R.I.P VÄLKKY Biamin James Bond 04.01.2013 - 21.10.2015

Välkky <3 

Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Eino Leino

Wt-kurssi syksy 2015

Ai että olen odottanut että pääsisin/pystyisin treenaamaan Luckyn kanssa ihan niinku oikeesti jalan katkeamisen jälkeen! Kertakaikkisen onnellinen!

Ensimmäinen kerta oli kun olin työmatkalla Dusseldorffiin (höh), mutta toisella kerralla pääsin mukaan. Ja vaikka se kerta ei mennyt kyllä ihan nappiin, niin siltikin olin ihan tohkeissaani päästessäni vihdoinkin tosi toimiin, eli yhteistreeneihin muiden koirakoiden kanssa.
Toki tiedostaen, etten pysty juoksemaan (jos olis tarve palauttaa Lucky esim jos juoksee pillistä läpi pysäyttäessä) ja silloinhan ei pitäisi treenata. Tiedän. Mutta, mutta...

Meidän ekalla kurssi kerralla oli kakkosmarkkeerauksia ja ne meni oikein hyvin. Olin kyllä huomannut Luckyn olevan liika tärinässä (ja se ei ole kivaa), mutta pysyi kuiteski paikoillaan, ja teki rytinällä tehtävät. Mutta siis sillai, et  'äkkiä nyt heti heti heti ja seuraava tehtävä heti'- tunnelmissa.
No hei, ei oikein muuta voinu odottaakkaan kun en ollut pystynyt treenaamaan yhtään 3.4 jälkeen!

Markkeerauspaikka.

Sitten siirryimme seuraavaan rastiin jossa oli häirintä markkeerauksella  'maustettu'  motivoitu linja.
Häiriö dami nostettiin pois, joten palkkaa ei siitä saanut. Mutta niin vain meni sinne häiriölle!!!
Ja kahteen kertaan!!!  En meinannu uskoa todeksi! Siis LUCKY! Höh! No, ei muuta voinu odottaakaan...eihän sen ole oikein tarvinnu olla koira, vaan best-kainalo-friend =/ koko kesän.

Luckyn tytär Ada mukana kurssilla.

The Kummitädin sylissä ihana Viski-poika.

No, sitä sitten treenattiin pari viikkoa välis, siis kovennetuilla otteilla, johtajuutta. Lucky oli mm. mukana pitämässäni pentukurssilla ja joutui pelkästään odottamaan joko autossa (ja luukku avoinna) tai sitten ulkona vapaana, kun tehtiin muiden kanssa juttuja. Ja tietysti lenkeillä ja pikku vaatimuksilla kotona. Alkoi syntyä tulosta...

Lauantaina 17.10 oltiin sitten toisella kurssikerralla. Lucky toimi tosi hyvin. Kouluttajakin kysyi, et tuntuuko siltä että voin luottaa Luckyyn kun oli linjamarkkeerauksessa tullut häiriöheitto palauttaessa. Vastasin että "tuntuu". Osasinkohan minä kerrankin olla itte rauhallinen ja päättävä johtaja? Josko se johtuukin sitten minusta? No tottahan ny toki =) Suuresti ainakin. Ja Luckylla sattui olemaan oma motivaatio sopivalla (niin juuri!) tasolla. Ei rytisten, eikä laiskasti, vaan just niin ku pitääkin! Nooo...pitäähän mun nyt jotain huonoakin kertoa: haukotteli pariin kertaan tylsistyneenä.

Lucky vuoroa odottamassa.

Keskustelin kouluttajan kans tuosta haukottelusta, et kuinka se vaikuttaa wt kokeessa. Sain vastauksen, että haukotus ei ole virhe, mut sekin on vähän siinä ja siinä, sillä yksikin vinkaus kokeessa ja koe loppuu siihen!!! Siis vinkaisu.

Kouluttaja kysyi meiltä, että olemmeko ilmoittautuneet Pohjanmaan Cuppiin, niin sanoin etten voi ottaa riskiä tän jalan kanssa, jolloin hän tarjoutui Luckyn ohjaajaksi sinne =) Annoin sitten Luckyn hänelle ohjattavaksi pariin tehtävään ja hyvinhän se meni! Jos Luckysta on Pohjanmaan Cuppiin MKN:n vahvistuksiin, niin ilomielin saa startata siellä =) Minä katsojana...

Lucky kouluttajan kanssa 

Onneksi oli the Kummitäti mukana kurssilla, niin sain hänestä ottaa tukea kun drivessa nousimme pikku hiekkakumpareita ylös ja alas. Sais jo loppua tää jalan kans touhaaminen =( Mutta ei se nyt auta, vuoden se luiden kovettuminen vie. Hyvä, että edes näin pääsen jo mukaan =) Mutta nyt ei saa tapahtua mitään ton jalan kanssa, sillä jos jotain sattuu niin se ei luudu enään ikinä...Koko loppupäivän oli kyllä ihan finito tuo jalka.
Mutta siitä huolimatta ja varsinkin siksi: TOSI ONNELLINEN =)

Sorsastus aloitus 2015

Sorsastus aloitus kutsun jälkeen aloin valmistella itseäni (juuripa niin) tuohon 'jouluun' sekä henkisesti, että myös ampuma harjoittelemalla. Edes sen kerran. Vävyni tarjoutui tulemaan mukaan harjoittelemaan, sillä olen niin arka (nonii-in, vaikkei moni ehkä uskois) etten olisi yksin lähtenyt.
Onhan siitä jo 2 vuotta kun olin viimeksi ampunut tuolla minun 50v lahjallani, 'kauniilla' Benelli M2:lla.

Osuinkin kuulema aika hyvin ;) Asentoa nyt pitää kans treenata kovasti...

