaammin ja päättäväisesti =) Ajattelin, että nyt luotan Luckyyn ;)

The Kummitäti oli ampuja toimitsijana kokeessa ja otti aikaa hausta. 8min ja 5 lintua oli noudettu =) 
Haku oli vetisessä kaislikossa ja varikset rantaviivalla. Siihen loppui koe. 
Sanallinen palaute oli hienoa kehua, mutta myös valittelut ohjauksesta joka nyt ei mennyt ihan nappiin. Tuomari sanoi, että näin se monesti menee kun on erittäin tehokakkaan työmotivaation omaava koira, niin sitten se ohjattavuus kärsii kun halu on niin suuri suorittaa itse. Totta! 
Ihanaa oli kun ihan ensimmäisen koirani kasvattaja tuli halaamaan ja sanoi, että kun sä tuon ohjaustottelevaisuuden saat kuntoon niin sun koira on äkkiä käyttövalio, ja että tuon koiran kun ottaa oikeaan metsästykseen voi olla varma, ettei yhtään riistaa jää löytymättä ja vielä nopeasti <3 Itku meinas päästä <3
Samoin The Kummitäti halas multa ilmat keuhkoista <3  <3 <3

Palkintojen jaossa tuomari vielä erikseen sanoi, että tykkäsi kovasti koiran työskentelystä ja valtavasta työinnosta ja olisi mielellään palkinnut paremmin, mutta ohjattavuus ei vastannut ykköstä. 
Olen ERITTÄIN tyytyväinen AVO2 , sillä sehän on PARAS mitä KOSKAAN olen tähän mennessä saanutkaan =) Ja ihan oikeutettu palkinto on =)


KOEPÖYTÄKIRJA:
Haku- Kattaa alueet hyvin sekä maalla että kaislikossa. Pysyy hyvin ohjaajan osoittamalla alueella. Hakee kaikki riistat.

Ohjattavuus- Lähtee hyvin linjalle toisella lähetyksellä. Etäisyyden kasvaessa voisi kuunnella paremmin. Selvittää tehtävän loppuosan hieman itsenäisesti.

Paikallistamiskyky- Näkee heitot. Hyvä muistikuva, selvittää tehtävän.

Riistan käsittely- Syvät varmat otteet riistoista. Palauttaa ja luovuttaa hyvin.

Muut ominaisuudet- Seuraa hyvin tehtävien välissä. (tästä olen erittäin onnellinen!)

Yleisvaikutelma- Erittäin tehokas työkoira, jonka suuri työhalu ja halu ratkaista tehtävä näkyy ohjattavuudessa.

Loppukaneettina:
Ekassa AVO startin ohjauksessa tapahtui itseasiassa sama juttu...aivan sama, paitsi että silloin palautti maita pitkin. Eli nyt tiedän mitä on treenattava! Mutta miten.....sain kyllä tuomarilta kokeen jälkeen treenineuvon, nyt pitäis vain löytää pitkä jokiuoma jota pitkin pääsee rannassa ite kävelemään molemmin puolin...ja mitä muuta??? ja miten???


Monday, July 21, 2014

Treenejä kaatosateissa

Viime tiistaiksi meidät oli kutsuttu 'häiriö/avustaja' koirakoksi WT-treeneihin. Eräs tuttu kasvattaja
on menossa kasvattiensa kanssa Labrador Derbyyn ja tarvitsi lisäporukkaa, että saisi aikaiseksi kunnon treenit. Oli luvattu ukkosilmaa ja sadetta. Meillekin siis vihdoinkin oli sellaiset treenit, ettei vaan ole kaunis sää =)  Treenipaikkakin sopivan 50km ajomatkan päässä Kvarnhällistä. Tulossa siis ihan aidon kokeen tuntuiset treenit...

