Olen nyt kokeillut hyvän aktiivisen metsästys Ystävän avulla 3 haulikkoa.
Tein 270 psykologisen kysymyksen käsittävän testin, jonka lisäksi olin poliisipäällikön keskustelussa/haastattelussa, ja tiukoissa kysymysten tulvassa. Ihan helpolla ei aseenkantolupa heru nykyään! Ja se on todella hyvä. Nimittäin kaikki nämä muutaman vuoden aikana tapahtuneet hirveät ampumis tapahtumat ovat tarkentaneet aseenkantolupien myöntämisiä.
Noista kysymyksistä ei niin vaan selviä helpolla ;)
5 päivää ja lupa puoliautomaattiin oli postilaatikossa. Samantein ilmoitin metsästys Ystävällleni uutisesta. Sovittiin sopiva tapaaminen paikalliseen eräliikkeeseen. Saatiin erittäin hyvää palvelua, ja sain kokeiltavaksi (kiitos metsästys Ystäväni luvin) Italialaisen kauniin puoliautomaatin, jossa puuta ja kauniiita kuvioita metalliosassa, päällekkäispiipuisen puu ja kauniisti kuvioidun metalliosan.
Kävimme kokeilemassa ampumaradalla noita ja myöskin sain kokeilla Ystäväni Benelli M2.
Pelkäsin ja jännitin ihan hirveesti tuota kokeilua...siksi että oikea olkapääni on leikattu 2vuotta sitten, ja
sitä kokemusta en enään halua uusia.
Ystäväni oli jo aiemmin opettanut minua oikeaan ampuma asentoon, siten että kroppa joustaa ammuttaessa, eikä potkun pitäisi siten tuntua niin pahalta.
Mutta siltikin...kävin mielessäni monen monituista kertaa ennen ensimmäistä ampumista, että jaa-a näin hullu sitä ihminen on ja pilaa ihan itte ittensä. Ettei sitten passaa valitella jälkeenpäin!
Laitettiin 3 savikiekkoa maahan nojaamaan kiviin...
Ja sitten...itsestään selvästi Ystäväni antoi ensimmäisen haulikon käteeni, sanoi että:
No nyt siitä vaan =) ....uuuhhhh...Nostin, tähtäsin...eiku laskin takas alas! Oli pakko hengittää..
ja sitten nostin uudestaan, tähtäsin ja AMMUIN =) Ja mikä HÄMMÄSTYS! Eihän se potkaissu ollenkaan NIIIIN kovaa kuin kuvittelin! Mikä voiton tunne!!! Mä tein sen !!!
No siitä sitten ammuin kaikilla kolmella, ja totesin, että se Benelli M2 oli kuiteski hmmm...miten sen nyt sanois...kuin jatke itsestäni, ei liian raskas mistään päästä, ei tuntunut liian pitkälle, asettui olkapäähän luontevasti.
Päällekkäispiippuinenkaan ei nyt niin paljon kovempaa potkaissu, mutta hmmm...ainakaan juuri tuo haulikko ei tuntunut omalta. Ihme juttu, sillä nimittäin juuri tuo päällekkäispiippuinen tuntui 'kotisovituksessa' peilin edessä hyvältä.
Ja se kaunein, eli ensimmäinen, ei tuntunut ollenkaan omalta!
Niin...se kaunein...Sillä olinhan sanonut Ystävälleni, että kun ja jos ostan itselleni haulikon, niin haluan sen olevan KAUNIS =) Nopeesti se kauneus ajatus vaan kariutui ;D
Nyt on ollut 'pakollista' hiljaiseloa tuon haulikon hankinnan suhteen, sillä elämässä on muuta suurempaa asiaa tekeillä joka vie ihan kaiken ajan ja ajatuksen.
Mutta eiköhän se oma haulikko siellä jossain odottele minua =) Ja hurjan paljon harjoittelua!!!
No comments:
Post a Comment