Koko viikko siinä meni meni täpinöidessä ja suunnitellessa mitä sitä pitäiskään pakata mukaan.
Ja kävin yhdistyksen treeneissäkin Luckyn kans:

Oli muuten ihan ekat treenit onnettomuuden jälkeen =) Ne nyt ei menny kylläkään hyvin...

NO, se nyt ainakin oli tärkeä ittelle, että sais nukuttua hyvin maastossa, sillä muutenkin omaan huonot unenlahjat. Siispä kiersin monet paikat etsimäs hyvää itsetäyttyvää makuualustaa puolijoukkueteltta yöpymisiä varten.

Kävin hakemassa panokset Kurre Erä ja Kalastus kaupasta, ja samalla tsekkasin heidän makuualusta valikoimansa.
Ei käyny tälläiselle Prinsessalle heidän 2cm ja 3cm paksuiset, sillä tiesin että paksumpiakin on myynnissä.

Biltemassakin oli 'vain' 7cm paksuisia...ja kuinka ollakaan Jyskistä löytyi 10cm paksuinen! Hinta oli 80,- . http://jysk.fi/puutarha/ilmapatjat/makuualustat/makuualusta-itsetayttyva-k10cm-open-air .

Hain myös tahnaa Mustista ja Mirristä  Luckylle (no sitä se nyt ei ainakaan olis tarvinnu, mut tää Mamma nyt hössöttää kaiken kans =D  ) raskaan työn päälle annettavaksi.

Aika tyyristä tuo on, mut ihan ok oli olla mukana, kun Lucky on oikeesti huono syömään...

Leipasin sitten (minä, hehheh...) kinkkupiirakan ja viinimarjapiirakan mukaan ensimmäiseksi iltapalaksi, sillä tuloaika leiripaikalle on aika myöhään, ja olin onnellinen että minäkin sain jonkun tehtävän =) 

Mukaan tuli myös kaikenmoista ja vaikka ja mitä. Auto oli täynnä! ONNEKSI metsästys 'kummini'  (Tapiolan Takamailla bloggari) soitti päivällä pakkauksen aikana, ja neuvoi ottamaan mukaan toppatakin, pipon ja hanskat yöksi!!! 

Ilman niitä olisin kyllä yöllä jäätyny, sillä meillä ei ollut lämmitystä teltassa ja aamuyöstä oli n. 4+ ja kosteeta. Lisäksi kertasi vielä minulle kuinka tähdätä lintua: 'noin 3 linnun verran linnun eteen ammut' ja painoin tuon mieleeni.

Tuo musta on Kepon mulle hankkima muutaman päivän laturi kännylle, toimi hyvin!

Siinä oli myös pieni taskulamppu ja kompassi.

Pyjamaa ja vaikka mitä...

Ja eiku MENOKS!!!

Parin tunnin ajomatkan jälkeen tavattiin minut mukaan kustsunut Ystävä. Kävimme kaupassa hakemas erä olosuhteisiin sopivia ruokia 4:lle hengelle. Piti siinä miettiä yhtä sun toista mitä vois metsässä tarvita. Pikkasen herkkuja  Pohjoseen ;) 

Siitä sitten vielä pari tuntia ajoa, ja tiet muuttui aina vaan kapeammiksi ja kuoppaisemmiksi. 

Perillä oli meille jo riistanhoitopäällikkö poikineen pystyttänyt puolijoukkueteltan. Mahtava palvelu!

Ilta alkoi saapua...

Olipa tunnelmallista iltanuotiolla...saatiin nauraa ja höpötellä...

Saimme kaikki lahjaksi ja muistoksi teleskooppimakkaranpaistotikut =)

Herääminen oli ihanaa...vaikkakin oli ollu aika levoton yö:

Luckylla ei ollut kevythäkkiä, sillä se oli lainassa hajonnu ja siksi mun piti se loppujen lopuks 

laittaa hihnaan kiinni ja hihna mun kädes, sillä sehän halus mennä yöllä ihmettelemään kahta toista tyttökoissua, jotka nukkui häkeissään. 

Tuon öljykynttilän ja lyhdyn onneksi olin ottanu mukaan, sillä siitä lähti sellainen pehmeä valokajastus, joka ei häirinnyt yöllä. 

ALOITUSPÄIVÄ 20.8.2015

Ja pientä jännitystä oli ilmassa! Minulla oli mukana ihan uusi asehihnakin, jonka 

sitten riistanhoitopäällikkö asensi aseeseen (jep, opin sanomaan ase pyssyn sijaan =D )

Lisäksi käytiin läpi hieman aseenkäyttöä mun kanssa, että varmasti tietäisin turva-asiat.

...onko kaikki nyt varmasti mukana, mitä tarvitsen passipaikalla ?...

Lucky tiesi jotain tärkeetä tapahtuvan, niin tarkasti se minua seurasi ;)

Saavuttiin passipaikalle n. 2km turvesuo tarpomisen jälkeen.

Myönnän, että oli hieman hiki =) Eka näin pitkä lenkki ja tämmöisessä maastossa kahluusaappailla =D =D =D 

Tämä iso oja oli aika haastavaa ylityksessä, mutta selvisin!!! Sain kyllä apua!

Sitten oltiinkin reippaasti ajoissa passiaueella. Istuskeltiin siinä rauhassa ja siirryttiin sitten pikkuhiljaa omiin paikkoihin. 

Me mentiin Luckyn kans n.50m päähän muista.Tässä kuva kylläkin osoittaa vasempaan reunaan, sillä ihan meidän edessä oli n.5m maata ja heti sit vettä.

Oikeesti en tiennyt mitä kello sit oli ja koska oikea aloitus oli, sillä sydän sykki niin kovaa korvissa =D Vastapuolelta aloitettiin ampuminen ja lintuja alkoi lennellä....hurrrrrjan paljon! Niin paljon, että tuntui kuin en olisi elämässäni nähnyt niin paljon lintuja yhteensäkään! Huokailin vain ja ihailin...ase lataamatta polvella. Oli niin huikeeta katseltavaa, kunnes Lucky alkoi kattella mua ihmeissään...ihan kuin olisi kysynyt: 'No mikäs nyt on?! Miksi et Mamma tee jotain?!'

