Monday, March 12, 2018

Katarakta kumottiin jälleen 2018!

Sillälailla! 

Kävimme Luckyn silmät peilauttamassa tänään UUUUUDESTAAAAN!  
Nyt on aivan pakko tämä tänne kirjoittaa. 

 Lucky tässä oranssin hihnan kans.
Edessä Luckyn Kummitädin Viski .


Vaikka Kennelliiton paneelissa 14.11.2015 Luckylle 'lopullinen tuomio' annettiin ja todettiin sillä olevan Kortikaalinen katarakta ja Posterior polaarinen katarakta (eli poistetaan jalostus käytöstä), niin silti olin luvannut parille silmäpeilauslääkärille peilautella Luckyn silmiä vuosien varrella uudestaan. Ihan vain, että saatais tietoa siitä, että oliko tuo 'tuomio' sittenkään oikea. Ja siksi, että saisin nähdä sokeutuuko Lucky, mitä eräs lääkäri jo oli sanonut ettei pilkku siitä miksikään kasva (jos olisi katarakta niin sokeutuisi). JA SIKSI, että Luckyn jälkeläiset saisivat jälkeenpäin tietoa jalostustietojärjestelmästä todellisuuden noista jatkuvista erilaisista peilaus tuloksista.

Kummitäti koirien kans.

Tänään sitten lähdettiin Seinäjoelle yhdessä Luckyn Kummitädin ja hänen silmäpeilattavan Viskin kanssa yhdessä klinikalle. Kerroin eläinlääkärille, että miksi tultiin. Hän kysyi, että haluanko vastauksen vain itselleni, vai lähetetäänkö Kennelliittoon. Sanoin, että mikäli silmästä EI löydy noita 'tuomioita', niin silloin lähetetään, ettei minun tarvitse kertoilla, vaan ovat kaikille nähtävissä.
Hän oli heti samaa mieltä.

Ensin peilattiin Viskin silmät...olivat siistit ja terveet. Sitten tuli Luckyn vuoro. Sitä alkoi jänskättää pöydälle nousu ja nostettiin se lopulta avustajan kans. Tilannehan on aina hiukan jännittävä, sillä huone pistetään pilkkopimeäksi ja vain pieni valo osuu koiran silmään. Tällä kertaa minua ei se niin kovaa jännittäny, sillä olihan odotettavissa vain joko tilan huononeminen tai sitten kuten aikemmat silmäpeilauslääkärit olivat sanoneet, ettei se ole kataraktaa ja ettei se tule muuttumaan.
Lääkäri alkoi peilata ensin suoralla valolla. Ja EI NÄKYNYT MITÄÄN!
Seuraavaksi mikrosskoopilla. Ja sitten se löytyi, se viheliäinen pikku sumentuma (joka on aiheuttanut niin paljon mielipahaa) , joka ei ole tyypillinen mitenkään kataraktalle. Eli pienen pieni rengas jonka keskusta on kirkas. Ja lääkäri sanoi: tämä ei ole kataraktaa millään tahdolla. Ei vaikka kuinka yrittäis, niin tämä ei ole ja että hän vie tämän tiedon eteenpäin Kennelliiton paneelin silmäpeilaajille omasta tahdostaan...

EI OLE!!!! EI OLE! Ihan uskomaton fiilis! Tämä lääkärihän peilas Luckyn silloin kun hän pyysi meitä lähtemään Kennelliiton paneeliin, niin hän lähti etsimään edellistä kuvaustaan ja vertaili sitä ja sanoi: "Tämä on pysynyt tarkalleen samanlaisena kuin 3 vuotta sitten!" Eli ei ole levinnyt, eikä ole muuttunut. Ihanaa...Lucky ei sokeudu ainakaan tuosta.

 Ensin tuli valtava helpotus ja ilo, sen jälkeen sekava olo, sen jälkeen suuri vihaisuus ja ilo vuorotellen !!! Että nämä kaikki mielipahat, suurine rahanmenoineen (kaikki alkoi 2013) onkin ollut aivan TURHAAAA!!! No nythän sillä ei ole mitään merkitystä Luckyn jalostus käytölle, sillä minähän kastroitutin Luckyn vuosi sitten. Mutta toivoisin tällä olevan suurempi merkitys jälkeläisille, ja ehkä myös näille peilaaville lääkäreille, sillä tämä tänään peilannut lääkäri sanoi, että meillä olisi nyt mahdollisuus mennä Kennelliiton silmäpaneeliin ILMAISEKSI, kun oli taas todettu terveeksi. Mutta sanoin, että ehkä tämä nyt on tässä. Jalostustietojärjestelmään haluan sen kuitenkin julkiseksi.

 Olen omasta mielestäni tehnyt nyt kaiken Luckyn jälkeläisille, että saisivat oikeata tietoa. Olenhan itsekin ottamassa Luckyn jälkeläisen 😃 Toivottavasti nyt tärppää! Olenhan odottanut nyt 2,5 vuotta. Luckylla on täälä yllättävän periksiantamaton emäntä 😆😈

Tervesilmäisiä poikia <3 
Pikkusen herkkuja pitää reissulla saada =)

Lucky on vasemmalla ja Viski oikealla =)




Terveisin: Kaikesta huolimatta meillä on tosi kivaa 💖



Friday, September 30, 2016

Avo YKKÖNEN ja KAKKONEN! Ja metsästystarina lopussa..

