Syksyn metsästykset 2/2 Hanhijahti

Tässä nyt aika paljon myöhempään kirjoittelen tuosta hanhijahdista, mutta kirjoittelempa
kuitenkin =) Senverran mukava muisto sekin on, vaikkakin yhtään hanhea ei tiputettu.

Olin niin innoissani kun mulle soitettiin, että kiinnostaisiko sinua hanhijahti. "No tottahan ny toki!
Koska mennään? " huudahdin innoissani.  " 30.10, on kyllä jo aika myöhäinen aika, mutta  toinen kaveri oli käynyt katsomassa, että kyllä niitä vielä on." sanoi soittaja. " Kiva, pääsen ulkoiluttamaan Benelliäni" ajattelin, sillä minulle tarjottiin päiväkortti mahdollisuutta.

Taas innokkaana pakkailin iltaa ennen ja oltiin sovittu, että treffipaikalla tavataan 5.20, hyvissä ajoin
ennen auringonnousua. Lucky täpisteli ympärillä tietäen mitä tulee tapahtumaan. Ei tullut edes yläkertaan nukkumaan, vaan jäi 'passiin' alakertaan, ettei vaan Mamma mene kamppeiden kanssa ilman häntä =D

Ajettiin peräkööriä pellolle passipaikan lähelle. Auton tunnistus merkiksi kerrottiin

olevan vanha ambulanssi. Olipa aika hassu tunne ajaa vanhan ambulanssin perässä, 

mielessä lauloin Ghostbusterssia =D 

Pelipaikalla!

Kaverit alkoi suunnitteleen hanhikuvien paikkoja,

tuulensuuntaa tarkasti havainnoiden.

Minä aloin Luckyn kans järkkään hyvää passipaikkaa meille. 

Upee aamu! Paras hetki päivästä! Kaikki on vielä uutta ja

jännitys kohoaa...

Kaikki valmiina ja istumaan hiljaa passipaikalle, 

kaffin paikka =)

Ja päivä  alkaa sarastaa..

Tuossa edesssä näkyy hanhikuvat asetettuina.

Luckya jänskättää, mutta istuu hiljaa.

Siirryttiin näkösuojan taakse.

Jännä kun yö taittuu aamuksi, niin tulee sellanen

jäinen hetki ja kosteus tiivistyy noihin heiniin, 

kunnes ne taas sulaa päivän noustessa.

Satoja, satoja joutsenia laskeutui ihan lähelle, 

lopetin laskemisen 300 jälkeen. Hanhia lensi,

mutta kaukana. Karmea kakafonia =D

Oli aikaa ottaa yksi selfie =D

Lucky toiveikkaana istui tikkana, ja odotti joka 

kerta kun joku lensi yli, että tapahtuis =)

Niin, yhtään hanhea ei tiputettu, mutta opettipa taas Luckya olemaan tunteja passissa.  Raikas ilma,

mukavaa seuraa, ja aivot narikkaan! Niin parasta! Ei muutaku paikallisen grilliin keskustelemaan aamupäivän 'tapahtumista' ja seuraavista jahti suunnitelmista.

Tämän päälle päätin käväistä kaupungissa ex työpaikallani työ asioissa, enkä yhtään ajatellut olevani jotenkin oudosti pukeutunut...

Ex työnantajani kiljahti (hän on nainen), että "Herranen aika mikä jahtinainen sieltä tulee"  ja samassa tajusin, että niinhän tosiaan =D Maastokamppeissa keskellä kaupunkia =D 

Syksyn 2015 metsästykset osa 1/2

Sorsastuksen mahtavan aloitusreissun jälkeen luulin, että se olisi ollut
meidän ainut tämän vuoden metsästysretki, sillä Hyvä Ystäväni ja opastajani
muutti keväällä Pohjoiseen. Vaan kävikin niin, että Hyvä Ystäväni 'linkitti'
minut ja hänen suht uuden metsästyskaverinsa (kutsukaamme häntä Niksuksi =)  ) yhteen =) Tämä kaveri on aloittanut metsästämisen 2 vuotta sitten ja hänellä ei ole koiraa, joten hänellekkin
olemme mukava 'lisä'. Hänellä on täälläpäin hyviä suhteita metsästyspaikoille, joten
se on meillekin todella kivaa; pääsemme Luckyn kanssa tekemään sitä mihin se on
luotu, ja mihin sitä on koulutettu,  talteenottamaan ammuttua pienriistaa! Eli molempien
intressit yhdessä toimimiseen =) Varovainen kysymys hänellä vielä oli josko lainaisin Luckya hänelle mukaan ilman minua, mutta sitä en tee. Jos kysymyksessä olisi koirien (ja mieluummin noutajien) kanssa toiminut, niin olisin jopa voinut. Mutta sitäkin olisi pitänyt tarkasti punnita. Koiran ohjaaminen kun ei ole tuosta noin vaan, ja varsinkin koiran jota käytetään kokeissa. Niksu ymmärsi asian samantein =)