 ...'Joo joo' sanoin ' okei okei, lataan nyt ja lupaan yrittää ampua sulle edes yhden noudettavaksi'...ja huokaisin...Latasin yhden, painoin varmistimen pois ja Luckyn kaula venyi ja keltaiset tarkat silmät tuojotti ulospäin...

Ja SAMANTEIN SE SORSALINTU LENSI vasemmalta oikealle suoraan edessä!

Nousin ja ammuin...ja....hämmästyksekseni se TIPPUI! Se tippui!!! SE tippui! Elämäni ensimmäinen itseampuma riista!!!!!!!

Ja samantein tunsin jonkun silmien tuijottavan minua...Lucky...

'Jep! Nyt saat noutaa!'     '...se tippui...'  huokaisin  vielä ääneenkin...

Muistin ensimmäisen koirani antamat neuvot, että 'Teet justiinsa niin kuin treeneissä ja kokeissa. et yhtään hötkyile ja ole tarkkana käskyissä'. Näin tein...otin Luckyn viereeni ja sanoin: 'SEURAA', ja siirryttiin lähemmäs reunaa. 'ETEEN' oli käsky. Ja niin Lucky lähti! Maa vaan pöllys ympärillä =)

Ja nouti sen niin esimerkillisesti, ja oikein asetti sen käteeni, kuin olisi ymmärtänyt tämän olleen ensimmäinen ampumani sorsalintu > tavi. 

Ripustin sen oksiin, eikä sydän meinannu tasaantua...

'Virallinen' kuva.

Ette oikeesti usko, mutta kun pyysin Luckya istumaan eteeni kuvausta varten, niin se  itse nosti tassua mulle, kuin osoittaakseen että ollaan Lucky Team <3 

Lyötiin siinä sit HI FIVE =D 

Lucky  iltalennolla paljon töitä myös viereiselle (50m päässä) metsästäjälle. Ja nouti ne kauniisti, sekä haavakotkin. 

Iltalennolla...

Kaunista...pian se alkaa...

Jopa näinkin voi olla passissa ;)

 Mutta sen oli todella vaikeeta ymmärtää kun vietiin ne yhdessä metsästäjän jakkaralle. Yritti kaikin tavoin pysäyttää minut matkalla omalle passipaikalle. Tiputin minäkin vielä yhden, mutta se ilmeisesti sukelsi, sillä Lucky ei sitä löytänyt hurjasta työskentelystään huolimatta...

Mutta pimeessä ei olisi koiraton metsästäjä pystynyt noita lintuja millään löytämään...ei millään, sillä minäkään en meinannut niitä nähdä. Oli hienoa kun metsästäjä sanoi viimeisellä linnulla, 

                                      'Kyllä noutava koira on enemmän kuin 100 jänistä!' 

Niin on <3

                                                       Metsästys jatkui vielä 3 päivää...

Viimeinen yö nukutttiin Luckyn kans teltas kaksistaan...oli oikein mukavaa herätä kurkien kauniisiin lauluääniin <3  ja tähän telttakaton näkymään.  Ystäväni nukkui koiransa kanssa autossa. Missattiin aamulento, mutta ei haitannu, sillä oli mukava nukkua kunnolla ennen kotiinlähtöä. 

Siivottiin leiri ja pakkailtiin autoja....

Tankkauspaikalla ostin meille jätskin...kotimatka alkoi =)

Nyt ollaan taas muutamia kokemuksia rikkaampia yhdessä Luckyn kanssa <3

Ja jalankatkeamiselle tuli piste...tämä reissu oli koko saikun ajan kirkkaana tähtäimessä!

Toivottavasti pääsemme vielä uudestaan kokemaan näitä!

Kutsu sorsastuksen aloitukseen!

Sain mukavan puhelun mökille Skäribohon perjantaina:

" Hei, missä kunnossa jalkasi on? Oletko kuntoutunut jalkaonnettomuudesta?"

ja minulla sydän tykytti kurkussa asti.. " Muistatko, kun jalkasi katkesi metsässä, lupasin

kutsua sinut ja Luckyn Itä-Suomeen sorsastuksen aloitukseen?" ja meinasin jo ilosta pyörtyä.

Lucky Skäribossa 8viikkoisena <3

 Löysi ikkunaan lentäneen linnun ennen minua =)

Ja suoraan syliin <3

" Kyllä! Olen kuntouttanut jalkaani sorsastusaloitus intohimoisesti mielessäni!" enkä vieläkään meinannut uskoa tätä todeksi, vaan untahan tämän pitää olla ;) Niin, tämähän olisi elämäni ensimmäinen sorsastusaloitus...Mukana Luckyn  ohjaajana olen kyllä ollut Tapiolan takamaiden bloggarin kanssa muutaman vuoden, mutta en ALOITUKSESSA =) Enkä vielä koskaan oman haulikon kanssa! Ostinhan itselleni kauniin (heh nimenomaan ;)...) Benelli M2 ja kaksi vuotta sitten 50vuotislahjakseni. Ja NYT pääsen sitä tuulettamaan, jos nyt sitten uskallan ;)

Ainakin Luckyn ohjaajana toimin. 

Benellin M2

testausta ennen ostopäätöstä.
(hah tätä 'tyyliä' =D)

" Käykö sinulle asustaa puolijoukkue teltassa?"  kysyttiin luurissa. " Kyllä vain se passaa, olen nukkunut sellaisessa muutamia öitä ollessani mukana Vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa ja kisatessani pariin otteeseen Naisten Jotoksessa (Kurikassa ja Kangasalla), jossa mukanani oli myös edesmennyt kiharakarvainen noutaja poika Ciro. Cirolle teetin muuten rinkankin!" intoa puhkuen selitin. " No sepäs hieno homma, että se on sinulle tuttua!" .

