LEPÄÄ RAUHASSA RAKAS LUCKY ! Muistelua

 💔 Lucky 7.3.2010 - 26.5.2023 💔

Koko kevään 2023 mietittiin ja mietittiin, että koska se päivä on kun päästetään Lucky ikuisille metsästysmaille. Muistan kuinka ystävämme Johanna kerran minulle sanoi, että " Kyllä sinä tunnet sen kun se viimeinen matka on päätettävä". Ja niin se tuli. Selvä tunne siitä, että nyt on aika tehdä Parhaalle Ystävälle se Paras teko. Päästää pois. Niinhän olin kuiskannu pentu Luckyn korvaan jo Tanskassa ajaessamme vuokra-autolla kohti Kastrupin kenttää Tanskassa. "Lupaan päästää sinut pois kun sen päivä on tullut" samalla itkien ja jo tiedostaen, että se päivä tulee vielä joskus. 

Lucky oli voimakas koira, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. ISO koira egoltaan. Myönsin moneen kertaan, että Lucky oli liian haastava koira minulle. Lucky olis tarvinnu paljon jämäkämmän ohjaajan, ja jo paljon kokeneemman. Mutta siitä huolimatta, minua ei ole yksikään meidän aiemmista koirista opettanut niin paljon kuin Lucky. Oli todenteolla paneuduttava ihan kaikkeen. Lucky kasvatti minusta (tai yritti, sanotaan nyt näin) ihan erilaisen koiran, siis metsästyskoiran, ohjaajaksi kuin mitä olin aiemmin ollut. Jos vähänkin herpaannuin, niin jo vain se otti minusta heti vallan. Niin se vaan oli. Olen siitä ikuisesti Luckylle kiitollinen💚 