Niksu otti minuun yhteyttä ja sovimme, että hän tulisi katsomaan kun
treenasimme Luckyn kanssa. Se kerta ei ollut mitenkään Luckyn bravuuria, vaan teki
töitä ikäänkuin toisella tassulla =/ Kun sitten juttelimme Niksun kans, niin hän sanoi ettei
hänelle ole mitään merkitystä miten se koira noutaa, kunhan noutaa =) Niin juuri! Niinhän
metsästäjä haluaa: riistan mahdollismman nopeasti talteen! NO, ja minä kun taas myös haluan
että koira tekee asiat oikein kun käymme metsästyskokeissa joissa arvostellaan koiran ja ohjaajan
yhteistyötä (tottelevaisuutta, kuuliaisuutta) ja sitä itsenäistä työskentelyä. Sainkin ed vikonloppuna kuulla eräältä kouluttajalta, ettei mikään muu koirarotu kuin noutaja toimi ohjaasta kaukana itsenäisesti hallittuna. Kaukana voi olla  vaikkapa 300m päässä...

Sitten alkoikin heti tapahtua: Niksu kysyi jo seuraavalla viikolla, että lähdettäiskö tulevana perjantaina sorsastamaan hänen sukunsa metsästysmaille aamulennolle. Ja tottahan ny toki! -oli vastaus samantein =) Eli koiranohjaajaksi tällä kertaa. Ja taas iltaa ennen kun aloin laittaa kamppeita kuntoon, niin Lucky hyöri ympärillä täpisten ;) Yritti joka kerta hypätä autoon kun vein sinne =D

Perjantai aamulla 6.15 oltiin sitten Luckyn kanssa hakemas Niksua. Ajettiin semmoset 50km.
Heti jo pimeessä kuutamossa näin, että paikka oli upea!

 Autolta oli tosi tallattu polku (näki, että siellä oltiin oltu aikalailla aiemminkin ;) ) passipaikalle, ja minä tämän kintun kanssa pärjäsin oikein hyvin.
Lucky käyttäytyi tosi siististi ja seurasi nätisti...se tiesi mitä oltiin menossa tekemään ja oli tikkana.

Niksulla ei ollut venettä käytössä, joten kuvien laitto tapahtui rannasta heittäen ja piti miettiä, et ne pitää saada sieltä poiskin. Kaffit, ja sitten istumaan. Siinä meni 3h eikä lintuja näkynyt missään...Niksu alkoi jo olla epätoivoinen. Ja JUST kun hän otti kaffimukin, niin näin kuinka ohi sujahti 4 lintua matalalla. Niin just...sehän on tosiasia, että aina tulee linnut kun ottaa kaffimukin käteen =D Höpöttelimme siinä sit hetken ja Niksu päätti vähän ajan päästä hiljaa hiipiä lintujen suuntaan. Me tulimme hiljaa perässä ja jätimme hyvän välimatkan, ettemme häiritse.
Ja samantein kaksi perättäistä laukausta veteen! Ja Niksu huusi, että Lucky saa noutaa...Lähetin Luckyn (Lucky näki ampumiset) ja se alkoi ensin pyöriä siinä ruutihajukohdassa (tuuli sivultapäin). Pyysin Luckyn pois ja Niksu pyysi, että siirtyisimme sinne  hänen ammuntakohdalle. Niin teimme ja siinä ne oli, n. 30m päässä. Linnut oli toisistaan n. 2m päässä.
Lucky lähti ku veturi ohjattuun suuntaan, pysäytin pillillä ja ohjasin oikealle. Niin hienosti Lucky totteli ja sitten jo näkikin ne itse. Mutta sitten tapahtui jotain mitä en olisi halunnut tapahtuvan: Lucky päättikin noutaa molemmat linnut samallakertaa! Yritin pillittää Luckya sen yhden kanssa heti samantein takas, mutta ei,,,se veti korvat kiinni ja nouti sen toisenkin! Olispa pitänyt ottaa kuva silloin! Linnut oli ristikkäin kauloistaan Luckyn suussa, niin että ne roikkui molemmin puolin suusta =D Kauniisti toi ne =) Ne oli taveja...Niksu oli aivan innoissaan ja sanoi, ettei ikinä lis ilman koiraa edes niitä ampunut, sillä hän sanoi ettei olisi itse niitä saanut  sieltä haettua, sillä tuo oli n. 0.5m syvää mutakkoa ja hankalaa muutenkin. No sen näki kyllä Luckystakin, että teki hyppimällä sen noudon loppumatkan. Raskasta maastoa. Olin YLPEÄ Luckysta <3 Good draeng!