Olin jo varma, ettei päästä enään starttaamaan tänä vuonna...

Olin kaikesta huolimatta treenannut Luckya vesilinjoihin paljon yksin. Nekun on tökkiny (haluaa palauttaa rantoja pitkin ja pudottaa, ravistaa jne) . Erään kerran kun saatiin kaveri mukaan oman labukkansa kanssa, sain Luckyn yliuitettua nätisti ja vielä vastarannalta kiellettyä palauttaa maita pitkin!!! Se vasta oli voitto se! Lucky oli jo ottanut muutaman askeleen dami suussa maita pitkin kun karjahdin heti niin kunnolla, ettei se uskaltanut jatkaa =D JA pysähtyi ja otti kontaktin ja tuli kutsusta VETTÄ pitkin takaisin, Lucky <3 Kehuin maasta taivaaseen! Siis jo siellä kun aloitti tulla vettä pitkin...



Yhdistyksen nome treeneis käytiin yhtä lukuunottamatta kaikissa. Vain siksi, että saatais tuo  ns. 'kisatunnelma'. Ei niissä niin kauheesti ehditä yksilötreenata, eli niiden varaan ei voi jättää.
Treenattu ollaan myös koko kesä eri paikoissa (Juhannuksena keskisuomessa huippu kouluttajien kanssa kuten Heli Siitarin Tuoija Hukkasen) , vaikken ole tänne päiväkirjaan kirjoitellu. Markkeerauksia vain pallonheittimellä. Niitä tarttis treenata enemmän, mutta tarvitaan avustaja.



Saatiin ilmoittautua Merenkurkun Noutajien kokeisiin ilmoitusajan ulkopuolella, huippua! Kokeissa oli vajetta osallistujista, joten siksi.
Avo luokka oli kaksipäiväinen, ja ilmoitin sitten molempiin =)

Ilmoittautumisen jälkeen tein suunnitelman pähkäiltyäni mikä on ollut Luckyn heikkous kokeissa.
Totesin sen kiihtyvän aina riistoista. Ja laukauksista. Ja koetilanteesta. Ja lähdöstä kokeisiin kotona.
Päätin tehdä kaiken aivan toisin kuin aikaisemmin. 

Eli: päätin treenata joka päivä viikko ennen koetta.
Eli aina ennen on ollut tapana lopettaa treenaaminen viikkoa ennen koetta...

-Linjoja, pysäytyksiä ja niistä backia, enimmäkseen linjoja ilman pysäytyksiä .
Ensin dameilla, ja ihan viimeisenä päivänä ennen koetta, riistoilla. Sulatin kanin, 2 varista, 2 lokkia ja yhden tukkatöyssyn (Kepon lintukirjassa =D, tietänette mikä lintu on kyseessä? ;) ).  Tein excakt saman treenin riistoilla kuin dameilla perjantaina ennen lauantain koetta. Lisäsin vielä haun kaikilla riistoilla, niin että  lähetys oli avopellolta pikku metsäsaarekkeeseen (halk  max noin 30m). Niin, haluatteko tietää minkämoiset treenit tein? Selostan jos joku haluaa YV:nä, nyt en jaksa =D

-Ai niin, seuraamista tietenkin treenattiin jokaikinen päivä. Eli vapaata juoksua joka päivä mettäs tai pelloilla ja aina lopuksi tiukkaa seuraamista vapaana. (treenit oli todella tiiviitä, mutta lyhkäsiä)

-Haulikkolaukauksia saatiin treenata metsästyspäivinä (linnuttoman metsästyspäivän päätteeksi).
-Passitreenejä kokonaisia päiviä (kun ei ollut lintuja mailla halmein) metsästyksissä, tiukasti kieltoja jos päästi ääntä (aivan parasta).
-Koetilanteita (hmmm) yhdistyksen treeneissä. Okei, viime vuonna ajettiin kokeisiin mukaan vaikkei startattu. Tehtiin samoja juttuja ku muutenkin ennen starttia, oltiin jopa 'ODOTA TÄSSÄ'-kyltin vieressä seisoskelemassa ja tärisemässä (Lucky tärisi ;) ).

 JA VAIN ONNISTUNEITA TREENEJÄ= HELPPOJA LUCKYN SUHTEEN, ei mitään vääntöjä tai kovia haasteita. Sillä koirahan pitää saada tuntea ennen koetta, että on hyvä.
Mutta ehdottoman tiukkoja tottelevaisuuksia!