Projekti kasvattajan kanssa ja nimi Luckylle

Olimme olleet 2 vuotta ilman koiraa, kun Rakkaasta kiharkarvaisesta noutajasta Cirosta piti luopua. Ajattelimme ettei ikinä enään voida koiraa hankkia, sillä surin Ciroa niin kovaa! Kunnes aloin aamusta klo 4 googletella tyttäreni metsästylinjaisen labrodorin noutajan koiran sukulinjoja. Etsin ja tutkiskelin hartaasti ihan kaiken tiedon mitä löysin siitä aamuin 4h ja illoin taas 4h. Ja tein sitä tutkiskelua 4kk joka ikinen arkipäivä. Ruotsin jalostustietokannasta katselin koko sukulinjan ja niiden koirien terveydet ja vielä sivuillekkin päin. Ja kennelin josta oli lähtenyt. Ja yhtäkkiä törmäsin Searover Kits Duke koiraan. Katsoin ihan huvikseni tämän upeasti menestyneen koiran omistajan, Charlotte Rasmussen, ja sitten löysinkin hänen kennelinsä nettisivut. Luin, että hän oli aikeissa astuttaa Luckylabradors Piper Citruksen. Tässä vaiheessa kysyin mieheltäni, että miten olis otettaisko koira sittenkin uudestaan. Hän vastasi siihen, että "ilman muuta". Aloin kirjoitella Charlotelle tiedustellakseni Piperin taustan ja kaiken mikä oli tärkeätä tietää. Jouduin opettelemaan nettisanakirjan avulla tanskankieltä, sillä hän ei osannut ollenkaan ruotsia tai edes englantia. Varmasti se minun kirjoitteluni oli ihan tanskansiansaksaa, mutta saatiin keskusteltua 😅 Kesti monen monituista viikkoa, ennenkuin uskalsin kysyä häneltä, että saisinko ostaa häneltä pennun. Ja hänen vastauksensa kesti 2 viikkoa! Ennen sitä oli hän kysellyt meidän perheestä aivan kaiken. Ja kaikki mitä olin aiemmin tehnyt koirieni kanssa. Sain  sitten häneltä elämäni ensimmäisen sähköpostin uuteen kännykkääni, jos hän hyvin arvokkaasti ilmoitti, että olivat päättäneet myydä minulle pennun. Sen päivän muistan ikuisesti! Siitä alkoi sitten vuorokeskustelu, kun hän halusi tietää minun mielipiteeni mahdollisista uroksista. Eli me yhdessä suunnittelimme tulevaa pentuetta😊 Hän oli taitava uroksien etsinnässä. Jäimme innokkaina odottamaan tietoja. Siinä vaiheessa etsittiin Luckylle sopivaa autoa =) . Volvo XC70 sen piti olla, sillä siinä oli tavaratilan lattian koko suurin. Meni monta viikkoa, kunnes Charlotte ilmoitti törmänneensä Hillus Powelliin. Kertoi kuinka mahtava koira se oli ja tunsi hyvin koiran omistajat. Seuraavan kerran hän ilmoitti, että joudumme unohtamaan Hillus Powellin, sillä se koko kenneli oli lähdössä Skotlantiin metsästys matkalle. Meni taas muutama päivä kun hän kirjoitti, että tämän Hillus Powellin omistajat olikin peruuttaneet matkan ja Piper saatiin astutettua! Ja taas meni monta viikkoa...Sitten tuli maili, jossa Charlotte kertoi, että Piper oli jäänyt tyhjäksi! Voi mikä suru! Meni taas muutama viikko, niin hän kirjoitti, että kyllä se Piper nyt vaan olikin tiineenä 💗 Ja siitä muutama viikko, niin hän ilmoitti pentujen syntyneen joista oli kolme urosta, kaksi mustaa ja yksi keltainen. Hän vaati, että tulisimme sinne katsomaan pentuja niiden ollessa 6viikkoisia, ja niin me tilattiin lentoliput Tanskaan sekä siihen katsatukseen, että hakemiseen. Tanskasta sai pennun hakea vasta kun se oli päivälleen 8 viikkoa vanha. No kuinka ollakkaan, Islannin tulivuori purkautui meidän lentopäivänä! Siitä äkkiä ilmoitus Charlotelle. Eli emme päässet katsomaan pentuja! No hänhän hankki skype videokameran, ja näytti sitä kautta pentujen touhuja😃 Sen jälkeen hän teki pennuille joka päivä testejä. Mm ampumisia ja kirjoitti jokaisesta testistä kunkin pennun reagoinnin ja oli nimennyt ne A, B ja C pennuiksi. Hän ilmoitti, että kunkin testin jälkeen minun piti valita jokin noista, ja ilmoitti samanatein, että hänhän ei sitten pidä joka kerta samoja 'nimiä' pennuille, etten pystynyt aina valitsemaan esim A pentua 😂 Siinä sitten olikin minulla hommaa miettiä tosissani, että minkä pennun milloinkin valitsisin. Nokun oli aikaa mennyt monta päivää, niin hän lähetti minulle kuvasarjan mustasta pennusta, ja kirjoitti lopuksi että Tässä on nyt se valitsemasi pentu ja ettei itse olisi koskaan valinnut itselleen sitä pentua😅 Ja pyysin armoa, että enhän minä osaa valita, että valitse sinä se! Ei-i, kun olin valinnut sen pennun, niin se sitten piti olla. Menimme mieheni kanssa siitä sitten vaatekauppaan, ja kun mieheni sovitteli farkkuja, niin minä kassalla nostelin käteeni kulhossa olevia nimi-koruja. Ja yksi nimi tarttui käteeni, ja siinä se luki: LUCKY💚 Sillälailla Lucky sai nimensä. Ostin sen korun. Sitten alkoikin kova tutkiskeleminen, että miten koiranpentu sitten Suomeen tuodaan. Ja pentukantokassia etsin, ja löysin vain yhden ja jo ostinkin sen, kunnes ystäväni ilmoitti että saan lainata hänen kassiaan. Onneksi sain sitten sen ostamani palautettua kauppaan. Ja sitten odottamaan lähenevää Luckyn noutopäivää...