Kepo, Ciro rinkan kanssa minä, Oscar  pikkuvaelluksella 

joskus 90-luvulla.

" Montako yötä/päivää olemme reissussa?" kysyin, ja aattelin että semmoset pari päivää..." Olemme keskiviikosta sunnuntaihin, että semmonen kunnon reissu tehdään."

" Mahtavaaaaa!!!" huuusin, ja vieläkin piti hieraista silmiä, että olenko nyt varmasti hereillä.

Lucky noutamassa Närpiön metsästyskokeessa, josta AVO2.

Sovimme, että ainakin aluksi toimin vain Luckyn ohjaajana, ja jos sitten haluan kokeilla parin päivän päästä, niin kuulema päiväkortin saaminen onnistuu....

Voi Luoja!!! MINÄ PÄÄSEN LUCKYN KANSSA SORSASTUKSEN ALOITUKSEEN!!! 

Se tulee samalla olemaan ikäänkuin päätös tälle sairaslomalla ihan sanan oikeassakin merkityksessä, sillä palaan työhön 1.9. 

Nyt vaan äkkiä treenaamaan =) 

(tämä video ei tarkoituksella toimi, olin ampumassa kiekkoja)

Voi meitä onnenpekkoja!!!

Tarkistus silmäpeilaus: taas TERVEET silmät! > paneeliin!

(Tässä meni 1/2v yli sen ajan jota ell Pärnänen suositteli uusinta tarkastukseen,  syitä
on ollut monenmoisia mm. mun jalan katkeaminen 3.4.
Tässä linkki edelliseen katarakta kirjoitukseen :
http://kvarnhallinlucky.blogspot.fi/search?q=katarakta )

Kaikki alkoi 1.5v sitten kun Luckya pyydettiin uudestaan  jalostukseen ja silmäpeilauslausunto oli vanhentunut.
Silloin todettiin Luckylla olevan posterior polaarinen katarakta ja tietenkin astutus peruuntui. Tulos järkytti minua ihan hirveesti, sillä Luckylla oli siihen mennessä jo 14 jälkeläistä! Lucky kun oli ollut silloin ennen noita kahta pentuetta astutettaessa TERVE (sama lääkäri oli peilannut silloinkin)! Voin ihan julmettoman pahoin, ja kauhee 'hullunmylly' alkoi. Piti ilmoittaa asia tietenkin jälkeläisille, että kasvattajille JA Tanskaan Luckyn kasvattajalle.  NO...muutama asiaan paremmin perehtynyt pyysi minua viemään Lucky Lahteen silmäspecialisti Pärnäselle, ja TIETENKIN sen halusin tehdä saadakseni jälkeläisiä varten parempaa tietoa!

1.5 vuotta on nyt sitten kulunut siitä kun viimeksi käytiin Lahdessa peilauttamassa Luckyn silmät, josta jäi niin hämmentäviä asioita mieleen Pärnäsen puhuttua meille tunnin, että Luckylla ei todellakaan ole tyypillinen posterior polaarinen katarakta, vaan joku piste joka on hyvin epätavallisessa kohdassa, ja että on suuri sääli jos Luckyn kaltainen tuontiuros noin vain poistetaan jalostuskäytöstä, varsinkin kun käyttölinjaisten geenipooli on niin kapea. Hän sanoi, että ainut tapa selvittää asia perinpohjin on viedä Lucky vuoden päästä uudestaan peilattavaksi toiselle silmäspecialistille jotta nähdään onko se piste muuttunut tai peräti tullut molempiin silmiin, jota hän jo silloin epäili että tulisi tapahtumaan. Ja JOS seuraavakin lääkäri toteaa pisteen olevan merkityksetön, eikä ole sairaus tai levinnyt tai ole periytyvä, niin sitten asia pitää viedä Kennelliiton silmäpaneeliin, jossa 3 specialistia saavat sitten tutkia tuon pisteen ja he sitten päättävät lopullisen kohtalon.

Lahdessa klinikalla...

Päätin jo silloin tosissani tarkistuttaa asian ihan vain Luckyn jälkeläisiäkin varten ja muutenkin, sillä Luckya on pyydetty jalostukseen pariin otteeseen vielä tässä parin vuoden aikana huipuille nartuille. Tulevaisuuteenhan näitä asioita tarkistetaan! Tunnen velvollisuutta asiasta myös, sillä Luckyn lapsosilla on harkittu jalostusta ja olen itsekin kiinnostunut jopa ottaa mahdollisesti jälkeläinen joskus tästä linjasta, sillä niin mahtavia jälkeläisiä Lucky on jättänyt.
Ja kun jalostuksen merkitys on nimenomaan parantaa rotua, niin jos nämä  jälkeläiset paranee hyvistä uusista yhdistelmistä tästä niin huippujahan vain on tulossa =)
Onhan tätä tarkistus peilausta pyytänyt myös moni muukin jalostusta tosissaan harrastava, nimenomaan jalostuksellisesti. Ja nyt sitten tämä toinenkin lääkäri pyysi meitä viemään Lucky paneeliin:  http://www.kennelliitto.fi/silmapeilaus-on-tarkka-tutkimus ....