Muuten pidettiin kotona hauskaa ja ihan oikeesti vähän (ai vähän =D....Lucky <3 ) lällyteltiinkin <3 ..mun ehdoilla <3 Suurimmaks osaks Lucky ei saanu mitään erityistä huomiota, sillä meillä oli hoidossa jokatoinen päivä 2viikon ajan meidän pikku lapsenlapsi ja heidän Ilo-kultsu 9v. ja nämä kaikki vei mun huomion sopivasti ;) Ainiin: JA KEPO EI OLE OLLUT KOTONA VIEMÄS LUCKYN HUOMIOTA =D =D =D Vaan VAIN MINÄ! Kepo kun saa koiran kun koiran ihantumaan häneen... <3

Ja vielä: viikko ennen koetta ajettiin Lucky kyytissä samaan paikkakuntaan (etsittiin meille majoitus paikkaa tuleviin metsästysreissuihin)  n. 100km. Eli automatkakin tehtiin. Ja perillä pelkkä tylsä hihnalenkki =D Peruslenkkejä ei koskaan tehty kotimaisemissa, vaan ajettiin jokaikinen päivä aina jonnekkin muualle jokaikinen päivä, tarkoitan peltoja, metsiä ja rantoja. Ja aina vapaata juoksua ja seuraamista.

Meinas mennä koko homma pieleen, kun treenattiin kerran viikko ennen koetta 'vanhan' kultsukaverin kans, kun huomattiin, että Luckya vaivas korva. Joka kerta kun palautti, niin pudotti maihin ja ravisteli. Ensin luulin sen olevan vaan sen ärsyttävä tapa, kunnes lähettäessä huomasin sen pitävän päätä kenossa ja läpsyttelevän korviaan jo mennessä noutamaan..Soitin sitten heti seuraavana päivänä (viikko ennen koetta) eläinklinikalle, ja sieltä sanottiin et kaikki korvalääkkeet on dopingia. Että tänään vielä saat antaa Luckylle kipulääkkeet ja korvalääkkeet, mutta et enään tämän jälkeen. Ja JOS korvat ei parane, niin joudut perumaan kokeen ja hoitamaan Luckyn korvat kuntoon. Jooh, tein näin. Ja panin kaikki ristiin mitä oli mahdollista...Voi että...aina näitä, jos ei kynnet halkee niin anturat halkee tai korvat jne. Niin monet kokeet oon joutunu peruuttaan kaikkien näiden takia.

Tällä kertaa ajoin kokeisiin yksin (tai noh ekana päivänä oli yks koiraton tuttu joka istui kyydissä ja höpötteli koko matkan kaikkea muutakuin minun harrastuksestani =D ), siis ilman Lucky Teamia (The Kummitätiä, ja Kepoa) kokeisiin. Luckysta huomasin, että se oli aivan rauhallinen. En kertonut tälle koirattomalle kaverilleni, että minun penkkini takana oli riistapussi mukana (edellä mainitut riistat ), vain siksi että Luckyn nenässä olisi ne riistat koko ajan, eikä sitten kiihtyisi niistä kokeen aikana.

Koepaikalla vastaan tuli tuttu vanha harrastaja, ja sanoi: 'Tämä on nyt teidän koe! Lucky suorittaa sen satavarmasti hyvin!' Oiiiiii...mutta pakotin olemaan itseni aivan rauhassa.  Tuomarina oli  Antti Nurmi.
Kävin katsomassa pari suoritusta. Joo, ei paha ei. Markkeeraukset ennen ohjausta pienen uoman molemmin puolin. Ohjaus siitä oikealle saarekkeen päähän. Olihan siinä nyt sitten taas se riski, että Lucky nousee vasemmalle rantaan jossa ne markit oli ollu....Tein suunnitelman valmiiksi ohjaukseen mielessäni: ohjaan Luckyn edessä olevalle pienelle saarekkeelle, pysäytys pillillä, ja siitä sinne rantaan jossa se toinen markki oli. Pysäytys ja siitä ohjaus oikealle...
Lähdin  sitten autolle ja otin Luckyn ulos, käytiin pikku lenkillä ja vaadin loppumatkan vain seuraamista. Ei heittoja ei mitään muuta. Lucky takas autoon. Fiilis oli oikein hyvä, sekä mulla että Luckylla.

Kun vuorossa oli edeltävä koirakko, otin Luckyn autosta. Ihan ekaa kertaa kokeissa se ei riuhtonu vauhkosti!!! Fiilis vain parani <3  Mun ei tarvinnu suuttua Luckylle, ja se on parasta!

Sitten huudettiin SEURAAVA! Ja yleensä siinä vaiheessa Lucky on jo ihan atomeina ja vauhkona, mutta nyt vain vähän kiihtyi. JES!