Meidät oli kutsuttu Niksun Isovanhempien mökille kaffille. Ja voi mitkä tarjoilut! Ja niin iloisia siellä oltiin ja haluttiin kuulla kaikki yksityiskohdat ja varsinkin, että toimiko tuo koira ihan oikeesti =)
Niksun Paappa on metsästänyt yli 40v ja kertoi juttuja menneiltä vuosilta ja näytti video pätkiäkin kauriista heidän mökillään.
Oltiin Niksun kanssa sovittu, että saisin tuon toisen tavin ja hän ottaisi toisen. Paappa kyllä sanoi, että kyllä nuo molemmat kuuluisi koiralle.  Menivät sitten Paappansa kanssa perkaamaan linnut...
Niksu toi sitten pienen plastiikkapussin kanssa ja sanoi et nuo on teille.
Ajettiin kotiin ja höpöteltiin siinä koirista ja vaikka mistä metsästysjutuista. Oli kiva fiilis =)

Kun kotona sitten jo olin ehtiny laittaa pussin pakastimeen, tuli  Niksulta viesti et ne pitää vielä siivota ja että he laittoivat siihen sitten molemmat linnut =) OI =) Kiitin kovasti! Nyt saimme sille minun ampumalleni taville pikkasen lisä'seuraa' =) Ystävämme HuippuKokki, joka myös metsästää, on tulossa meille valmistamaan niistä jotain hyvää meille viikon päästä....onhan siinä sitten pikkasen enempi neljälle ku vain siinä minun yhdessä tavissa =D

Kotiin lähdössä...vielä tsekkailtiin maisemia, ja nähtiinkin sorsia vaikka kuinka!

UPEITA MAISEMIA!!!!

R.I.P VÄLKKY Biamin James Bond 04.01.2013 - 21.10.2015

Välkky <3 

Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Eino Leino

Wt-kurssi syksy 2015

Ai että olen odottanut että pääsisin/pystyisin treenaamaan Luckyn kanssa ihan niinku oikeesti jalan katkeamisen jälkeen! Kertakaikkisen onnellinen!

Ensimmäinen kerta oli kun olin työmatkalla Dusseldorffiin (höh), mutta toisella kerralla pääsin mukaan. Ja vaikka se kerta ei mennyt kyllä ihan nappiin, niin siltikin olin ihan tohkeissaani päästessäni vihdoinkin tosi toimiin, eli yhteistreeneihin muiden koirakoiden kanssa.
Toki tiedostaen, etten pysty juoksemaan (jos olis tarve palauttaa Lucky esim jos juoksee pillistä läpi pysäyttäessä) ja silloinhan ei pitäisi treenata. Tiedän. Mutta, mutta...

Meidän ekalla kurssi kerralla oli kakkosmarkkeerauksia ja ne meni oikein hyvin. Olin kyllä huomannut Luckyn olevan liika tärinässä (ja se ei ole kivaa), mutta pysyi kuiteski paikoillaan, ja teki rytinällä tehtävät. Mutta siis sillai, et  'äkkiä nyt heti heti heti ja seuraava tehtävä heti'- tunnelmissa.
No hei, ei oikein muuta voinu odottaakkaan kun en ollut pystynyt treenaamaan yhtään 3.4 jälkeen!

Markkeerauspaikka.

Sitten siirryimme seuraavaan rastiin jossa oli häirintä markkeerauksella  'maustettu'  motivoitu linja.
Häiriö dami nostettiin pois, joten palkkaa ei siitä saanut. Mutta niin vain meni sinne häiriölle!!!
Ja kahteen kertaan!!!  En meinannu uskoa todeksi! Siis LUCKY! Höh! No, ei muuta voinu odottaakaan...eihän sen ole oikein tarvinnu olla koira, vaan best-kainalo-friend =/ koko kesän.

Luckyn tytär Ada mukana kurssilla.

The Kummitädin sylissä ihana Viski-poika.

No, sitä sitten treenattiin pari viikkoa välis, siis kovennetuilla otteilla, johtajuutta. Lucky oli mm. mukana pitämässäni pentukurssilla ja joutui pelkästään odottamaan joko autossa (ja luukku avoinna) tai sitten ulkona vapaana, kun tehtiin muiden kanssa juttuja. Ja tietysti lenkeillä ja pikku vaatimuksilla kotona. Alkoi syntyä tulosta...

Lauantaina 17.10 oltiin sitten toisella kurssikerralla. Lucky toimi tosi hyvin. Kouluttajakin kysyi, et tuntuuko siltä että voin luottaa Luckyyn kun oli linjamarkkeerauksessa tullut häiriöheitto palauttaessa. Vastasin että "tuntuu". Osasinkohan minä kerrankin olla itte rauhallinen ja päättävä johtaja? Josko se johtuukin sitten minusta? No tottahan ny toki =) Suuresti ainakin. Ja Luckylla sattui olemaan oma motivaatio sopivalla (niin juuri!) tasolla. Ei rytisten, eikä laiskasti, vaan just niin ku pitääkin! Nooo...pitäähän mun nyt jotain huonoakin kertoa: haukotteli pariin kertaan tylsistyneenä.

Lucky vuoroa odottamassa.

Keskustelin kouluttajan kans tuosta haukottelusta, et kuinka se vaikuttaa wt kokeessa. Sain vastauksen, että haukotus ei ole virhe, mut sekin on vähän siinä ja siinä, sillä yksikin vinkaus kokeessa ja koe loppuu siihen!!! Siis vinkaisu.

Kouluttaja kysyi meiltä, että olemmeko ilmoittautuneet Pohjanmaan Cuppiin, niin sanoin etten voi ottaa riskiä tän jalan kanssa, jolloin hän tarjoutui Luckyn ohjaajaksi sinne =) Annoin sitten Luckyn hänelle ohjattavaksi pariin tehtävään ja hyvinhän se meni! Jos Luckysta on Pohjanmaan Cuppiin MKN:n vahvistuksiin, niin ilomielin saa startata siellä =) Minä katsojana...