Päätimme jo keväällä Luckyn pennun Adan omistajan  kanssa käydä yhdessä kuvauttamassa lonkat, kyynärät  Adalta, ja sitten Luckylta ja Adalta silmät peilata. Kivempi mennä jonkun kanssa yhdessä, on se silti aina niin jännittävää =)
Saatiin aika lähelle Seinäjoen Animagiin 21.7. On muuten siisti ja kiva paikka! Kun tulimme sinne ilmoitettiin meille, että aikaamme oli siirretty jonkun hätäleikkauksen vuoksi. No sehän ei haitannu mitään. Saimme mukaan silmätippa pullon, josta sitten itse laitoimme tipat molempien koirien silmiin joka 5.s minuutti kolme kertaa. (se mitä tulee mieleen näin eläinklinikan asiakkaana, on se että miksi ei klinikkojen ulkopuolilla ole 'pissaus areoita'). Ulkoilutettiin koirat ja päätettiin mennä Mäkkäriin syömään. Saavuimme klinikalle juuri oikeaan aikaan ja pääsimme molemmat lääkärille yhtäaikaa.
Kiva niin: iskä ja tytär  yhdessä terveystarkistuksissa <3

Silmätippojen tiputtelu oli Adalle pikkasen hämmnetävää, mutta hyvin se sitten meni =) Adan paikka oli takana häkissä, ja Luckyn oli tarkoitus pysyä sitten takapenkillä, mutta kuskiksihan se halus ja aina kun tulimme autolle takas, niin ratin takanahan se oli, eikä millään meinannu tajuta et pitäs siirtyä =D

Hienosti kutsuttiin tutkimushuoneeseen : ADA ja LUCKY =) Niin mentiin siististi perätysten =)
Pikku neuvottelun jälkeen eläinlääkärin kanssa peilattiin Adan silmät ensin. Ada oli tosi nätisti alku hämmennyksen jälkeen. Ja minä Luckyn kans seisottiin pimeässä melkein hengittämättä ;) Mikä HELPOTUS kun lääkäri totesi ääneen: TERVEET silmät! Ja kun lääkäri tiesi Luckyn silmähistorian, niin tarkisti hän Adankin silmät erityisen tarkasti! Todella hyvä, eipä ole mitään ihmeteltävää sitten!
(verrattuna Luckyn peilaukseen kun todettiin piste, niin se oli sellastakin hosumista! Kun oli joukkotarkastus, ja aikataulu oli myöhässä ja harjoittelijakin oli mukana). Meinasin pyörtyä...voi miten onnellisia olimme kaikki =)

Sitten oli Luckyn vuoro...Kerroin lääkärille, että olemme tarkistamassa Pärnäsen pyynnöstä. Ja sanoin, että tiedän ja ymmärrän ettei se pilkku sieltä mihinkään häviä, vaan että nähdään onko muuttunut ja mikä on tilanne. En kertonut liioin kummassa silmässä, vaan tämä on täysin lääkärin itse nähtävä. Ja löysihän hän sen! Minä siinä höpöttelin sitten, että voisko se olla mahdollisesti sitten sillä uudella koodilla 'Vähämerkityksellinen kaihi' http://www.kennelliitto.fi/uutiset/uusi-diagnoosikoodi-vahamerkitykselliselle-kaihille, niin hän sanoi, että 'Eiiii, ei tämä niinkään ole' ja piti pienen paussin ja ehdin jo ajatella että se on sitten selvä peli, että kataraktahan se on ja olisi pahentunut.    ' Vaan tämähän on TERVE' sanoi sitten lopuksi. Täytyy myöntää, että piti ottaa silmälasit päästä ja antaa muutaman kyyneleen valua...Samantein alkoi lääkäri selostaa tarkasti missä kohtaa piste on, ja että on erittäin rajatapaus. Olisi pitänyt äänittää se, sillä vaikka siinä kuulin kaiken ja ymmärsinkin, niin siinä onnen myllerryksessä kaikki vaan unohtui. Hän sanoi, että 'Nyt sinun pitäisi viedä tämä koira seuraavaan Kennelliiton paneeliin syksyllä, sillä nyt tämä piste on pysynyt pisteenä ja ei ole ollenkaan tyypillinen posterioor polaarinen katarakta! Varsinkin, kun viime peilauksesta on kulunut jo 1.5vuotta ja olisi kataraktan ollessa pitänyt jo levitä. Lisäksi se pitäisi olla molemmissa silmissä ja on erittäin epätyypillisessä paikassa! '. Ja kuten ell Pärnänenkin sanoi, ' Tämä ei missään nimessä ole muuttuva tai periytyvä, tai sokeuttava!'.  Lupasin viedä Luckyn paneeliin. Sittenhän se lopullinen vastaus tulee!
Paneeliinhan viedään, mikäli joku sairaustulos halutaan tarkistaa ja oikaista jalostusrekisteriin ja kaksi muuta lääkäriä on todennut terveeksi. Muutoin ilman paneelia voimaan jää aina se sairaustulos, vaikka terveeksi olisikin tutkittu jälkeenpäin.

Selostan tässä silmäpeilaus historian Luckylla:
Ensimmäinen peilaus 26.05.2011 todettiin terveeksi. Lääkärinä sama joka totesi seuraavan:
Toinen peilaus           21.11.2013  Posterior polaarinen katarakta

Kolmas peilaus          18.12.2013 Katarakta, jonka sijaintia ei ole määritelty: epäilyttävä
 (ell Pärnänen)
(tämä peilaus tehtiin, sillä jalostuksesta enemmän tietävät näin minulle suositteli)

Ja nämä siis nähtävissä kennelliiton jalostusrekisterissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI19541/11&R=122



Neljäs peilaus            21.7.2015  TERVE Piste kylläkin tallella   (ell Nyrhilä)


Jos joku ei tiedä miksi näitä silmätarkastuksia tehdään niin tässä:
http://www.labradori.fi/jalostus/jalostustyoohje/

Tässä siis viimeisin  lausunto.

Kuvaileva kommentti (yritän kirjoittaa kuten se on tuossa, mutta pikkasen epäselvä on tuo kuvaileva kommentti) : 

OS: näkyy suoralla valolla yhdessä tasossa antenorisella takakuorikerroksessa axiballisesti: 

reunat tiiviimmät, mutta keskus kirkas. EI TYYPILLINEN Post pol katarakta.