Koe alkoi meidän osalta passi työskentelynä siten, että edellinen koira suoritti kaksoismarkkeerauksen laukauksineen. Tuomari oli ennen sitä pyytänyt hihnan pois Luckylta ja meidän piti istua katsomassa ed koiran koko suoritus rauhassa. Kyyyyllä se aika hyvin meni, välillä Luckyn teki mieli ruveta haistelemaan maata josssa niin moni narttu oli jo istunut =/ huuuuuuuh, mienasin hermostua. Mutta onneks nosti sitten aina pään kun tapahtui jotain! Tuomari tarkkaili sekä meitä, että sitä toista koirakkoa. Kun edellisellä oli tehtävä valmis, pyydettiin meidät. Ohjaus oli noin 35m päässä. Ja tein juuri kuten olin suunnitellu. Lucky pysähtyikin hienosti =) ja otti ohjausta.
Pysähtyi jopa sinne markki hajuiseen rantaan ja otti ohjausta oikealle =) Sen jälkeen sanoin vain kerran "Eteen". Ja sinne meni =) Yritti palauttaa maita pitkin, vaikka pillitin heti =/ Lähti etsimään reittiä, mutta kuinka ollakkaan: sieltä ei ollut reittiä maita pitkin =D JOUTUI palauttamaan vettä pitkin!! Ihanaa, kehuin kovaa!! Sitten siirryttiin hakuun. Lucky toi kaikki 5 riistaa, ja kaikki suoraan käteen.  Sitten oli se kakkosmarkkeeraus. Tosi hienosti suoritti, tosin  Lucky olis halunnu seurata pyssymiestä sinne lähetyspaikalle =D Siinä oli pikkasen jännitystä!

Kuvassa ohjaus.
 Vasemmassa reunassa näkyy ohjaaja tummana hahmona, 
ja koirasta lähtee veteen pienet aallot..Ohjausriista on
oikeassa reunassa saaren kärjessä.

Tuli tuomarin kritiikin aika, silloin alkoi sydän sykyttää...Jotenkin siihen asti en ollut edes huomannut yleisöä tai tuomaria! Mä/me oltiin jonkinmoisessa 'kuplassa' Luckyn kans ja nautin siitä tunteesta täysin = Minä <3 Lucky! Ja sainkin sitten kuulla kuinka minä olin pitänyt liikaa iloista kiittelyä ja käsien taputtelua palautuksissa =D =D =D Tuomari moitti sitä, ja sanoi, et muuten hyvä suoritus, ja näki ettei tuolla mun taputtelulla ollu minkäänmoista vaikutusta Luckyn suoritukseen =D No NIIMPÄ! Ei todellakaan =D Minä vaan olin niin innoissani! Ja sitten kritisoi tuota Luckyn ohjauksessa tapahtunutta liiallista itsenäisyyttä loppuvaiheessa...hmmm...ajattelin...sillä en yleensä uudestaan huuda ETEEN, jos koira jo menee eteen yhden käskyn jälkeen, ja näinhän Lucky teki. No, ei se mitään =)

Sitten tuli palkintojen jako hetki.
(Minä olin ennen sitä maannut sohvalla keskuspaikalla tämä kasvain painaa sen verran, etten pysty kuin sen 4h olemaan ylhäällä ilman jo kovaa painetta ja kipua).
Kun papereita alkoi olla vähemmän ja vähemmän, niin pala nousi kurkkuun ja aloin nieleskellä...lopuksi niitä olikin enään kolme, eikä vieläkään Luckya oltu mainittu.
Kuulin kuinka noutajakaverimme iloisesti höpisivät jotain meistä =)
Ja sitten toiseksi viimeinen paperi tuli : ' Koira numero 8 Vasegaard Thunderbird Lucky, erittäin vauhdikas ja kestävä koira joka noutaa kokeen kaikkiriistat. Ohjauksen loppuvaiheen omatoiminen suoritus ei vaikuta tänään palkintosijaan ja saa YKKÖSEN! Ja älä nyt enään taputtele niitä käsiä =D' ITKU PÄÄSI!!!! Voi sitä halaajien määrää!!! Varmasti monen mielessä kävi, että VIHDOINKIN =D
Lucky and Me <3



Otettiin siinä sitten kuvia ja lähdettiin Luckyn kans ajelemaan kotiin, haettiin matkalla sama aamuinen kaveri Närpiön keskustasta, ja taas sain jalat maahan, sillä kotimatkalla ei sitten puhuttukaan enään koepäivästä =D



Seuraavana aamuna sitten ajeltiin kaksistaan Luckyn kans samaan koepaikkaan.
Tuomarina oli Jyry Tuominen. Koe vaikutti helpohkolta.

Tosin ohjaus kakkosmarkkeerauksien jälkeen niiden keskeltä vastarannalle oli haastava, halus mennä niille saarekkeille jotka jo oli noudettu. Joooooo, ja Lucky meinas karata sinne hakuriista-alueelle, kunnes ihan VIIME tipassa sain sen pysähtymään pillillä ja käännettyä ohjausriistalle!!! Oli niinku  NIIIIIIN hilkulla, ettei lähtenyt hakualueelle noutamaan, sehän olis katkaissu koko kokeen.
Kokeessa ei ollut passiosuutta ollenkaan, ja aika pieni siirtymä oli hakualueen jaon vuoksi, eli 3 riistaa toiselta puolelta, ja 2 riistaa sitten jatkona siirtymisen jälkeen toiselta puolelta.  Ai niin...siinä markkeerauksessa tapahtui semmonen mäntti juttu: Lucky ei palauttanut toista riistaa suoraviivaisesti, ja nousi rantaan n. 4m minusta ja PUDOTTI linnun ravistaakseen!!! Hitto kun säikähdin!
Tiesin, ettei ykkönen ollut nyt tulossa, sen verran raskas se ohjaus oli lisäksi tuo pudonnut markkilintu... Mutta saatiin OIKEIN HYVÄ KAKKONEN, sillä kokeessa ei tullut yhtään ykköstä  ja vain 2 kpl kakkosia tuli ja nekin Luckyn tyttärelle Adalle (jihuu, Ada sai myös ed päivänä kakkosen!!! Hyvä Ada ja Sveni!)  ja Luckylle <3