Luckyn hakureissu Tanskaan

En juurikaan muista mitään siitä matkasta Tanskaan. Kävimme  mutta sen muistan, että saimme asua ihanassa Bed and Breakfast talossa lähellä Kennel Piperfieldiä Praestö nimisessä kylässä. Ennen tuota olimme käyneet katsomassa tytärtämme ja hänen poikaystäväänsä Århusissa. Tyttäremme opiskeli sielä lääkäriksi. 

Ja kun päivä nousi jolloin saimme hakea Luckyn, niin oli kaunis aurinkoinen päivä. Menimme jännityksestä mutkalla Charloten (kennel Piperfield) luo ja koputin oveen. Ovi avautui ja Charlotte alkoi heti puhua tanskaa, josta emme ymmärtäneet sanaakaan! Nauroimme aivan kippurassa!

Lucky osoitti jo ihan pikkuisena pentuna olevansa vahva metsästyskoira. Nouti ensimmäisen linnun minulle jo 8viikkoisena itse. Oli löytänyt itse mökillä ikkunaan törmänneen pikkulinnun, ja toi sen suoraan minulle! Olin pakahtua onnesta💚 

Kasvattaja Charloten pentuajan ohjeet

Charlotte kasvattaja oli tehnyt Luckyn ja Luckyn sisarusten kanssa todella hyvää pohjatyötä, jota sitten jatkoimme. Niihin kuului mm. jo 6 viikkoisesta eteen ohjaaminen. Ja paikallistamisen vihellys. Ja nämä molemmat hyvin yksinkertaisella tavalla: ruoalla! Sanoisin, että nämä kaksi tärkeää jo pentuina tehtyinä olivat Luckyn vahvin juttu! Oli aika makeeta testata 8 viikkoisella Luckylla pienellä makkaran palalla nurmikolla lähettää se ETEEN ja viheltää paikallistamisvihellys😀Ja se TOIMI kuin junan vessa! Niin se pikkuinen juoksi viiva suorana käden osoittamaan suuntaan ja pieni nenu painui maahan kun vihelsin PIPPIU 💚Charlotte oli antanut ruokinta ohjeen Luckylle siten, että kuivina ripoteltiin pipanat milloin mihinkin heinään tai nurmikolle, noh minne nyt milloinkin missä oltiin. Ja samalla kun Lucky söi, niin vihellettiin PIPPIU pillillä. Lucky ei siten edes neljään ekaan vuoteen tiennyt mikä oli koiranruokakuppi! Lucky siis metsästi kaiken ruokansa maasta. Ja pipanoita siis levitettiin joskus hyvinkin laajalle alueelle. Ja siinähän se sai tehdä nenätyötä joka sopivasti väsytti ennen minun töihin menoa. Lucky ei tehnyt muistaakseni mitään tihutöitä sisällä. No yks pieni nurkka tuli esiin jossa muutama hampaan jälki. Lucky oli ihan pennusta asti voimakas luonteinen ja peloton. 

Joku saattaa näin jälkeenpäin sanoa, että oli epäsosiaalinen pentuna, ja niin olikin. Johtui pikemmiten minusta, sillä kun Lucky tuli meille keväällä ja kesällä ei sitten juurikaan paljoa ihmisiä tavattu, niin olihan se murinalla sit hoidettavana. Enkä todellakaan olisi edes halunnut Luckyn hyppivän muita vasten ja olevan muista kiinnostunut! Kasvattajahan oli jo kertonut, että hän kasvattaa yhden ihmisen työkoiria eikä mitään 'höpöttäjiä'. Noh, kyllä Lucky oli todella sosiaalinen sitten kun varttui. Ei ollut minkäänmoista ongelmaa muiden koirien, varsinkaan urosten kanssa. Ja meni niiden ihmisten luo itse jotka eivät tyrkyttäneet itseään sen luo, teki kaikkensa että se huomattais 😄 Tapasin siis sanoa vieraille, että antakaa sen olla, se tulee kyllä itse sitten kun haluaa. Ja niin se teki aina! Tähän nome harrastukseen tämmöinen käytös on todella hyvä juttu! Siinä kun koiran PITÄÄ keskittyä VAIN ohjaajaansa ja omaan tekemiseen, vaikka olisi muitakin noutajia vieressä. 