Todella mukavaa, että tämä uutinen on jo huomioitu Tanskanmaalla ja sitä seurataan nyt kovin aktiivisesti, sillä siellä on tätä 'mylläkkää' kovasti ihmetelty =) 

NYT VAAN JATKETAAN ILOISESTI KESÄÄ JA OOTELLAAN KENNELIITOSTA VASTAUSTA PANEELI ANOMUKSEENI JONKA JO TEIN EILEN <3 

Ensimmäinen koestartti 2015 Kummitädin ohjaamana

Tätä AVO koestarttia harkittiin The Kummitädin kanssa hartaasti,  ja pitkään.

Kysyin varovaisesti Kummitädiltä, voisko ajatella/haluta startata Luckyn kanssa nome b kokeessa
Närpiössä.  Periaatehan on minulla ollut, ettei kukaan muu saa Luckyn kanssa tehdä lajitreenejä (tai muutakaan) kuin minä. Mutta periaatteet on tehty rikottaviksi kun on 'hätä',  ja nyt oli hätä kun jalkani katkaisin Pitkänä perjantaina, ja tiedossa olisi ollut Luckyllle todella tylsä ja pitkä katkos rakastamassaan hommassa, eli nomessa. Kun tämmöinen onnettomuus sattui just näinkin pahaan aikaan! Pahin aika jos ajattelee nomea! Oli pakko nöyrtyä, ja antaa periksi omissa periaatteissaan...Onhan The kummitädillä ollut Käyttövalio uroslabbis ja toisen uroslabbiksen saanut VOI luokkaan, eli tiesin että kyllähän hän  osaa...

Lucky: 'Mitä tehtäis Mamma ja kipsijalka?'

Olin ikionnellinen Kummitädin muutaman yön mietittyään asiaa ja keskustelleen myös perheensä kanssa asiasta (sillä tämä vie koko perheeltä aikaa ja järjestelyä), että lupautui viedä Luckyn kokeeseen! Samalla alkoi jo minua asia vaivaamaankin, sillä Kummitäti kun jotain lupaa tehdä, tekee hän asiat aina 100%, mitään fuskaamatta. Tämähän on täysin ylimääräinen asia! Kummitäti oli myöskin hankkinut itselleen keväällä uuden käyttölinjaisen labbisurospennun, ja sekin vaatii omansa!

Treeniviikot

En nyt tarkalleen muista viikkoja jotka Kummitäti ja Lucky treenas, mutta useamman kuiteski. Tosiasia on, että olisi tietenkin pitänyt treenata huomattavasti pidempi aika, jotta Kumitäti olisi saanut tutustua Luckyyn ja sen tekemiin asioihin rauhassa ajan kanssa. Lucky kun on oma voimakas persoonansa ja sillä on niitä puutteita, joita pitäisi rauhassa pilkkomalla treenit treenata. Monesti Luckysta voi saada sellaisen kuvan, että se on helppo, vaan asia ei näin ole. Se on olevinaan pehmeä, mutta samalla siitä löytyy se urosmainen kova puoli  että 'Kyllä minä itte tämän selvitän, huuda sinä vain sielä'. Eli yhteistyö on minusta se suurin asia ja sen rakentaminen vaatii aikaa. Kummitäti teki kaiken minkä tuossa ajassa pystyi...

Hyvin mennyt treeni Kummitädin kans =)

Kummitäti haki Luckya treenaamaan n.2 iltaa viikossa, ja jopa 3 kertaa. Joitakin meidän pihassa tapahtuvia treenejä pääsin katsomaan pyörätuolista ikkunasta. Viimeistä edellisen viikon aikana ei hän ehtinyt sillä hänellä oli oman lapsen valmistujaisjuhlien järjestäminen. Koeviikolla kävivät he kahta iltaa lukuunottamatta joka ilta aina koepäivään saakka. Keskusteltiin kyllä, että olis saattanut olla Luckyn hyvä asustaakin Kummin luona, mutta siihen en minä pystynyt...Olin siinä typerän itsekäs, sillä olisin joutunut olemaan ypöyksin, Kepo kun on reissussa kaikki arkipäivät.

Ikkunasta otettu kuva

Viikkoa ennen koetta Luckyn tassun yhdestä anturasta irtosi lenkillä pieni pala, ja jo mietittiin että miten se tulee parantumaan kokeeseen mennessä...Se ei kuitenkaan ollut niin paha, että olisi ontunut jatkuvasti. Paraneminen eteni hyvin ja treenejäkään ei tarvinnut lopettaa. Vesityöskentelyn jälkeen ontui hieman, mutta jo seuraavana päivänä oli ihan normaalia kävelyä.

Kummitäti käytti dameja toiseksi viimeiseen treeniin ja sitten oli käytössä linnut. Lintuja oli toki ollut yhdistyksen yhteistreeneissäkin. Toiseksi viimeisimpään treeniin pääsin minäkin mukaan, sillä menimme pellon reunaan jossa minä pystyin seisoskelemaan kyynärsauvoilla katsomassa. Metsään ei minulla vielä ole lupaa mennä.

Treenit näytti menevän hyvin! Oli valtavan erikoinen fiilis katsella, kuinka TOINEN ohjaaja treenas Luckya! Ja miten jännää, kun Kummitäti otti Luckyn autosta dameineen, niin Lucky ei edes NÄHNYT MINUA =D Mammaa ei kertakaikkiaan ollut olemassa!!! Ihan huvittava tunne! Minä kun olen aina muuten ollut YKKÖNEN =D Niin ja vielä se, että Lucky tuntui kuuntelevan Kummitätiä tarkemmin ja nopeammin kuin minua! Pysäytykset meni todella hyvin! Ja tottelevainen oli ku mikäkin. Seuraaminen tosin oli samanmoista kuin minunkin kanssa, eli että Lucky ei malta kulkea rauhassa vierellä, vaan haluaa enemmän nopeampaa ja hetihetiHETI nyt jotain tapahtuvaksi.  Aika ärsyttävää...tuota kun on hinkattu ja hinkattu koko Luckyn elämän =/
Luovutukset oli loistavia. Palautusvauhti yhtä nopeaa kuin lähtövauhtikin. Yhteistyö näytti  oikein mukavalta =) ja ajattelin, että palkitaan ainakin tämä koirakko...