Mikä viikonloppu!!! Kun vien suorituksen jälkeen Luckyn autoon, ja lähdin katsomaan VOI luokkaa, niin sielä porukat innosti mut (ja The Kummitäti sielä oli töissä saarella, ja laittoi mulle viestin, että heti HETI nyt ilmotat) ilmoittautumaan Pomarkun kokeeseen ens viikon lauantaihin. Soitin heti koesihteerille, ja saatiin ku saatiinkin starttipaikka!!! Voi että tätä elämän jännittävyyttä =D

Kotiin tullessa sain kuulla, että Luckyn tytär Nelli oli saanut pohjoisessa AVO 1 !!! Juhuu!!! Eli vitsit mikä viikonloppu Luckyn ympärillä <3 Nelli siirtyy nyt sitten VOI luokkaan kun sillä on jo kaksi AVO ykkös tulosta!!! Meillä on nyt se  toinen vielä saatava....hrrrrr...on tää jänskää!
Ilmoitin myös Tanskan kasvattajellemme Luckyn tuloksista ja sieltä tuli heti oikein mahtavat 'hyllaamiset' =D Kehui meitä sitkeiksi ;) No, niin kait voi sanoa, sillä on tässä ollu sitä sun tätä matkan varrella, mutta periksi ei anneta!

Tulipa pitkästi!!! Olis niin paljon kerrottavaa tänne, mutta kaikki muu elämä on vienyt nyt tän kirjoittamisen, ettei ole pystynyt...
Huomenna sitten startataan Pomarkussa, ajan sinnekkin yksin Luckyn kanssa <3 Pitäkäähän peukkuja!!!!


Selostusta tuohon ihan ensimmäiseen lauseeseen viitaten:
Tuli leikkauskutsu itselle täysin yllättäen. Olin jo sairaalassa 6.9, sovittuna leikkauspäivänä, rauhoitettuna ja leikkausvaatteissa ja takissa johon puhallettiin lämmintä ilmaa. Sillä kellonlyömällä jolloin leikkaus oli tarkoitus aloittaa tultiin se peruuttamaan (oli ollut vaikeita leikkauksia ennen minua). Olin oikeesti tooooosi helpottunu =) Sairaanhoitajia ihmetytti mun helpotus =)

Samantein järjesti meidän metsästäjä kaveri minulle kausikortin vesilintuihin kun kuuli, että leikkaus siirtyi!!! Uskomatonta!!! Siis MINULLA ON ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN METSÄSTYS KAUSIKORTTI!!!
Käytiin sitten yhtenä päivänä aamulennolla ja kiertelemäs pellon syvällä ojalla. Aamulennolla ei nähty linnun lintua ja tehtiin Luckylle sit treenit ampumisineen ja kuvineen.




 Oli oikeesti hyödyllinen treeni. Sillä Luckyhan on kokeissa tahtonu vähän kiihtyä noista laukauksista (sii, noh todella vähän, mutta kuiteski). Olihan siinä mahtava passiharjoittelua kerrakseen kans kera sorsapillityksen. Ja sekin on kova juttu Luckylle! Kun se on oppinut, että sorsapillitys saattaa tietää laukausta jonka johdosta on nouto. Metsästäjä kaverimme ei varmaankaan voi kuvitella miten tärkeitä nämä tämmöiset meille on..


 Mentiinhän me sitten mega suurelle ojalle, jonka ylitys on ihmiselle jos ei mahdoton, niin ainakin todella haastava, jopa koiralle.



 Jätin oman haulikkoni autoon, ja kaverimme meni passiin ojan reunalle tiheään kasvustoon. Siinä hetki sorsapillillä ränkytti, sillä kuultiin kyllä sorsien ääniä. Kesti jonkiaikaa, niin kysyin et kokeiltais Luckya ylösnostavana..Kaveri sanoi, että mikä ettei.