Aloitettiin Fresitalla skoolaten uusille pienille noutajavauveleille, jotka olivat näkyneet ultrassa =)
Iloista höpöttelyä tulevasta =)
Tuolta talolta lähdettiin. Pellon pituus on noin 400m pitkä, eli hyvä mahdollisuus testata pidempiä ohjauksia, niitä kun ei niin vaan ole meidän lähitreenipaikoissa. 

Eli meitä koirakkoja oli sitten 4. Yksi avustaja/heittäjä ja sitten kasvattaja toimi kouluttajana. Alkuun oli sää vain painostava,  ja alkoikin pikkuhiljaa pimentyä massiivisten muistien pilvien lähestyessä uhkaavasti....
Aloitettiin walk upilla siten, että kaksi kerrallaan oli edellä ja kaksi takana. Kun kasvattaja ampui vasemmalta pysähdyttiin ja kaksi damia lensi oikealta.Kasvattaja päätti aina kuka milloinkin sai noutaa.
Eli sellainen joka pysähtyi kunnolla ja oli nähnyt pudotuksen. Todella upeesti nuo kasvatit (2 kpl) seurasi ja pysähtyi ja tekivät töitä! Kun ajattelee kuinka nuoria ovat...vain 1v 4kk! Ja kyllä vain huomaa kun on metsästyslinjaisia, niin niiden työskentely oli luontevaa ja tuli selkärangasta =)

Tässä nämä nuoret =)

Lucky oli alusta asti lyöny nenäänsä maahan ja huomasin sen yhteistyön olevan ihan hakusessa...
Metsästysvietti sillä ei todellakaan ollut päällimmäisenä. Toki se teki töitäkin, mutta keskittyminen ja vauhti oli huonompaa kuin normaalisti. Onneksi en antanut sen juosta ennen treenejä muiden kanssa vapaana, sillä silloin olis kyllä meidän 'peli' ollu loppu. Tein kyllä itekin ISON virheen: en ottanut sitä 'työhanskaan' ennen treenejä! Mikä kumma mun on kun en meinaa muistaa PERUSasioita!



Pyysin kesken meidän etulinja vuoroa saada siirtyä sivuun, sillä ei meinannu mikään onnistua...seuraaminenkin oli kaikenaikaa melkein koiran verran edellä....grrrr....Ja pysähtyihän se toki laukauksesta, MUTTA koiranverran mun edelle!!! Kerran jopa KARKAS! Ei saamari sentään! Mulla paloi kertakaikkiaan hihat!!! Eli vein Luckyn sivuun pienelle 'keskustelulle'....

Ja sit alkoi jyristä ja salamat iski meidän ympärillä tosi tiuhaan...laskin, että ne oli parin kilsan pääs vaan, sillä väläyksen jälkeen tuli melko nopsaan pamaus. Ja alkoi sataa...Siinä vaihees mulla oli vielä sadetakki päällä, mutta vesi valui takkia pitkin housuille ja sisälle saappaisiin. Jossain vaiheessa kasvattaja kysyi meidän mielipidettä, että siirrytäänkö sisätiloihin vai jatketaanko, sillä ukkonen oli todella massiivinen. Päätettiin kuiteski uhmata kohtaloa ja treenattiin. Oli mahtava nähdä, ettei yksikään koira piitannu tuosta ukkosesta mitenkään =) Niin ne vaan teki töitä =)

Tehtiin muistina ohjauspaikat. Eli vietiin yhdessä damit kahteen paikkaa. Yksi paikka oli ojakasvuston loppumis kohtaan, toinen vastakkaisella puolella ojan yli heitettyinä. 