Lucky kouluttajan kanssa 

Onneksi oli the Kummitäti mukana kurssilla, niin sain hänestä ottaa tukea kun drivessa nousimme pikku hiekkakumpareita ylös ja alas. Sais jo loppua tää jalan kans touhaaminen =( Mutta ei se nyt auta, vuoden se luiden kovettuminen vie. Hyvä, että edes näin pääsen jo mukaan =) Mutta nyt ei saa tapahtua mitään ton jalan kanssa, sillä jos jotain sattuu niin se ei luudu enään ikinä...Koko loppupäivän oli kyllä ihan finito tuo jalka.
Mutta siitä huolimatta ja varsinkin siksi: TOSI ONNELLINEN =)

Sorsastus aloitus 2015

Sorsastus aloitus kutsun jälkeen aloin valmistella itseäni (juuripa niin) tuohon 'jouluun' sekä henkisesti, että myös ampuma harjoittelemalla. Edes sen kerran. Vävyni tarjoutui tulemaan mukaan harjoittelemaan, sillä olen niin arka (nonii-in, vaikkei moni ehkä uskois) etten olisi yksin lähtenyt.
Onhan siitä jo 2 vuotta kun olin viimeksi ampunut tuolla minun 50v lahjallani, 'kauniilla' Benelli M2:lla.

Osuinkin kuulema aika hyvin ;) Asentoa nyt pitää kans treenata kovasti...

Koko viikko siinä meni meni täpinöidessä ja suunnitellessa mitä sitä pitäiskään pakata mukaan.
Ja kävin yhdistyksen treeneissäkin Luckyn kans:

Oli muuten ihan ekat treenit onnettomuuden jälkeen =) Ne nyt ei menny kylläkään hyvin...

NO, se nyt ainakin oli tärkeä ittelle, että sais nukuttua hyvin maastossa, sillä muutenkin omaan huonot unenlahjat. Siispä kiersin monet paikat etsimäs hyvää itsetäyttyvää makuualustaa puolijoukkueteltta yöpymisiä varten.

Kävin hakemassa panokset Kurre Erä ja Kalastus kaupasta, ja samalla tsekkasin heidän makuualusta valikoimansa.
Ei käyny tälläiselle Prinsessalle heidän 2cm ja 3cm paksuiset, sillä tiesin että paksumpiakin on myynnissä.

Biltemassakin oli 'vain' 7cm paksuisia...ja kuinka ollakaan Jyskistä löytyi 10cm paksuinen! Hinta oli 80,- . http://jysk.fi/puutarha/ilmapatjat/makuualustat/makuualusta-itsetayttyva-k10cm-open-air .

Hain myös tahnaa Mustista ja Mirristä  Luckylle (no sitä se nyt ei ainakaan olis tarvinnu, mut tää Mamma nyt hössöttää kaiken kans =D  ) raskaan työn päälle annettavaksi.

Aika tyyristä tuo on, mut ihan ok oli olla mukana, kun Lucky on oikeesti huono syömään...

Leipasin sitten (minä, hehheh...) kinkkupiirakan ja viinimarjapiirakan mukaan ensimmäiseksi iltapalaksi, sillä tuloaika leiripaikalle on aika myöhään, ja olin onnellinen että minäkin sain jonkun tehtävän =) 

Mukaan tuli myös kaikenmoista ja vaikka ja mitä. Auto oli täynnä! ONNEKSI metsästys 'kummini'  (Tapiolan Takamailla bloggari) soitti päivällä pakkauksen aikana, ja neuvoi ottamaan mukaan toppatakin, pipon ja hanskat yöksi!!! 

Ilman niitä olisin kyllä yöllä jäätyny, sillä meillä ei ollut lämmitystä teltassa ja aamuyöstä oli n. 4+ ja kosteeta. Lisäksi kertasi vielä minulle kuinka tähdätä lintua: 'noin 3 linnun verran linnun eteen ammut' ja painoin tuon mieleeni.

Tuo musta on Kepon mulle hankkima muutaman päivän laturi kännylle, toimi hyvin!

Siinä oli myös pieni taskulamppu ja kompassi.

Pyjamaa ja vaikka mitä...

Ja eiku MENOKS!!!

Parin tunnin ajomatkan jälkeen tavattiin minut mukaan kustsunut Ystävä. Kävimme kaupassa hakemas erä olosuhteisiin sopivia ruokia 4:lle hengelle. Piti siinä miettiä yhtä sun toista mitä vois metsässä tarvita. Pikkasen herkkuja  Pohjoseen ;) 

Siitä sitten vielä pari tuntia ajoa, ja tiet muuttui aina vaan kapeammiksi ja kuoppaisemmiksi. 

Perillä oli meille jo riistanhoitopäällikkö poikineen pystyttänyt puolijoukkueteltan. Mahtava palvelu!

Ilta alkoi saapua...

Olipa tunnelmallista iltanuotiolla...saatiin nauraa ja höpötellä...