Luckyn jälkeläiset

Lucky oli alta vuoden kun sitä pyydettiin ensimmäistä kertaa jalostukseen. Silloin en vielä luvannut. Sen jälkeen kyselyjä tuli 10 ja jos olisin halunnut lyödä rahoiksi, niin rahaa olis tullut jos olisin antanut käyttää Luckya. Olin saanut hyvän neuvon Luckyn Kummitädiltä, että muista että aina syytetään urosta jos tulee joku ongelma pennuilla. Ja että katsoisin parin ensimmäisen pentueen jälkeen siihen asti, kunnes olisivat käyneet terveystarkastuksissa. Moni kasvattaja suuttuikin todella kovaa kun kieltäydyin jalostuspyynnöstä. No sitten tuli kysely Itä-suomesta. Nartun taustat olivat hyvät ja pidin kysyjästä. Se vain tuntui oikealta. Ja niin sitten Henni, suloinen musta labbis tyttö, tuli meille kylään ja siitä syntyi27.11.2012  6 suloista ja todella hyvää työkoiraa joista Ada ja Nelli pääsi jopa voittajaluokkaan asti💕Toinen pentue syntyi sitten 4.1.2013 Taran kanssa. Näistä  kolme pääsi voittajaluokaan, ja yhdestä Chilistä, tuli käyttövalio ja menestyi muutenkin huippu hienosti kansainvälisissä kokeissa ja niitti mainetta ympäri Eurooppaa noutaja piireissä 💖Kolmea vaille Luckyn  14:sta jälkeläisistä läpäisi taipparit, mutta nekin ovat mestästys käytössä . 

Silmäpeilaus katastrofi

Sitten tuli järkyttävä uutinen silmäpeilauksessa ! Luckylla todettiin Posterior polaarinen katarakta. Kaiken huipuksi sama eläinlääkäri oli todennut ensimmäisessä peilauksessa Luckyn silmät terveiksi! Päätettiin tutkituttaa silmät toisellakin lääkärillä, ja tämä sanoi heti että EHEIIII ei tämä ole kataraktaa! Kyseessä oli yhdessä silmässä löytynyt piste. Hän laittoi tietoihin että epäilyttävä. Hän pyysi meitä vielä kolamnnelle lääkärille ja mehän mentiin.  Ja tämä lääkäri sanoi, että ei todellakaan ole kataraktaa! Ja pyysi meitä osallistumaan Kennelliiton silmäpaneeliin Helsinkiin. Ja mehän mentiin. No sieltä tuli sitten vastaus, että kyllä se onkin kataraktaa. Noh, tuttu silmäpeilaaja sanoi, että jos niistä paneelissa olleissa viidessä lääkärissä yksikin sanoo että on, niin silloin tulee merkintä että se ON kataraktaa. Käytiin vielä kerran peilauttamassa (ihan vain omaksi tiedoksi ja vähän siksikin, että saatiin sillälailla tutkijoille lääkärin pyynnöstä tietoa, että miten sekavaa tämä silmäpeilaus on), ja siitä tuli merkintä, että ei ole! Eli kaikenkaikkiaan 6 kertaa peilautettiin silmät!Yhdellä jälkeläisellä todettiin katarakta. Kolmella muulla oli ihan eri juttuja silmissä. Kahdella oli ylimääräinen ripsi, ja yhdellä PHTVL/PHPV. Ja näihin tarvitaan aina molempien koirien taustat, näin sanoi eläinlääkäri minulle, ettei ole vain Luckysta johtuvaa. Se miksi alunperin piti uusinta peilata, oli siksi että haluttiin uusia yhdistelmä Taran siskon kanssa. Se ei sitten toteunut. Mutta jälkeläisiä Luckylla on tähän mennessä yli 100. Toivottavasti ovat terveitä ja hyviä työkoiria💚