Pidettiin paussi...ja näytti kirkastuvan...Jatkettiin pellolle. Ja minä jätin sadetakin autoon...Ja just: uusi sade kahta kovempaa! Ja mulla vielä puiset silmälasikehykset päässä...niin, niitähän ei saanu missään nimes käyttää sateella. 'Fiksuna' laitoin ne mun puseron sisään, sillä aattelin ettei ny niin kovaa tuu vettä. Ja sitähän tuli! Kaatamalla! No en olis ne päässäkään nähny mitään kun olivat ihan höyrys ja märät. Jep jep! Oltiin koko porukka läpimärkiä, tai minä ainakin =D 

Sain ohjeeksi siirtyä ensimmäisestä daminjättöpaikasta noin 300m päähän ojan vierustaan. Lähetin...Lucky lähti aika hitaasti ja hölmistellen, että mitä... Kehoitin ETEEN, ja menihän se, mutta n. 100m ennen dameja sille tuli ojasta joku vainu. Sain lopuksi kuulla, että sorsapoikue oli siinä kohtaa.
Pyysin sen luokse ja lähetin uudestaan lähempää. Matkaksi jäi joku 250m. Suoritti se sen, ja opiksi sain, että mun pillitysääni ei kuulunu sinne saakka, sillä minusta noin 40m päässä ollut kehoitti mua paikallistamis viheltään, ja sen olin tehnyt jo, eli ei kuulunu sinnekkään saakka. Ei kuulunu kyllä motivointi laukauksetkaan dami paikalta meille.  Näköjään tuo paussi (ja jotkut ihanat hajut) sekoitti sen pään, eikä muistanut heti tuota damipaikkaa. Olipa hyvä kokemus! Ikinä ennen ei olla noin pitkää linjaa saatu tehdä =) Pyysin saada toistaa tuon muiden jälkeen. Vain siksi, että saisin vahvaksi tuon alkuperäisen 300m. Muut suoritti lyhyemmiltä matkoilta. Tiesin, että seuraava kerta onnistuu muitta mutkitta, ja niin kävikin =) Ohjaus toiseen paikkaan, eli sinne ojan toiselle puolelle meni vihdoinkin Luckymaisen rytinällä =) Kasvattajakin sanoi, että vihdoinkin Lucky on se mitä sen pitäis olla.

Lopuksi treenattiin vielä bumberboylla. Eli sellainen damiampujalaite, jota ohjataan kauko-ohjauksella.
Siihen menee muistaakseni 4 damia...tai 6 =D
Tässä kohtaa alkoi yhdellä nuorella koiralla tehdä tiukkaa paikalla pysymisen kanssa. Onhan se nyt jännää kun toi laite sanoo ensiksi 'kvaak-kvaak' ja sit lentää tosi kiva dami vielä =)  Sain pari kertaa tehdä Luckyn kans linja-markkeerauksen, kun joku toinen ei löytänyt. Minä vaan en pystyny puolisokeena oikein markkeeraamaan  (rillit edelleenkin puseron sisällä) =D Ja se taas aiheutti Luckylle epävarmuutta...Eli pillitin väärässä kohtaa. Hienosti se ohjautui muuten =) Lucky kun on muuten tosi hyvä markkeeraaja, niin nyt ei mennykkään niinku Strömsöössä. Meillä oli nyt yhdessä huono yhdistelmä...No...suorittahan se, muttei niinkuin pitäis. 



Treenit oli kestäny 3h ja oli hyvä lopettaa, sillä nuorten ja pikkasen vanhempienkin koirien pääkoppa oli jo aika täys.  

Itelle jäi paha mieli meidän työskentelystä...pohdin sitä pitkään, että mikä meni pieleen ja jälleen kerran saan katsella itseäni peilistä! Tiesin, että nyt menee hetki, ettei meidän yhteistyö ole niinku pitäis...olin menettäny malttini ja hermostunu. Olis pitäny viedä koira autoon...Noh, se on mennyttä aikaa nyt ja eteenpäin mennään =)

LAUANTAI 19.7

Oltiin sovittu, että mennään treenaan (siis Kepon kans ja yksin Luckyn kans)lauantaina klo 16. 
Niin...ja mentiin, vaikka alkoi sataa. Naurettiin, että sitä on mentävä sillä kokeetkaan ei aina ole auringonpaisteessa. Sain treeni idean Facebookista, yhden meidän kouluttajan lataaman videon omista treeneistään. 