Koepäivä 6.6.2015

Startti oli iltapäiväryhmässä ja viimeisenä nro:lla 15.  Kävi mielessä, että jaa-a...Lucky kuulee koko päivän pauketta autossa ja kuumuu...

Kepo oli lähtenyt koepaikalle AVO kokeeseen soutumieheksi jo aikaisin aamulla. Kummitäti ja hänen miehensä ja pikkulabukkapoika mukanaan hakivat Luckyn ja minut klo 10 jälkeen. Lucky vaikutti kaikenkaikkiaan ihan rauhalliselta. Olin luvannut, että jos pääsen mukaan, niin visusti pysyn autossa enkä mene koepaikalle...heh...jo kun nousin autosta aloin heti katsella mistä kohtaa pääsisin ojan yli. Ja niin kepittelin hitaasti yhden tutun harrastajan avustamana koepaikalle. Matkaa oli ehkä noin 30m. Eräs koetoimitsija toi minulle heti tuolinkin =)  Mikä palvelu!

Mun näkymäni koepaikalle

Koe:

Tuuli oli todella kova ja Kepolla oli kova työ soudella ristiin rastiin tehtävien välissä. Itse ajattelin, ettei aallot ja tuuli vaikuta Luckyyn mitenkään, sillä olenhan aina kun on tuullut niin vienyt Luckyn meren rantaan ja heitellyt palloheittimellä korkeisiin aaltoihin, eikä ole ollut mitään vaikeutta.

Itse koe näytti simppeliltä. Siis Luckya ajatellen. Kakkosmarkkeeraus veden yli siten, että linnut jäi n. 2m maihin. Väliin jäi pieni 'saari'. Seuraavaksi ohjaus veden yli matalalle kivelle. Matkaa kivelle oli mitattu 52m. Tämän vuoksi oli oikealle olevaan pikkusaareen laitettu häiriölintu. Vesiohjaus  matkalla oli joitakin kivikkoja. Tuuli suoraan edestä rantaan.  Siirryttiin n. 10m oikealle, josta lähetys hakuun jossa 5 lintua, variksia sekä lokkeja.

Kyynärsauvoja ulkoiluttamassa ;)

'SEURAAVA' kuului, ja en ollut oikein mukana, että Luckyn ja Kummitädin vuorohan se sit oli! 

Yhtäkkiä ne tuli voimalla mun ohi =D Ja Lucky ei noteerannu mua MITENKÄÄN! Vinha tunne!

En päässyt kovin lähelle, ja näin vaan Luckyn  kun se meni rytisten viimeksi heitetylle. Palautti maita pitkin...grrrr...Sitten lähetys toiselle, ja hyvin muisti. Sain kuulla, että luovutukset oli nättejä. 

Olimme ennen koetta koepaikalla keskustelleet ja miettineet Kummitädin kans, et kuinka kannattaa Lucky lähettää ohjaukselle. Kummitäti ajatteli ensin lähetttä viistosti vasemmalle ja sitten ohjata oikealle. Mutta minusta näytti siltä, että tuuli kuitenkin suoraan linnulta, etten uskonut häiriön vaikuttavan Luckyyn. Mutta sanoin, ettö saa ihan itse päättää miten lähettää, sillä hänhän se ohjaaja on ja luotin 100% Kummitätiin.

Yllätyksekseni Kummitäti päätti lähettää Luckyn suoraan litteälle kivelle =) Ja oikeassa kohdassa tuki 'ETEEN'-käskyllä, eli juuri kivien ylityksissä. Hyvin otti ohjausta Lucky. Sen oikein näki! 

Ja niin hyppäs Lucky kivelle valtavalla ponkaisulla, ja hetken harkitsi miten sieltä tulisi alas =D Ja niin se sukelsi =D Lintu suussa =D Luovutus oli nättiä. 

Sitten ohjaus sille häiriölinnulle. Meni sinne vauhdilla, ja hetken etsittyään löysi lokin ja alkoi hieman 'nyppiä' sitä!!! Mun sydän pomppas, et ei HEMMETTI!!! No, Kummitäti vihelsi ja Lucky lähti tuomaan...Luovutus nätisti.  

Siirtyivät sitten hakuun. Minä lähdin minkä kepeiltäni pääsin sinne toista kautta. Ja kun pääsin näkemään, tuli kaksi toimitsijaa sanomaan, että 'Se on sitte varma ykkönen' ja minä siihen että 'jaa-a, vielä ei ole koe ohi'.  Yksi lokki oli jo tullut. Sitten varis. Ja SITTEN LOKKI, jota alkoi mällätä n. 15m Kummitädistä!!!! Mulla sydän meinas pysähtyä!!!! Tuomari tarkasti lokin ja antoi sen sitten Kummitädille....ja KOE KESKEYTETTIIN!!! Ei saamari sentään!!! Mikä PETTYMYS!!!!!

No Lucky sai noutaa jäljelle jääneet lokin ja variksen, ja ne tuli täydellisinä sieltä, ei mitään jälkeä kummassakaan!!! 

Siitä tuli sitten NOLLA = 0 !!! Miten KOVAA mua harmitti ja harmittaa vielä kovempaa Kummitädin puolesta!!!!!!!! Kakkonen vähintään oli lähellä ja joidenkin mielestä ykkönen...

Sain sitten kuulla, että Lucky oli käyttäytyny ennen koetta jo lokin  kans pyöritellen...just...eli stressannu jo ennen koetta. Voi paskelin paskeli! 

Jäätiin odottamaan palkintojen jakoa, ja siellä moni tuli harmittelemaan...