 Päästin Luckyn irti sanoen: ETSI! Ja niin lähti Lucky ojien reunoja fiksusti pärvötteleen! Olin oikein innoissani, sillä noin hienosti se ei ole ikinä ennen tehnyt!! Oikein katseli mua välillä, ja sanoin ETSI =) Ei siltä puolen löytynyt...Kunnes kaveri kutsui Luckyn viereensä istumaan ja alkoi ränkättää toiselle puolelle. Hetken päästä pyysin Luckyn mun luo, että sorsan noustessa se näkisi meidät ja siten lentäisi metsästäjän yli.  Ja kävi juuri niinkuin suunnittelin!
Pudotus! Ja juuri sen julmettoman syvä ojan toiselle puolelle!  Lähetin Luckyn sinne, se näki itse pudotuksen... Ei päässy ylös toisella rannalla!!! Se oikein huusi kun ei päässy! Lucky jolla kyllä on voimaa päästä paikasta mistä hyvänsä! Pyysin sen takas luoksi ja etsittiin 'parempaa' kohtaa. Lähetys uudestaan ja samalla kun Lucky lähti näin jäniksen loikkivan sielä toisella puolella!!! Ja ajettelin, että voi hemputti sentään,  lähde ny sieltä! Ja JUST kun Lucky pääsi sinne ylös,  niin se katos...huokaus. Mutta haistoihan Lucky toki sen, ja lähti ensin sitä hajua kohti, kunnes pillitin pysäytyksen ja ohjasin vasemmalle, ja niin vain totteli ja sen päälle paikallistamis vihelsin, ja niin se vain löysi sorsan =)
Lähti sitä tuomaan ja pelkäsin että kuinka leuat pysyis rentona kun niin vaikea nousu oli ylös! Kun koira voi kovassa ylösponnistelussa purra leuat yhteen... Oli se lintu vaan ehjä, kun Lucky sen niin YLPEÄSTI nouti mulle suoraan käteen  <3 Ihana Lucky <3



Päivä päättyi hyvin =)




Wednesday, June 1, 2016

Luckyn Lapsenlapsi PEPI tulliin menossa töihin =)

Löytyy Facebookin Tullikoirat sivuilla =)
https://www.facebook.com/Tullikoirat-628750523866031/?fref=nf
Oli näköjään suljettu/kielletty kopioimasta. 
Mutta käykääpä katsomassa <3 

Saturday, May 28, 2016

Nome AVO luokkaan 2016 ilmoitettu

Jeh ilmoitettu nome kokeeseen !

Viime vuosi jäi starttaamatta itseltä, mun jalan kolmesta kohtaa katkeamisen takia.
The Kummitäti treenas pikkasen Luckyn kans viime vuonna , mut Lucky kokeessa The Kummitädin kanssa stressaantui (ehkä) ja murskas viimeisessä osiossa viimeisen lokin. Kummitäti kun on se kiva-täti eikä oo ennen vaatinut Luckylta suorituksia, niin sen luulen olevan se syy tuohon. Muutenhan koko koe meni loistavasti.



Nyt on sellanen tunne, että Lucky on kehittyny tekemisen kanssa ja kuuntelee enemmän. Onhan Lucky JO 6v vanha! Se haluaa tehdä töitä, ja se haluaa onnistua. Jotenkin se ihan oikeesti ITSE haluaa onnistua ja meidän yhteistyö  (talven kauhu treenien jälkeen ja Pohjanmaan Cupin helevetillisen kokemuksen jälkeen, hajut ja juoksut ja mitkä EVÖ) jälkeen on ollut kivaa. JA yksi hyvä juttu tähän kevääseen oli SE, että Ebba-labukkanarttu oli meillä hoidossa 2viikkoa, eli Lucky jotenkin tottui tyttöihin (toivottavasti).

Nyt on treenattu yli-uittoa, siten että palauttais vettä pitkin. Onnistuu <3
Vedestä luovutus ravistamatta ennen luovutusta: jotenkin ihme, sillä tekee sen itestään.
Seuraamista treenattiin THe Kummitädin  kans siten, että hän ampui ja heitti lintuja, ja minä vaadin Luckya seuraamaan. Tehtiin tuo polku mettässä noin 5 kertaa ja jo alkoi Lucky seuraamaan ja keskittyi heittoihin.

Vauhtia piisaa sekä lähetyksissä, että palautuksissa <3

Nyt vaan hallintajuttuja treenataan, muuten näyttää aika kivalta =)


Friday, April 29, 2016

Syksyn metsästykset 2/2 Hanhijahti

Tässä nyt aika paljon myöhempään kirjoittelen tuosta hanhijahdista, mutta kirjoittelempa
kuitenkin =) Senverran mukava muisto sekin on, vaikkakin yhtään hanhea ei tiputettu.

Olin niin innoissani kun mulle soitettiin, että kiinnostaisiko sinua hanhijahti. "No tottahan ny toki!
Koska mennään? " huudahdin innoissani.  " 30.10, on kyllä jo aika myöhäinen aika, mutta  toinen kaveri oli käynyt katsomassa, että kyllä niitä vielä on." sanoi soittaja. " Kiva, pääsen ulkoiluttamaan Benelliäni" ajattelin, sillä minulle tarjottiin päiväkortti mahdollisuutta.

Taas innokkaana pakkailin iltaa ennen ja oltiin sovittu, että treffipaikalla tavataan 5.20, hyvissä ajoin
ennen auringonnousua. Lucky täpisteli ympärillä tietäen mitä tulee tapahtumaan. Ei tullut edes yläkertaan nukkumaan, vaan jäi 'passiin' alakertaan, ettei vaan Mamma mene kamppeiden kanssa ilman häntä =D


Ajettiin peräkööriä pellolle passipaikan lähelle. Auton tunnistus merkiksi kerrottiin
olevan vanha ambulanssi. Olipa aika hassu tunne ajaa vanhan ambulanssin perässä, 
mielessä lauloin Ghostbusterssia =D 

Pelipaikalla!
Kaverit alkoi suunnitteleen hanhikuvien paikkoja,
tuulensuuntaa tarkasti havainnoiden.
Minä aloin Luckyn kans järkkään hyvää passipaikkaa meille. 