Mentiin Degerille. Päätettiin parkkeerata auto ennen tavanomaista paikkaa, ja mentiin Degerin järvelle toista kautta. Semmoista reittiä pitkin joka on täynnä uutta tiheetä koivikkoa...märkää, erittäin märkää sellaista. Jo ennen järveä olin jo likomärkä. Pitäiskö hankkia se sukelluspuku =D 

Tehtiin niin, että järvenrantapolulle jätettiin Luckyn nähden 3 damia ja jatkettiin matkaa polkua pitkin.
Etsittiin hyvä rantalähetyspaikka. Kepo heitti damin järveen  joka jätettiin ja minä lähetin Luckyn sinne muistipaikkaan, joka oli noin 80m päässä. Lucky meinas aluksi ihan vakavasti, että dami on vedestä haettava =D Juoksi ensin polkua pitkin n. 40m ja yhtäkkiä näin sen jo menemäs vedessä =D Pillitys TAKASIN! Tulihan se, vaikka oli damista vain muutaman metrin päässä...huh ehdin ehdin =)
Lähetin Luckyn sitten n. 40m päästä, ja tajushan se =D Sekunti ja se oli taas damin kans mun luona <3

Palattiin siihen heittopaikkaan. Linjana lähetin Luckyn...Hyvä paikka kun oli paljon lumpeitakin ja dami oli vihreä. Bingo =) Ja dami vauhdilla mulle!

Ja käännyttiin polun suuntaisesti...Lähetys ETSI ! Ja jo vain lähti...Samassa Kepo heitti veteen damin, kun Lucky oli tarpeeksi kaukana. Ja taas dami mulla <3 Ja luovutuksen jälkeen sokkolinja lähetys veteen...Meni meni, luottavaisesti. Ja taas mettään, ja taas veteen....<3 <3 <3 Hyvä LUCKY <3 

Likomärkinä lähdettiin autolle, mutta niiiiiiiiiin onnellisina <3 Lucky hihnassa koko matka, ja seurasi kuin unelma <3 

Märkiä vaatteita lattiallinen damit saappaiden takana piilos =)

Hyvä mieli taas <3 ja kuivat vaatteet ;)

Monday, July 14, 2014

Mökkitreenit saaressa

Päästiin kun päästiinkin mökille loman aikana! On kaikenlaista hommaa tuolla mantereella Kvarnhällissä, ja kukas niitä oikeastaan keksii kuin minä...No saatiimpa vihdoin ja viimein päätöksiin 18v takainen haave (siis mun haave ;)..) Kvarnhällin sisääntulo='eteinen' kuntoon.

Kovvoo hommoo oli Kepolle tämäkin! 
Tuonne nyt saa lisätä kaikenmoista =)

Ekana aamuna mökillä pistettiin soutuvene mereen ja lähdettiin soutelemaan Luckyn kans Ansansaaren ympäri. Sen tunnin aikana suunnittelin treenit Luckylle, ja Kepo ei meinannu pysyä mun suunnitelmien mukana =D Olin niin tohkeissani! Kerranki hoksasin miten rakentaa kokonainen treeni täällä mökillä... 
Soudettuamme ympäri saaren tekemättä mitään, Lucky nukahti soutuveneen pohjalle puolessa välissä...hienoa! Tänä vuonna se oli tajunnu, ettei pidä yhtäkkiä rynnätä veneestä ohi uivien lintujen perään! ...oli aika aloittaa treenikuvio:

Mökin rannasta katsottuna oikealla Ansansaaren kärkeen (kaislikoiden takana, kuvasta katsottuna noin 30m eteenpäin kaislikkoalueen loputtua, kaislikkoalue on n. 10m syvä) heitettiin veneestä maihin dami, joka katoskin mallikkaasti kivien ja kasvuston väliin.


