Thursday, January 8, 2015

Terveisiä vanhoille tutuille...puhelu lankapuhelimeen!

Olin jo menossa nukkumaan pikku flunssan poikasen saattelemana, kun yhtäkkiä lankapuhelimme soi...Siihen enään harvoin kukaan soittaa, ja hätkähdin.

Vastasin puheluun ja siellä oli hämmästynyt, mutta tuttu ääni todella kaukaa menneisyydestä:
Merenkurkun Noutajien perustamisen aloittaja, perustajajäsen ja myöskin ensimmäinen monivuotinen Pj !
Hämmästynyt hän oli siksi, että oli valinnut vahingossa minun numeroni toiselle tarkoittaman sijaan.
Mutta samantein oli iloinen tuosta 'töppäyksestä' että saikin puhua vanhan tutun kanssa =)

Hän, P.S, oli kuten aina ennenkin hyvin kiinnostunut yhdistyksemme tapahtumista ja kehityksestä.
Kerroin yhdistyksen olevan erittäin elinvoimainen, ja että vanhoja patuja sekä uusia on mukana remmissä innokkaina.

Ylemmässä kuvassa minä, Kepo ja Oscar 1994.
Alempi kuva on Kepon ja minun järjestämältä kesäleiriltä 1995.
Vauvalla päällä ompelemani 'nome-vaatteet' =D


Haluan kertoa tästä puhelusta blogiin siksi, että P.S silloisen vaimonsa kanssa on itseasiassa saanut minut tähän nome harrastukseen vuonna 1992 ja vieläkin olemme innostuneina mukana!
Kiitin häntä siitä =) Heiltä oli kauttarantain meille tullut ensimmäinen koira, kultainen noutajapoika Oscar.
Sellainenkin voimakas persoona on P.S , jota mielellään muistelemme vanhojen harrastajien kanssa...

Kerroin hänelle, että viikko sitten ollessamme Kepon kanssa lenkillä näimme Wärtsilän ison kuorma-auton, ja Kepo heti muisteli MKN:n 90-luvulla (nyt en muista oliko se -95...vai 96?) järjestämää SM NOME kisoja jonne P.S järjesti noita kuorma-autoja, ja kaikki oli niin mahtipontista kun noilla kuormiksilla siirrettiin tavaroita ammattimaisin ottein =)

Alemmassa kuvassa SM Nome 
Merenkurkun Noutajien järjestämä illallinen.
(olin siellä sihteerinä)
Ylemmässä kuvassa Oscar ja minä.

P.S kyseli, että mitä minulle kuuluu harrastuksen parissa. Kerroin Luckysta, ja että olen onnellinen
kun olen saanut sellaisen koiran joka minua on vienyt eteenpäin tässä haastavassa lajissa, ja kerroin myöskin ettei aina ole mennyt ihan nappiin, niin hän sanoi että siinähän se tämän harrastuksen suola onkin! Kun sekä koiran että ohjaajan on opeteltava yhdessä, ja kuinka todella suuri merkitys ohjaajalla on, sanoi P.S. Heillä kun on ollut monen monituista käyttövaliota, niin hän tietää mistä puhuu ;)

P.S lähetti terveisiä vanhoille harrastaja tutuille ja Kepolle tsemppiä rankkaan työhönsä (on itse eläkkeellä melki samoista hommista), ja minulle kovasti treeni intoa kesän kokeisiin, sanoi että vielä on hyvää aikaa tehdä Luckystakin KVA ! (huh...)

Kiharani Emris Cartouche ja kultsumme Goldgingers Wild Touch 1997.