Upee aamu! Paras hetki päivästä! Kaikki on vielä uutta ja
jännitys kohoaa...

Kaikki valmiina ja istumaan hiljaa passipaikalle, 
kaffin paikka =)

Ja päivä  alkaa sarastaa..
Tuossa edesssä näkyy hanhikuvat asetettuina.
Luckya jänskättää, mutta istuu hiljaa.

Siirryttiin näkösuojan taakse.
Jännä kun yö taittuu aamuksi, niin tulee sellanen
jäinen hetki ja kosteus tiivistyy noihin heiniin, 
kunnes ne taas sulaa päivän noustessa.

Satoja, satoja joutsenia laskeutui ihan lähelle, 
lopetin laskemisen 300 jälkeen. Hanhia lensi,
mutta kaukana. Karmea kakafonia =D
Oli aikaa ottaa yksi selfie =D

Lucky toiveikkaana istui tikkana, ja odotti joka 
kerta kun joku lensi yli, että tapahtuis =)

Niin, yhtään hanhea ei tiputettu, mutta opettipa taas Luckya olemaan tunteja passissa.  Raikas ilma,
mukavaa seuraa, ja aivot narikkaan! Niin parasta! Ei muutaku paikallisen grilliin keskustelemaan aamupäivän 'tapahtumista' ja seuraavista jahti suunnitelmista.

Tämän päälle päätin käväistä kaupungissa ex työpaikallani työ asioissa, enkä yhtään ajatellut olevani jotenkin oudosti pukeutunut...
Ex työnantajani kiljahti (hän on nainen), että "Herranen aika mikä jahtinainen sieltä tulee"  ja samassa tajusin, että niinhän tosiaan =D Maastokamppeissa keskellä kaupunkia =D 

Sunday, November 1, 2015

Syksyn 2015 metsästykset osa 1/2

Sorsastuksen mahtavan aloitusreissun jälkeen luulin, että se olisi ollut
meidän ainut tämän vuoden metsästysretki, sillä Hyvä Ystäväni ja opastajani
muutti keväällä Pohjoiseen. Vaan kävikin niin, että Hyvä Ystäväni 'linkitti'
minut ja hänen suht uuden metsästyskaverinsa (kutsukaamme häntä Niksuksi =)  ) yhteen =) Tämä kaveri on aloittanut metsästämisen 2 vuotta sitten ja hänellä ei ole koiraa, joten hänellekkin
olemme mukava 'lisä'. Hänellä on täälläpäin hyviä suhteita metsästyspaikoille, joten
se on meillekin todella kivaa; pääsemme Luckyn kanssa tekemään sitä mihin se on
luotu, ja mihin sitä on koulutettu,  talteenottamaan ammuttua pienriistaa! Eli molempien
intressit yhdessä toimimiseen =) Varovainen kysymys hänellä vielä oli josko lainaisin Luckya hänelle mukaan ilman minua, mutta sitä en tee. Jos kysymyksessä olisi koirien (ja mieluummin noutajien) kanssa toiminut, niin olisin jopa voinut. Mutta sitäkin olisi pitänyt tarkasti punnita. Koiran ohjaaminen kun ei ole tuosta noin vaan, ja varsinkin koiran jota käytetään kokeissa. Niksu ymmärsi asian samantein =)

Niksu otti minuun yhteyttä ja sovimme, että hän tulisi katsomaan kun
treenasimme Luckyn kanssa. Se kerta ei ollut mitenkään Luckyn bravuuria, vaan teki
töitä ikäänkuin toisella tassulla =/ Kun sitten juttelimme Niksun kans, niin hän sanoi ettei
hänelle ole mitään merkitystä miten se koira noutaa, kunhan noutaa =) Niin juuri! Niinhän
metsästäjä haluaa: riistan mahdollismman nopeasti talteen! NO, ja minä kun taas myös haluan
että koira tekee asiat oikein kun käymme metsästyskokeissa joissa arvostellaan koiran ja ohjaajan
yhteistyötä (tottelevaisuutta, kuuliaisuutta) ja sitä itsenäistä työskentelyä. Sainkin ed vikonloppuna kuulla eräältä kouluttajalta, ettei mikään muu koirarotu kuin noutaja toimi ohjaasta kaukana itsenäisesti hallittuna. Kaukana voi olla  vaikkapa 300m päässä...