Soudettiin rannasta noin 30m poispäin, ja päätin aloittaa helpommalla ensin, eli heitin toisen damin veneestä noin 4m päähän ja lähetin Luckyn melko nopsaan sen perään, ettei ehtisi sitä miettimään...
Ja lähtikin aika rytinällä! Mitään miettimättä! Upposi sukelluksiinkin, eikä mitään muuta mieles ku saada dami! Ja suoraan palauttamaan mulle...olin ohjeistanu Kepoa pitämään soutuvene peräpään rantaa kohti, sillä sieltä käsin on helpompi auttaa koira veneeseen. 
Eka veneeseen nosto olikin---aika--- haasteellista. Lucky hosui, ja minä hosuin. Lucky upposkin siinä veneen vieressä hetkeksi. Kunnes sain oikealla kädellä kämmensyrjällä painettua Luckyn kallon loppumiskohtaan ja vasen käsi piti veneen laidasta kiinni...ja samalla Lucky ponkas veneeseen! 
Dami suussa, luovutti ja ravisti vasta käskystä =) Arvatkaapa olinko likomäkä =D Mutta EI haittaa, kun sain homman toimimaan! 
Ja eikun oikea noutohomma käyntiin! 
Lähetin siis Luckyn uudestaan hetken (todella lyhyen hetken) hengähdettyä saareen linjalle...
Ja niin vain lähti yhtä innokkaana! Noustessa rantaan minä vahvistin 'ETEEN'-käskyllä, paikallistamis vihellys...ja hetken sitä etsittyään löysi, minä kutsuin pillillä luokse, ja niin vain lähti kohti venettä. 
Tällä kertaa me yhdessä osattiin jo paljon paremmin. Lucky ui määrätietoisesti veneelle, ja aivan kuin olis katsonu mua silmiin sillälailla, että 'No Mamma, ootko valmiina, täältä tullaan!' ja minä katsoin Luckya silmiin  ja sanoin 'hyvä poika'... Nyt olikin mun kädet jo valmiina oikeissa paikoissa, eli vasen käsi veneen laidassa kiinni ja oikea vapaana vipuvarreksi. Ja meni niinkuin Strömsöössä! Me osattiin! 
Kepokin oli jännittäny airoissa, ja osas pitää veneen just suorana =) Dami käteen, ja ravistus...Hassu juttu, mutta oikeesti tuntui siltä, että olimme kaikki kolme äänettömästi onnellisia onnistuneesta suorituksesta....sitä tunnetta ei voi selittää, se pitää kokea. 
Käytiin vielä viemäs yksi pallo samaan paikkaan...

         Seuraavaksi soudettiin vasempaan reunaan tuossa kuvassa näkyvään pikkukalliolle..
...josta Kepo meni ränkyttäen tekemään kolmella damilla haun. Ei olla muuten koskaan aiemmin tehty hakua yliuittona! Siksi damejakaan viety kovin syvälle, että varmasti onnistuis. Mutta samalla tehtiin vahva häiriö kun nuo hakudamit oli tarkoitus noutaa viimeisenä.

Tämän jälkeen meidät soudettiin mökin rantaan ja Kepo palas Ansansaareen. Olin häntä pyytäny heittämään kuvassa näkyvän kaislan etureunaan yhden ja kävelemään kuvassa oikealle, niin että saisi
heitettyä samalle linjalle toisen markkeerauksen josta halusin Luckyn ylittävän sitten tulevana linjana markkeerauskohdan.  Ymmärsiköhän tosta nyt mitään...Eli halusin treenata myös  sitä, että Lucky ylittää edellisen markkeerauskohdan linja damille joka jätettiin muistipaikkaan...

Eli aloitettiin treenit kakkosmarkkeerauksella. Halusin Luckyn noutavan ekan heiton ensiksi. Sitten sen toisen (eli tulevan linjan kohdalta)..että varmasti jäis painamaan se markkeeraus kohta. 
Molemmat meni tietysti hyvin.

Sitten tuli se haastava osuus: Luckyn ohjaus vasemmalla olevan kaislikon taakse jätetyn muistipallon luo, yli markkeerauskohdan ja ohi hakualueen...