Saimme kaikki lahjaksi ja muistoksi teleskooppimakkaranpaistotikut =)

Herääminen oli ihanaa...vaikkakin oli ollu aika levoton yö:

Luckylla ei ollut kevythäkkiä, sillä se oli lainassa hajonnu ja siksi mun piti se loppujen lopuks 

laittaa hihnaan kiinni ja hihna mun kädes, sillä sehän halus mennä yöllä ihmettelemään kahta toista tyttökoissua, jotka nukkui häkeissään. 

Tuon öljykynttilän ja lyhdyn onneksi olin ottanu mukaan, sillä siitä lähti sellainen pehmeä valokajastus, joka ei häirinnyt yöllä. 

ALOITUSPÄIVÄ 20.8.2015

Ja pientä jännitystä oli ilmassa! Minulla oli mukana ihan uusi asehihnakin, jonka 

sitten riistanhoitopäällikkö asensi aseeseen (jep, opin sanomaan ase pyssyn sijaan =D )

Lisäksi käytiin läpi hieman aseenkäyttöä mun kanssa, että varmasti tietäisin turva-asiat.

...onko kaikki nyt varmasti mukana, mitä tarvitsen passipaikalla ?...

Lucky tiesi jotain tärkeetä tapahtuvan, niin tarkasti se minua seurasi ;)

Saavuttiin passipaikalle n. 2km turvesuo tarpomisen jälkeen.

Myönnän, että oli hieman hiki =) Eka näin pitkä lenkki ja tämmöisessä maastossa kahluusaappailla =D =D =D 

Tämä iso oja oli aika haastavaa ylityksessä, mutta selvisin!!! Sain kyllä apua!

Sitten oltiinkin reippaasti ajoissa passiaueella. Istuskeltiin siinä rauhassa ja siirryttiin sitten pikkuhiljaa omiin paikkoihin. 

Me mentiin Luckyn kans n.50m päähän muista.Tässä kuva kylläkin osoittaa vasempaan reunaan, sillä ihan meidän edessä oli n.5m maata ja heti sit vettä.

Oikeesti en tiennyt mitä kello sit oli ja koska oikea aloitus oli, sillä sydän sykki niin kovaa korvissa =D Vastapuolelta aloitettiin ampuminen ja lintuja alkoi lennellä....hurrrrrjan paljon! Niin paljon, että tuntui kuin en olisi elämässäni nähnyt niin paljon lintuja yhteensäkään! Huokailin vain ja ihailin...ase lataamatta polvella. Oli niin huikeeta katseltavaa, kunnes Lucky alkoi kattella mua ihmeissään...ihan kuin olisi kysynyt: 'No mikäs nyt on?! Miksi et Mamma tee jotain?!'

 ...'Joo joo' sanoin ' okei okei, lataan nyt ja lupaan yrittää ampua sulle edes yhden noudettavaksi'...ja huokaisin...Latasin yhden, painoin varmistimen pois ja Luckyn kaula venyi ja keltaiset tarkat silmät tuojotti ulospäin...

Ja SAMANTEIN SE SORSALINTU LENSI vasemmalta oikealle suoraan edessä!

Nousin ja ammuin...ja....hämmästyksekseni se TIPPUI! Se tippui!!! SE tippui! Elämäni ensimmäinen itseampuma riista!!!!!!!

Ja samantein tunsin jonkun silmien tuijottavan minua...Lucky...

'Jep! Nyt saat noutaa!'     '...se tippui...'  huokaisin  vielä ääneenkin...

Muistin ensimmäisen koirani antamat neuvot, että 'Teet justiinsa niin kuin treeneissä ja kokeissa. et yhtään hötkyile ja ole tarkkana käskyissä'. Näin tein...otin Luckyn viereeni ja sanoin: 'SEURAA', ja siirryttiin lähemmäs reunaa. 'ETEEN' oli käsky. Ja niin Lucky lähti! Maa vaan pöllys ympärillä =)

Ja nouti sen niin esimerkillisesti, ja oikein asetti sen käteeni, kuin olisi ymmärtänyt tämän olleen ensimmäinen ampumani sorsalintu > tavi. 

Ripustin sen oksiin, eikä sydän meinannu tasaantua...

'Virallinen' kuva.

Ette oikeesti usko, mutta kun pyysin Luckya istumaan eteeni kuvausta varten, niin se  itse nosti tassua mulle, kuin osoittaakseen että ollaan Lucky Team <3 

Lyötiin siinä sit HI FIVE =D 

Lucky  iltalennolla paljon töitä myös viereiselle (50m päässä) metsästäjälle. Ja nouti ne kauniisti, sekä haavakotkin. 

Iltalennolla...

Kaunista...pian se alkaa...

Jopa näinkin voi olla passissa ;)

 Mutta sen oli todella vaikeeta ymmärtää kun vietiin ne yhdessä metsästäjän jakkaralle. Yritti kaikin tavoin pysäyttää minut matkalla omalle passipaikalle. Tiputin minäkin vielä yhden, mutta se ilmeisesti sukelsi, sillä Lucky ei sitä löytänyt hurjasta työskentelystään huolimatta...