Sitten alkoikin heti tapahtua: Niksu kysyi jo seuraavalla viikolla, että lähdettäiskö tulevana perjantaina sorsastamaan hänen sukunsa metsästysmaille aamulennolle. Ja tottahan ny toki! -oli vastaus samantein =) Eli koiranohjaajaksi tällä kertaa. Ja taas iltaa ennen kun aloin laittaa kamppeita kuntoon, niin Lucky hyöri ympärillä täpisten ;) Yritti joka kerta hypätä autoon kun vein sinne =D

Perjantai aamulla 6.15 oltiin sitten Luckyn kanssa hakemas Niksua. Ajettiin semmoset 50km.
Heti jo pimeessä kuutamossa näin, että paikka oli upea!





 Autolta oli tosi tallattu polku (näki, että siellä oltiin oltu aikalailla aiemminkin ;) ) passipaikalle, ja minä tämän kintun kanssa pärjäsin oikein hyvin.
Lucky käyttäytyi tosi siististi ja seurasi nätisti...se tiesi mitä oltiin menossa tekemään ja oli tikkana.





Niksulla ei ollut venettä käytössä, joten kuvien laitto tapahtui rannasta heittäen ja piti miettiä, et ne pitää saada sieltä poiskin. Kaffit, ja sitten istumaan. Siinä meni 3h eikä lintuja näkynyt missään...Niksu alkoi jo olla epätoivoinen. Ja JUST kun hän otti kaffimukin, niin näin kuinka ohi sujahti 4 lintua matalalla. Niin just...sehän on tosiasia, että aina tulee linnut kun ottaa kaffimukin käteen =D Höpöttelimme siinä sit hetken ja Niksu päätti vähän ajan päästä hiljaa hiipiä lintujen suuntaan. Me tulimme hiljaa perässä ja jätimme hyvän välimatkan, ettemme häiritse.
Ja samantein kaksi perättäistä laukausta veteen! Ja Niksu huusi, että Lucky saa noutaa...Lähetin Luckyn (Lucky näki ampumiset) ja se alkoi ensin pyöriä siinä ruutihajukohdassa (tuuli sivultapäin). Pyysin Luckyn pois ja Niksu pyysi, että siirtyisimme sinne  hänen ammuntakohdalle. Niin teimme ja siinä ne oli, n. 30m päässä. Linnut oli toisistaan n. 2m päässä.
Lucky lähti ku veturi ohjattuun suuntaan, pysäytin pillillä ja ohjasin oikealle. Niin hienosti Lucky totteli ja sitten jo näkikin ne itse. Mutta sitten tapahtui jotain mitä en olisi halunnut tapahtuvan: Lucky päättikin noutaa molemmat linnut samallakertaa! Yritin pillittää Luckya sen yhden kanssa heti samantein takas, mutta ei,,,se veti korvat kiinni ja nouti sen toisenkin! Olispa pitänyt ottaa kuva silloin! Linnut oli ristikkäin kauloistaan Luckyn suussa, niin että ne roikkui molemmin puolin suusta =D Kauniisti toi ne =) Ne oli taveja...Niksu oli aivan innoissaan ja sanoi, ettei ikinä lis ilman koiraa edes niitä ampunut, sillä hän sanoi ettei olisi itse niitä saanut  sieltä haettua, sillä tuo oli n. 0.5m syvää mutakkoa ja hankalaa muutenkin. No sen näki kyllä Luckystakin, että teki hyppimällä sen noudon loppumatkan. Raskasta maastoa. Olin YLPEÄ Luckysta <3 Good draeng!



Meidät oli kutsuttu Niksun Isovanhempien mökille kaffille. Ja voi mitkä tarjoilut! Ja niin iloisia siellä oltiin ja haluttiin kuulla kaikki yksityiskohdat ja varsinkin, että toimiko tuo koira ihan oikeesti =)
Niksun Paappa on metsästänyt yli 40v ja kertoi juttuja menneiltä vuosilta ja näytti video pätkiäkin kauriista heidän mökillään.
Oltiin Niksun kanssa sovittu, että saisin tuon toisen tavin ja hän ottaisi toisen. Paappa kyllä sanoi, että kyllä nuo molemmat kuuluisi koiralle.  Menivät sitten Paappansa kanssa perkaamaan linnut...
Niksu toi sitten pienen plastiikkapussin kanssa ja sanoi et nuo on teille.
Ajettiin kotiin ja höpöteltiin siinä koirista ja vaikka mistä metsästysjutuista. Oli kiva fiilis =)

Kun kotona sitten jo olin ehtiny laittaa pussin pakastimeen, tuli  Niksulta viesti et ne pitää vielä siivota ja että he laittoivat siihen sitten molemmat linnut =) OI =) Kiitin kovasti! Nyt saimme sille minun ampumalleni taville pikkasen lisä'seuraa' =) Ystävämme HuippuKokki, joka myös metsästää, on tulossa meille valmistamaan niistä jotain hyvää meille viikon päästä....onhan siinä sitten pikkasen enempi neljälle ku vain siinä minun yhdessä tavissa =D

Kotiin lähdössä...vielä tsekkailtiin maisemia, ja nähtiinkin sorsia vaikka kuinka!

UPEITA MAISEMIA!!!!







Wednesday, October 21, 2015

R.I.P VÄLKKY Biamin James Bond 04.01.2013 - 21.10.2015

Välkky <3 

Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Eino Leino