Vaihdoin Kepon neuvosta lähetyspaikkaa enempi oikealle. Olisko ollu n. 4m sivullepäin.
Lucky sivulle, ja käsi eteen ohjausasentoon...selkeesti näin, että Lucky olis halunnu mennä maihin, siis sinne enämpi saarta kohti. Sanoin 'ei', ja näytin kädellä oikealle ulospäin. 'ETEEN' ja niin poika lähti, valtavalla ryminällä....kunnes yritti kääntyä sitä saarta kohti. Takaisin kutsu...Uusi lähetys, ja samat kuviot taas lähetykses, paitsi että siirryttiin pari metriä enämpi oikealle. Ja 'ETEEN'...lähti. eteen.
Aivan lähellä rantaa halus kyllä taas sinne saarta kohti, mutta pysäytin pillillä ja se KUUNTELI, ja sanoin 'OIKEE' ja niin se meni oikeelle <3 Tuossa kaislatöyrään keskivaiheella pysäytin taas pillillä, ja lähetin 'BACK' ja niin se herranjestas taas KUUNTELI!  Ja MENI sen kaislikko ryteikön läpi, aina kuten sanoin sille <3 Ja sitte alkoi tuskainen odotus ja hiljaisuus...voi että!!! Ihan sydän kurkus pamppaili!  Kun en nähnyt yhtään minne se sitten jatkoi matkaa...Kädet ristissä mutisin ja toivoin että menis suoraan sinne muistipallolle...Ja yhtäkkiä kuulin ritinää VASEMMALTA!!! Ja jumankekka, olin varma että se nyt menee sinne hakualueelle ja huusin Kepolle, että 'ESTÄ'! Ja Kepo huusi, että 'SILLÄ ON SE PALLO SUUSSA, KUTSU!!!' Ja kutsuin...huhuh....ja niin Lucky tuli pallo suussa!!!! 

Vaihdoin lähetyspaikkaa vasemmalle, siihen kohtaan josta lähetin markkeeraukselle...
Ja lähetin 'NOUDA' käskyllä näyttäen ensin kädellä hakualueen.  Ja lähtihän se, mutta kun tuli rantaan niin se alkoi haahuilla siinä rannas ja oli menos sinne ekalle markkeerauskohdalle. Jouduin ohjaamaan sen sitten oikealle, ja SIT se hokas...ja löysi damin ja lähti tuomaan sitä mulle. Toinen haku menikin sitten jo ihan hienosti, ja Kepo fiksuna sanoi, että hän hakee sen viimeisen <3 Hyvä Kepo! Saatiin Luckylle se, että oli onnistunu tuossa!  (olishan se toki voinu sen kolmannenkin löytää, mutta varmistettiin tällälailla ettei ainakaan tuu mitään ihmeellistä vääntöä onnistuneen muun treenin jälkeen, joka oli vieny sen  hyvän loppufiiliksen)

"oonhan nätti nyt?"

"Ai en vai, no omasta mielestä olen "  =D

Niin onnellinen Lucky oli, että päätti möyriä kuivuneessa mudassa itsensä kauniiksi ja haisevaksi =D (itseasiassa uskon, että aina kun sen kanssa on tehty joku onnistunu isompi juttu, niin se tavallaan purkaa sen paineen vielä päästään pihalle, kun on pitäny niiiiiiiiiin kuunnella ja totella ja OSATA =D...)

...seuraavana päivänä harjoiteltiinkin sitten vain hakua yliuittona, sillä sehän sille olikin se vaikein juttu...Ja hyvin  meni =) Tehtiin niin, että 4 damia Ansansaareen yliuittona, ja 3 damia meidän mökin taakse metsään. Ja vuorotellen yliuitto ja taas taakse mettään. Oi että millä riemulla ja VAUHDILLA Lucky tuon suoritti =D Jeeeee, ja taas lopuksi muta'kaunistusta' ;)