NO, joku stressi Luckylle iski...

Koko kotimatka sitten paloiteltiin porukalla autossa koetta ja tapahtumia. Kotimatkalla Lucky vielä oli oksentanu autoon...=( mikälie pahoinvointi. Ikinä ennen ei ole Lucky oksentanu autoon...

Ja vielä eilenkin kun mentiin porukalla pitsalle, niin mietittiin ja mietittiin. Sanoin, että syynä on liian vähäinen riistakontakti osittain viime aikoina (Pomarkun kokeessa viimeksi lokakuussa 2014) , ja sitten sille tuli joku ihme mielenosoitus kun oli joutunut kuuntelemaan Rakasta Kummitätiään erilailla kuin muuten, tarkoitan että joutui tottelemaan eikä vaan hömpöttää...mene ja tiedä. 

Riistoista lokit on sille jotenkin niin 'jänniä', ollut aina...Varikset ei koskaan aiheuta mitään. 

Nyt sitten vaan eteenpäin! Ei tässä muu auta! Toivottavasti Kummitäti vielä joskus suostuu ohjaamaan Luckya kokeessa =)

SAIKKUSARJA osa 4, KUNNIA kirjoitus Lucky Teamiläisille...

Luckyahan en ole pystynyt ulkoiluttamaan itse ollenkaan koko 7 viikon aikana...ja se on ollu
todella vaikea aika minulle henkisesti, todella.

Luojan kiitos Ystäväni sanoi, että perustaisin  suljetun Lucky Team ryhmän Facebookiin <3 Ja sen kautta siten olenkin viikottain pyytänyt teamiläisiä 'varaamaan' lenkkiajat. Kepohan on aina arkipäivisin reisussa pois kotoa monen sadan kilsan päässä, ja vain viikonloppuisin kotona.
Kepo on muuten aina viikonloput lenkittänyt Luckyn kunnolla n. 3.5km mettälenkeillä ja 'ryck och slit'- lenkeillä.

Koiran hoito on ollut minulle suurin huolen aihe koko saikun aikana. Vaikkakin suuri helpotus on ollut se, että asumme Kvarnhällissä jossa koko piha on aidattu ja olen voinut päästää Luckyn ulos ovesta. Luckyhan menee kyllä pissulle (käskystä) muttei tee isompia asioita omaan pihaan.
Olen syvästi kiitollinen tälle Lucky Team porukalle...niin syvästi. Ovat tulleet ja vieneet Luckyn omien kiireidensä lomassa tunnin lenkeille joka päivä!  Kaikenlisäksi olen Luckyn ansiosta saanut nauttia näiden ihmisten ihanasta seurasta, ja saanut tuntea suurta huolenpitoa ja välittämistä, aidosti.
Elämän ohjeitakin olen saanut roppakaupalla...sellaisia neuvoja, joita ei saa kun elämä on hektistä työn ja arjen suorittamista, kun ei ole aikaa...Olen saanut tavata ihania ja aitoja ja välittäviä ja elämälle nöyriä ja VOIMAKKAITA ihmisiä.  Ilman tätä onnettomuutta en olisi koskaan saanut kokea tällaista.  Kiitos siitäkin, että katkaisin jalkani ja sain Luckyn  ansiosta tällaisen elämän opetus jakson! Olen ikuisesti kiitollinen näistä avuista ja toivon, että saisin tämän avun antaa kiertoon!

Olen joutunut onnettomuuteni myötä myös nöyrtymään...nöyrtymään sillälailla, että olen osannut antaa Luckyn toisen ohjattavaksi nomessa. Tajusin sen jossain vaiheessa, että en voi olla niin itsekäs, että koirani pitäisi kärsiä onnettomuudestani.  Kärsiä sillälailla, ettei pääsisi toteuttamaan sitä mihin se on luotu: tekemään töitä noutamalla. Jos olisin tiukasti pitänyt kiinni omista hyyyyvin tiukoista periaatteistani koiran ohjaajana, olisin tylsistyttänyt työtä rakastavan koirani. Terveenä olen ollut vain minä ja vain minä ainoa ohjaaja Luckylle.

Jotain joskus pikkujuttuja tehnyt omassa puutarhassa (kepo vieny dameja pitkin Kvarnhälliä) kun olen istunu paikalla. Ihan vaan, että pysyy 'käynnissä'. Olen vaatinut tiukasti sivulle tulon luovutuksen jälkeen ja tottelevaisuutta tarkasti suoritusten väleissä.

Kysyin jo jokin viikko sitten Luckyn Kummitädiltä, että haluaisko hän startata Luckyn kanssa nome B kokeessa. Kummitäti on harrastanut nome B:tä jo melki 30v ja hänellä on ollut yksi käyttövalio labbis uros ja toinen labbis uros jolla pääsi VOI luokkaan asti ja nyt uusi käyttölabbisuros pentu.
Ja hän lupautui hetken mietittyään =) Iso lupaus ja päätös...Tuntien Kummitädin, tiesin että hän todellakin sitoutuu tähän ja samalla aloin sääliä häntä  sillä hän ei tunne (eikä kukaan) oikoteitä Luckyn treenaamisiin . Kunnioitettavaa!

Kummitäti on nyt treenannut Luckyn kanssa joka viikko.  Ilman että olisin ollut mukana, vaan olen jäänyt kotiin ihan siksikin etten ole pystynyt lähtemään mukaan.  Hän tehnyt johdonmukaisesti eri asioita tottelevaisuudesta eri tehtäviin damien kans ja sitten riistan kans. Joskus on mennyt hyvin ja välillä ei =D Ihan ja juuri samoilla ongelmilla joita mulla ja Luckyllakin on tähän asti ollut.

Nyt sitten tulevan lauantaina Lucky STARTTAA nome b kokeessa!!! The Kummitädin ohjaamana!
Sydämestäni toivon, että palkittaisiin!