Mutta pimeessä ei olisi koiraton metsästäjä pystynyt noita lintuja millään löytämään...ei millään, sillä minäkään en meinannut niitä nähdä. Oli hienoa kun metsästäjä sanoi viimeisellä linnulla, 

                                      'Kyllä noutava koira on enemmän kuin 100 jänistä!' 

Niin on <3

                                                       Metsästys jatkui vielä 3 päivää...

Viimeinen yö nukutttiin Luckyn kans teltas kaksistaan...oli oikein mukavaa herätä kurkien kauniisiin lauluääniin <3  ja tähän telttakaton näkymään.  Ystäväni nukkui koiransa kanssa autossa. Missattiin aamulento, mutta ei haitannu, sillä oli mukava nukkua kunnolla ennen kotiinlähtöä. 

Siivottiin leiri ja pakkailtiin autoja....

Tankkauspaikalla ostin meille jätskin...kotimatka alkoi =)

Nyt ollaan taas muutamia kokemuksia rikkaampia yhdessä Luckyn kanssa <3

Ja jalankatkeamiselle tuli piste...tämä reissu oli koko saikun ajan kirkkaana tähtäimessä!

Toivottavasti pääsemme vielä uudestaan kokemaan näitä!

Kutsu sorsastuksen aloitukseen!

Sain mukavan puhelun mökille Skäribohon perjantaina:

" Hei, missä kunnossa jalkasi on? Oletko kuntoutunut jalkaonnettomuudesta?"

ja minulla sydän tykytti kurkussa asti.. " Muistatko, kun jalkasi katkesi metsässä, lupasin

kutsua sinut ja Luckyn Itä-Suomeen sorsastuksen aloitukseen?" ja meinasin jo ilosta pyörtyä.

Lucky Skäribossa 8viikkoisena <3

 Löysi ikkunaan lentäneen linnun ennen minua =)

Ja suoraan syliin <3

" Kyllä! Olen kuntouttanut jalkaani sorsastusaloitus intohimoisesti mielessäni!" enkä vieläkään meinannut uskoa tätä todeksi, vaan untahan tämän pitää olla ;) Niin, tämähän olisi elämäni ensimmäinen sorsastusaloitus...Mukana Luckyn  ohjaajana olen kyllä ollut Tapiolan takamaiden bloggarin kanssa muutaman vuoden, mutta en ALOITUKSESSA =) Enkä vielä koskaan oman haulikon kanssa! Ostinhan itselleni kauniin (heh nimenomaan ;)...) Benelli M2 ja kaksi vuotta sitten 50vuotislahjakseni. Ja NYT pääsen sitä tuulettamaan, jos nyt sitten uskallan ;)

Ainakin Luckyn ohjaajana toimin. 

Benellin M2

testausta ennen ostopäätöstä.
(hah tätä 'tyyliä' =D)

" Käykö sinulle asustaa puolijoukkue teltassa?"  kysyttiin luurissa. " Kyllä vain se passaa, olen nukkunut sellaisessa muutamia öitä ollessani mukana Vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa ja kisatessani pariin otteeseen Naisten Jotoksessa (Kurikassa ja Kangasalla), jossa mukanani oli myös edesmennyt kiharakarvainen noutaja poika Ciro. Cirolle teetin muuten rinkankin!" intoa puhkuen selitin. " No sepäs hieno homma, että se on sinulle tuttua!" .

Kepo, Ciro rinkan kanssa minä, Oscar  pikkuvaelluksella 

joskus 90-luvulla.

" Montako yötä/päivää olemme reissussa?" kysyin, ja aattelin että semmoset pari päivää..." Olemme keskiviikosta sunnuntaihin, että semmonen kunnon reissu tehdään."

" Mahtavaaaaa!!!" huuusin, ja vieläkin piti hieraista silmiä, että olenko nyt varmasti hereillä.

Lucky noutamassa Närpiön metsästyskokeessa, josta AVO2.

Sovimme, että ainakin aluksi toimin vain Luckyn ohjaajana, ja jos sitten haluan kokeilla parin päivän päästä, niin kuulema päiväkortin saaminen onnistuu....

Voi Luoja!!! MINÄ PÄÄSEN LUCKYN KANSSA SORSASTUKSEN ALOITUKSEEN!!! 

Se tulee samalla olemaan ikäänkuin päätös tälle sairaslomalla ihan sanan oikeassakin merkityksessä, sillä palaan työhön 1.9. 

Nyt vaan äkkiä treenaamaan =) 

(tämä video ei tarkoituksella toimi, olin ampumassa kiekkoja)

Voi meitä onnenpekkoja!!!

Tarkistus silmäpeilaus: taas TERVEET silmät! > paneeliin!

