Luckylla pikkupikku pentutreffit kotinurkilla =)

Kiva tekstari tuli perjantai illalla =) Luckyn poika Junnu (12kk)) oli viettämässä viikonloppua 100km päässä, ja ehdottivat että voisivat tulla treenaamaan meidän kanssa. Siis niin hauskaa nähdä noita jälkeläisiä!
Saimme mukaan myös Adan (13,5 kk), Luckyn tyttären =) Ja Luckyn Kummitätikin tuli mukaan =)

Ada tyttö,  Lucky Pappa ja Junnu poika

Lunta tuprutti ja pakkastakin oli -12c

Mentiin lähimettään, sillä totesimme että ollaan treenattu niin paljon pelloilla, että tekisi hyvää välillä treenata metsässä. Tiesin paikan minne menisimme: ikäänkuin valtava kuoppa, siis tooodella valtava, josta nousuista olisi helppo nähdä mitä tapahtuu alhaalla, ja suht avaraa. Junnun emännällä oli ajatus treenistä: motivoituja linjoja, eri etäisyyksistä, mutta damit 4kpl, ovat saman kiven ympärillä yhdessä vietynä. Siis yksi koirakko kerrallaan.

Kävelymatkaa oli autolta jonninverran, noin 10-15min.
Junnu sai aloittaa. Yllättävän vaativaksi muodostuu metsä, sillä kun vaihtaa paikkaa, on aina uusia puita vastassa. Hienosti  Junnu ne linjat suoritti. Viimeisen kanssa pikkasen helpotettiin, sillä sille linjalle osui myös kaatunut puu. Senkin Junnu ylitti mallikkaasti =)
Seuraavaksi Ada, jolla oli valtava motivaatio tehdä töitä, mutta pentunen kun vielä on niin muut hajut alkoi kiinnostaa. Ja niitä hajujahan oli sielä paljon, varsinkin jäniksen jälkiä.

Seuraavaksi tehtiin Junnu ja Luckyn kanssa vuorotellen, markkeerauksia samalla kivelle, ja me aina siirryttiin toiseen paikkaan kun oli noudettu vuorollaan. Molemmat koirat vapaana seuraten. Lucky pidemmiltä matkoilta kuin Junnu. Hienosti menivät =)

Lopuksi keskusteltiin autojen luona luovutus harjoituksista, ja suun mälläämisistä, että miten niitä saa pois.
Ja kuinka ehdottoman tärkeetä on koiran tottelevaisuus, ja että koiralta voi jo vaatia tottelevaisuutta enemmän kun ovat 1v vanhoja. llman tiukkaa tottelevaisuutta on tätä lajia mahdotonta harrastaa. Koiran kun pitää totella  myös sielä 100m päässä  ;)

Aivan mahtava päivä oli!