Luckyn terveys

Lucky oli kaikenkaikkiaan todella terve koko elämänsä. Mitä nyt joskus kynsiä jouduttiin poistattaan lääkärillä. Vaikka olikin hurja koira, eikä pelännyt eikä välittänyt mistään ja vaan syöksyi joka paikkaan voimalla, kunhan vain sai noutaa! Joskus minun piti sulkea silmäni, kun niin näytti hurjalta touhulta. Joskus oli joku pikku tulehdus korvassa kun sai uidessaan korviin vettä. Ja kerran oli vesihäntä. Sen jälkeen olin todella tarkka peräpään kuivaamisen kanssa. Noh, paitsi kun se ihan ite kävi uimassa jopa jäiden läpi. Lucky rakasti uida! 

Koulutusreissut

Kävimme ahkerasti ympäri Suomea erilaisissa koulutuksissa Luckyn kans. Ostetiin sille jopa oma Muumivaunukin! Se on kyllä loistava 'tarvike' tässä harrastuksessa! Se on kuin liikkuva pikku koti koko meidän porukalle. Koin, että kun Luckya niin kehuttiin huipuksi aihioksi, että meidän oli pakko saada niin paljon apuja kuin mahdollista. Ja saatiinkin. Moni huippu kouluttaja jopa soitteli meille kotiin, ja yrittivät kaikin tavoin tukea meitä. Pari tuomaria jopa tarjoutui ottamaan Luckyn heille muutamaksi kuukaudeksi saadakseen sen valioksi. Mutta näin ei sitten käynyt. Mutta ilman Luckya en olisi päässyt näin monelle kouluttajalle! Valtava määrä kaikkea ja erilaisia näkemyksiä saatiin. Kun ei ole yhtä ja ainoaa tapaa. Kaikilta kouluttajilta sain jotain 'evääksi'.  Näistä on muodostunut minulle se miten toimia jos haluaa huippu hyvin toimivan noutajan kokeisiin ja metsästykseen. Laskin taannoin pitämälleni Nome toko kurssilaisille määrän joissa kävimme kouluttautumassa. 26 kouluttajan opeissa tuli oltua Luckyn kanssa😃Ja useimpien niistä vielä muutamaankin kertaan. Haluttiin satsata täysillä Luckyyn, sillä olin tehnyt niin kovan työn saadaksen edes ylipäätänsä OSTAA Lucky! Oli kunnia asia tehdä kaikkensa Luckyn menestymisen eteen. Näissä reissuissa saimme valtavasti uusia harrastaja kavereita👍

Nicklas, THE hero

Aloitimme käydä Luckyn kanssa meille esitetyn metsästäjäpojan sorsastus apuna kun Lucky oli parivuotias. Se RAKASTI Nicklasta YLI KAIKEN! Vielä viimeisellä hyvästelykerrallakin Lucky meinas hypätä portin yli kuullessaan Nicklaksen tulevan meille! Ja aina jos portti oli auki kun Nicklas tuli viime vuosina Luckya hakemaan ilman minua sorsastamaan, niin Luckya ei pidelly mikään vaan se syöksyi Nicklaksen auton takaluukkuun, eikä sitä sieltä saanu ulos! Lucky teki valtavan paljon noutoja Nicklakselle. Ne todella nautti yhteisistä reissuista! Lucky oli aina vapaana Nicklaksen kanssa ja ne toimi yhteistyössä, sellaisessa symbioosissa. Luckyn poismeno oli suuri suru Nicklakselle!Voi sitä viimeistä niiden tapaamista😓Lucky hyöri ja pyöri Nicklaksen ympärillä. Se ei edes huomannut meitä!