(Tässä meni 1/2v yli sen ajan jota ell Pärnänen suositteli uusinta tarkastukseen,  syitä
on ollut monenmoisia mm. mun jalan katkeaminen 3.4.
Tässä linkki edelliseen katarakta kirjoitukseen :
http://kvarnhallinlucky.blogspot.fi/search?q=katarakta )

Kaikki alkoi 1.5v sitten kun Luckya pyydettiin uudestaan  jalostukseen ja silmäpeilauslausunto oli vanhentunut.
Silloin todettiin Luckylla olevan posterior polaarinen katarakta ja tietenkin astutus peruuntui. Tulos järkytti minua ihan hirveesti, sillä Luckylla oli siihen mennessä jo 14 jälkeläistä! Lucky kun oli ollut silloin ennen noita kahta pentuetta astutettaessa TERVE (sama lääkäri oli peilannut silloinkin)! Voin ihan julmettoman pahoin, ja kauhee 'hullunmylly' alkoi. Piti ilmoittaa asia tietenkin jälkeläisille, että kasvattajille JA Tanskaan Luckyn kasvattajalle.  NO...muutama asiaan paremmin perehtynyt pyysi minua viemään Lucky Lahteen silmäspecialisti Pärnäselle, ja TIETENKIN sen halusin tehdä saadakseni jälkeläisiä varten parempaa tietoa!

1.5 vuotta on nyt sitten kulunut siitä kun viimeksi käytiin Lahdessa peilauttamassa Luckyn silmät, josta jäi niin hämmentäviä asioita mieleen Pärnäsen puhuttua meille tunnin, että Luckylla ei todellakaan ole tyypillinen posterior polaarinen katarakta, vaan joku piste joka on hyvin epätavallisessa kohdassa, ja että on suuri sääli jos Luckyn kaltainen tuontiuros noin vain poistetaan jalostuskäytöstä, varsinkin kun käyttölinjaisten geenipooli on niin kapea. Hän sanoi, että ainut tapa selvittää asia perinpohjin on viedä Lucky vuoden päästä uudestaan peilattavaksi toiselle silmäspecialistille jotta nähdään onko se piste muuttunut tai peräti tullut molempiin silmiin, jota hän jo silloin epäili että tulisi tapahtumaan. Ja JOS seuraavakin lääkäri toteaa pisteen olevan merkityksetön, eikä ole sairaus tai levinnyt tai ole periytyvä, niin sitten asia pitää viedä Kennelliiton silmäpaneeliin, jossa 3 specialistia saavat sitten tutkia tuon pisteen ja he sitten päättävät lopullisen kohtalon.

Lahdessa klinikalla...

Päätin jo silloin tosissani tarkistuttaa asian ihan vain Luckyn jälkeläisiäkin varten ja muutenkin, sillä Luckya on pyydetty jalostukseen pariin otteeseen vielä tässä parin vuoden aikana huipuille nartuille. Tulevaisuuteenhan näitä asioita tarkistetaan! Tunnen velvollisuutta asiasta myös, sillä Luckyn lapsosilla on harkittu jalostusta ja olen itsekin kiinnostunut jopa ottaa mahdollisesti jälkeläinen joskus tästä linjasta, sillä niin mahtavia jälkeläisiä Lucky on jättänyt.
Ja kun jalostuksen merkitys on nimenomaan parantaa rotua, niin jos nämä  jälkeläiset paranee hyvistä uusista yhdistelmistä tästä niin huippujahan vain on tulossa =)
Onhan tätä tarkistus peilausta pyytänyt myös moni muukin jalostusta tosissaan harrastava, nimenomaan jalostuksellisesti. Ja nyt sitten tämä toinenkin lääkäri pyysi meitä viemään Lucky paneeliin:  http://www.kennelliitto.fi/silmapeilaus-on-tarkka-tutkimus ....

Päätimme jo keväällä Luckyn pennun Adan omistajan  kanssa käydä yhdessä kuvauttamassa lonkat, kyynärät  Adalta, ja sitten Luckylta ja Adalta silmät peilata. Kivempi mennä jonkun kanssa yhdessä, on se silti aina niin jännittävää =)
Saatiin aika lähelle Seinäjoen Animagiin 21.7. On muuten siisti ja kiva paikka! Kun tulimme sinne ilmoitettiin meille, että aikaamme oli siirretty jonkun hätäleikkauksen vuoksi. No sehän ei haitannu mitään. Saimme mukaan silmätippa pullon, josta sitten itse laitoimme tipat molempien koirien silmiin joka 5.s minuutti kolme kertaa. (se mitä tulee mieleen näin eläinklinikan asiakkaana, on se että miksi ei klinikkojen ulkopuolilla ole 'pissaus areoita'). Ulkoilutettiin koirat ja päätettiin mennä Mäkkäriin syömään. Saavuimme klinikalle juuri oikeaan aikaan ja pääsimme molemmat lääkärille yhtäaikaa.
Kiva niin: iskä ja tytär  yhdessä terveystarkistuksissa <3

Silmätippojen tiputtelu oli Adalle pikkasen hämmnetävää, mutta hyvin se sitten meni =) Adan paikka oli takana häkissä, ja Luckyn oli tarkoitus pysyä sitten takapenkillä, mutta kuskiksihan se halus ja aina kun tulimme autolle takas, niin ratin takanahan se oli, eikä millään meinannu tajuta et pitäs siirtyä =D

Hienosti kutsuttiin tutkimushuoneeseen : ADA ja LUCKY =) Niin mentiin siististi perätysten =)
Pikku neuvottelun jälkeen eläinlääkärin kanssa peilattiin Adan silmät ensin. Ada oli tosi nätisti alku hämmennyksen jälkeen. Ja minä Luckyn kans seisottiin pimeässä melkein hengittämättä ;) Mikä HELPOTUS kun lääkäri totesi ääneen: TERVEET silmät! Ja kun lääkäri tiesi Luckyn silmähistorian, niin tarkisti hän Adankin silmät erityisen tarkasti! Todella hyvä, eipä ole mitään ihmeteltävää sitten!
(verrattuna Luckyn peilaukseen kun todettiin piste, niin se oli sellastakin hosumista! Kun oli joukkotarkastus, ja aikataulu oli myöhässä ja harjoittelijakin oli mukana). Meinasin pyörtyä...voi miten onnellisia olimme kaikki =)

Sitten oli Luckyn vuoro...Kerroin lääkärille, että olemme tarkistamassa Pärnäsen pyynnöstä. Ja sanoin, että tiedän ja ymmärrän ettei se pilkku sieltä mihinkään häviä, vaan että nähdään onko muuttunut ja mikä on tilanne. En kertonut liioin kummassa silmässä, vaan tämä on täysin lääkärin itse nähtävä. Ja löysihän hän sen! Minä siinä höpöttelin sitten, että voisko se olla mahdollisesti sitten sillä uudella koodilla 'Vähämerkityksellinen kaihi' http://www.kennelliitto.fi/uutiset/uusi-diagnoosikoodi-vahamerkitykselliselle-kaihille, niin hän sanoi, että 'Eiiii, ei tämä niinkään ole' ja piti pienen paussin ja ehdin jo ajatella että se on sitten selvä peli, että kataraktahan se on ja olisi pahentunut.    ' Vaan tämähän on TERVE' sanoi sitten lopuksi. Täytyy myöntää, että piti ottaa silmälasit päästä ja antaa muutaman kyyneleen valua...Samantein alkoi lääkäri selostaa tarkasti missä kohtaa piste on, ja että on erittäin rajatapaus. Olisi pitänyt äänittää se, sillä vaikka siinä kuulin kaiken ja ymmärsinkin, niin siinä onnen myllerryksessä kaikki vaan unohtui. Hän sanoi, että 'Nyt sinun pitäisi viedä tämä koira seuraavaan Kennelliiton paneeliin syksyllä, sillä nyt tämä piste on pysynyt pisteenä ja ei ole ollenkaan tyypillinen posterioor polaarinen katarakta! Varsinkin, kun viime peilauksesta on kulunut jo 1.5vuotta ja olisi kataraktan ollessa pitänyt jo levitä. Lisäksi se pitäisi olla molemmissa silmissä ja on erittäin epätyypillisessä paikassa! '. Ja kuten ell Pärnänenkin sanoi, ' Tämä ei missään nimessä ole muuttuva tai periytyvä, tai sokeuttava!'.  Lupasin viedä Luckyn paneeliin. Sittenhän se lopullinen vastaus tulee!
Paneeliinhan viedään, mikäli joku sairaustulos halutaan tarkistaa ja oikaista jalostusrekisteriin ja kaksi muuta lääkäriä on todennut terveeksi. Muutoin ilman paneelia voimaan jää aina se sairaustulos, vaikka terveeksi olisikin tutkittu jälkeenpäin.

Selostan tässä silmäpeilaus historian Luckylla:
Ensimmäinen peilaus 26.05.2011 todettiin terveeksi. Lääkärinä sama joka totesi seuraavan:
Toinen peilaus           21.11.2013  Posterior polaarinen katarakta

Kolmas peilaus          18.12.2013 Katarakta, jonka sijaintia ei ole määritelty: epäilyttävä
 (ell Pärnänen)
(tämä peilaus tehtiin, sillä jalostuksesta enemmän tietävät näin minulle suositteli)

Ja nämä siis nähtävissä kennelliiton jalostusrekisterissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI19541/11&R=122



Neljäs peilaus            21.7.2015  TERVE Piste kylläkin tallella   (ell Nyrhilä)


Jos joku ei tiedä miksi näitä silmätarkastuksia tehdään niin tässä:
http://www.labradori.fi/jalostus/jalostustyoohje/

Tässä siis viimeisin  lausunto.

Kuvaileva kommentti (yritän kirjoittaa kuten se on tuossa, mutta pikkasen epäselvä on tuo kuvaileva kommentti) : 

OS: näkyy suoralla valolla yhdessä tasossa antenorisella takakuorikerroksessa axiballisesti: 

reunat tiiviimmät, mutta keskus kirkas. EI TYYPILLINEN Post pol katarakta.

Todella mukavaa, että tämä uutinen on jo huomioitu Tanskanmaalla ja sitä seurataan nyt kovin aktiivisesti, sillä siellä on tätä 'mylläkkää' kovasti ihmetelty =) 

NYT VAAN JATKETAAN ILOISESTI KESÄÄ JA OOTELLAAN KENNELIITOSTA VASTAUSTA PANEELI ANOMUKSEENI JONKA JO TEIN EILEN <3