Lucky kotioloissa ja Man Cave

Lucky oli työkoira. Isolla tassulla TYÖkoira! Se ei ollut mikään helluteltava sessu, vaan se teki sen mikä siltä vaadittiin ja muuten oli aina omissa oloissa. Tuli kyllä syömään ja oli HETI valmis lähtemään ulos ja treenaamaan. Lucky ei erityisemmin tykännyt tai halunnut tulla halattavaksi, mutta kömpi aina jossain vaiheessa yötä viereeni nukkumaan. Oli siinä lämpöisen pehmoisesti selkä minua vasten, eikä liikkunut milliäkään. Aamuisin oli onnellinen kun huomasi heränneeni. Sillai maltillisesti onnellinen. Tosin meni ovista ulos pökkimällä ne vauhdilla auki! Lucky oli valinnut omaksi paikakseen kellarissa olevan huoneen, jossa sillä oli sohva ja kaksi petiä ja tietysti vesikuppi. Se oli sen MAN CAVE. Ei tullut kuuloonkaan, että olisimme saaneet mitenkään sen pää käännettyä jos se halusi omaan rauhaan Man Caveensa! Ja vanhemmiten se halusi olla sielä yhä enemmän. Ostimme sinne sille erilaisia 'tempur' patjoja, että sillä olisi mahdollisimman hyvä olla.  Samaten jos oltiin autolla jossain matkalla, niin se halusi mennä takaluukkuun omaan rauhaan. Mökillä se oli suurimman osan päivästä veneen kajuutassa. Yöksi pakotimme sen saunakamariin, sillä meidän mökkiin sisälle se EI halunnut jäädä, kunhan käväisi hakemas keksin tai jotain. Eli vene oli sille myös se Man Cave. Yritimme toki! Mutta se oli ihan hirveen paniikissa ja läähätti kovaa, että ei mekään siinä pystytty olemaan rauhassa. Samaten kun sen Rakas SUURI hero Nicklas metsästäjä haki sen illalla valmiiksi aamulennolle, niin ei se rauhoittunu heillä kotona millään. Silloin N soitti ja kysyi, että mitä tehdään. Sanoin, että vie se autoon ja vettä mukaan. Niin teki ja aamulla Lucky nukkui autossa tyytyväisenä ja heräs vasta kun olivat lähdössä. Semmonen se Lucky oli! Tietyllä tapaa erakko. 

Yali tuli taloon

Kun saatiin Yali, niin Lucky linnottautui entistä tiiviimmin Man Caveensa. Tuli sitten eräänä aamupäivänä ulos sieltä itse, oltuaan 3 viikkoa piilossa. Ja aivan sillai, että täältä tullaan leikkimään Yalin kanssa ja alkoi heti nätisti leikkiä. Selkeesti Lucky nautti Yalin seurasta ja Yali Luckyn seurasta💚Yalille Lucky oli HERO! Se juoksi joka ikinen hetki Luckyn perässä! Lucky oli aivan ihana opettamaan Yalille kaikkea. Mm. sen että kun saivat ruokakuppinsa ulos (joo 4 vuotiaasta asti Lucky söi kupista), niin Lucky nappas aina kupin ja lähti tuomaan sitä sisälle. Niin niinhän teki Yalikin perässä 😃Niin ne molemmat joka ikisen ruokailun päälle nappasivat ruokakupin suuhunsa ja kantoivat ne sisälle saaden vaihtokaupoikseen puruluut. Ja tämä siis oli Luckyn opettama juttu! 

Luckyn poislähtö ja Yali

Yalille Luckyn poislähtö oli vaikeaa. Vaikka otimme Yalin mukaan lääkärille, että saisi itse todeta Luckyn kuolleen. Tämän oli sanonut eläinlääkäri jolla kävimme, että niin moni teki. Mutta ei se Yali sitä sittenkään käsittänyt. Suri aika pitkään. Ei osannut edes pihalle mennä pissille, sillä se oli aina mennyt Luckyn perässä. Yali aikuistui silmissä Luckyn poislähdön jälkeen. 

Luckyn saappaita on kenenkään koiran mahdoton täyttää. Ei semmosta koiraa enään ainakaan meille tule. Lucky jätti ison tyhjän aukon...